Patriarkaaliset kunnianosoitukset ja arvot IV - Muutoshistoria

Hannu (22. syyskuuta 2023 kello 15.30)

2023-09-22T15:30:06Z

@@ Rivi 27: / Rivi 27: @@
 [[Konstantinopolin hävitys 1204|Bysantin valtakunnan kaatumisen]] jälkeen ''οἰκονόμος'' katosi kirkon aktiivisena virkana. Se jäi vain kunnianimeksi, jonka piispa myönsi ''presbytereille'' (papeille) poikkeuksellisesta palveluksesta kirkolle.<br>
 <br>
-S''uuren [[Euhologion]]in'' mukaan ''Suuren Oikonomosin'' arvo kuuluu ensimmäiselle sijalle viiden ensimmäisen arvon joukossa. Pappi tai munkki nimetään ''Oikonomosin'' tai ''Suuren Oikonomosin'' arvoon erityisen kirkollisen jumalanpalveluksen "Oikonomosin vihkimismääräyksen" kautta.<br>
+''Suuren [[Euhologion]]in'' mukaan ''Suuren Oikonomosin'' arvo kuuluu ensimmäiselle sijalle viiden ensimmäisen arvon joukossa. Pappi tai munkki nimetään ''Oikonomosin'' tai ''Suuren Oikonomosin'' arvoon erityisen kirkollisen jumalanpalveluksen "Oikonomosin vihkimismääräyksen" kautta.<br>
 <br>
 <br>
 (lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )

Hannu (20. syyskuuta 2023 kello 14.44)

2023-09-20T14:44:43Z

← Vanhempi versio		Versio 20. syyskuuta 2023 kello 14.44
Rivi 11:		Rivi 11:
	Neljännen vuosisadan kirkossa ''οἰκονόμος'' oli virkamies, joka vastasi kirkollisen omaisuuden hallinnasta piispan valvonnassa. Hänet valitsivat papit ja maallikot, joilla oli jonkin verran kokemusta laista. Keskiajalla ''οἰκονόμος'' oli kirkkonsa tai luostarinsa (jos hän oli [[munkki]]) asianmukaisen toiminnan kannalta välttämättömien esineiden edunvalvoja ja hoitaja. Varhaisena aikana [[Konstantinopoli]]ssa ''οἰκονόμος'' oli korkea virkamies kirkon palveluksessa eikä välttämättä itse papistossa. Ainakin yksi ekumeeninen patriarkka, Konstantinopolin [https://en.wikipedia.org/wiki/Cyriacus_II_of_Constantinople '''Kyriakos'''] (595–606), toimi Konstantinopolin [[Hagia Sofia]]n suuren kirkon ''οἰκονόμος''ena ja rahastonhoitajana ennen kuin hänet valittiin patriarkaaliselle valtaistuimelle.<br>		Neljännen vuosisadan kirkossa ''οἰκονόμος'' oli virkamies, joka vastasi kirkollisen omaisuuden hallinnasta piispan valvonnassa. Hänet valitsivat papit ja maallikot, joilla oli jonkin verran kokemusta laista. Keskiajalla ''οἰκονόμος'' oli kirkkonsa tai luostarinsa (jos hän oli [[munkki]]) asianmukaisen toiminnan kannalta välttämättömien esineiden edunvalvoja ja hoitaja. Varhaisena aikana [[Konstantinopoli]]ssa ''οἰκονόμος'' oli korkea virkamies kirkon palveluksessa eikä välttämättä itse papistossa. Ainakin yksi ekumeeninen patriarkka, Konstantinopolin [https://en.wikipedia.org/wiki/Cyriacus_II_of_Constantinople '''Kyriakos'''] (595–606), toimi Konstantinopolin [[Hagia Sofia]]n suuren kirkon ''οἰκονόμος''ena ja rahastonhoitajana ennen kuin hänet valittiin patriarkaaliselle valtaistuimelle.<br>
	<br>		<br>
	[[Neljäs ekumeeninen kirkolliskokous Kalkedonin neljäs ekumeeninen kirkolliskokous]] (451) määräsi [[Kanoni\|kanoneissa]] 9 ja 26, että paikalliset piispat nimittävät ''οἰκονόμος''en vain papiston riveistä. Tämä tapahtui siksi, että piispa säästyisi tältä raskaalta työltä ja jotta ei olisi päällekkäisyyttä yksityisen kukkaron, jonka piispa toi mukanaan tullessaan tietyn istuimen piispan virkaan, ja paikallisen kirkon omaisuuden välillä.<br>		[[Neljäs ekumeeninen kirkolliskokous\|Kalkedonin neljäs ekumeeninen kirkolliskokous]] (451) määräsi [[Kanoni\|kanoneissa]] 9 ja 26, että paikalliset piispat nimittävät ''οἰκονόμος''en vain papiston riveistä. Tämä tapahtui siksi, että piispa säästyisi tältä raskaalta työltä ja jotta ei olisi päällekkäisyyttä yksityisen kukkaron, jonka piispa toi mukanaan tullessaan tietyn istuimen piispan virkaan, ja paikallisen kirkon omaisuuden välillä.<br>
	<br>		<br>
	Neuvosto teki tämän päätöksen, koska [https://fi.wikipedia.org/wiki/Mesopotamia Mesopotamian] Edessan [https://en.wikipedia.org/wiki/Ibas_of_Edessa piispa '''Ibas'''] oli syytettynä kirkollisen omaisuuden huonosta hoidosta ja hän lupasi neuvoston edessä nimittävänsä ''οἰκονόμος''en, joka olisi vastuussa kirkollisen omaisuuden hallinnasta. Kanonisen oikeuden mukaan piispa on vastuussa kirkollisista omaisuudesta. Sen vuoksi kaikki omaisuus, jonka hän saisi vihkimisen jälkeen, kuuluisi kirkolle, ja hänen tulee nimittää hiippakuntansa papistosta ''οἰκονόμος'', joka hoitaisi sitä piispan ohjeiden mukaan. Häntä auttaisivat notaarit ja sihteerit. Siten ''οἰκονόμος'' tunnustettiin ekumeenisten neuvostojen päätöksillä tärkeäksi kirkon virkailijaksi kussakin hiippakunnassa.<br>		Neuvosto teki tämän päätöksen, koska [https://fi.wikipedia.org/wiki/Mesopotamia Mesopotamian] Edessan [https://en.wikipedia.org/wiki/Ibas_of_Edessa piispa '''Ibas'''] oli syytettynä kirkollisen omaisuuden huonosta hoidosta ja hän lupasi neuvoston edessä nimittävänsä ''οἰκονόμος''en, joka olisi vastuussa kirkollisen omaisuuden hallinnasta. Kanonisen oikeuden mukaan piispa on vastuussa kirkollisista omaisuudesta. Sen vuoksi kaikki omaisuus, jonka hän saisi vihkimisen jälkeen, kuuluisi kirkolle, ja hänen tulee nimittää hiippakuntansa papistosta ''οἰκονόμος'', joka hoitaisi sitä piispan ohjeiden mukaan. Häntä auttaisivat notaarit ja sihteerit. Siten ''οἰκονόμος'' tunnustettiin ekumeenisten neuvostojen päätöksillä tärkeäksi kirkon virkailijaksi kussakin hiippakunnassa.<br>

Hannu (20. syyskuuta 2023 kello 14.43)

2023-09-20T14:43:49Z

← Vanhempi versio		Versio 20. syyskuuta 2023 kello 14.43
Rivi 11:		Rivi 11:
	Neljännen vuosisadan kirkossa ''οἰκονόμος'' oli virkamies, joka vastasi kirkollisen omaisuuden hallinnasta piispan valvonnassa. Hänet valitsivat papit ja maallikot, joilla oli jonkin verran kokemusta laista. Keskiajalla ''οἰκονόμος'' oli kirkkonsa tai luostarinsa (jos hän oli [[munkki]]) asianmukaisen toiminnan kannalta välttämättömien esineiden edunvalvoja ja hoitaja. Varhaisena aikana [[Konstantinopoli]]ssa ''οἰκονόμος'' oli korkea virkamies kirkon palveluksessa eikä välttämättä itse papistossa. Ainakin yksi ekumeeninen patriarkka, Konstantinopolin [https://en.wikipedia.org/wiki/Cyriacus_II_of_Constantinople '''Kyriakos'''] (595–606), toimi Konstantinopolin [[Hagia Sofia]]n suuren kirkon ''οἰκονόμος''ena ja rahastonhoitajana ennen kuin hänet valittiin patriarkaaliselle valtaistuimelle.<br>		Neljännen vuosisadan kirkossa ''οἰκονόμος'' oli virkamies, joka vastasi kirkollisen omaisuuden hallinnasta piispan valvonnassa. Hänet valitsivat papit ja maallikot, joilla oli jonkin verran kokemusta laista. Keskiajalla ''οἰκονόμος'' oli kirkkonsa tai luostarinsa (jos hän oli [[munkki]]) asianmukaisen toiminnan kannalta välttämättömien esineiden edunvalvoja ja hoitaja. Varhaisena aikana [[Konstantinopoli]]ssa ''οἰκονόμος'' oli korkea virkamies kirkon palveluksessa eikä välttämättä itse papistossa. Ainakin yksi ekumeeninen patriarkka, Konstantinopolin [https://en.wikipedia.org/wiki/Cyriacus_II_of_Constantinople '''Kyriakos'''] (595–606), toimi Konstantinopolin [[Hagia Sofia]]n suuren kirkon ''οἰκονόμος''ena ja rahastonhoitajana ennen kuin hänet valittiin patriarkaaliselle valtaistuimelle.<br>
	<br>		<br>
	[Neljäs ekumeeninen kirkolliskokous Kalkedonin neljäs ekumeeninen kirkolliskokous] (451) määräsi [[Kanoni\|kanoneissa]] 9 ja 26, että paikalliset piispat nimittävät ''οἰκονόμος''en vain papiston riveistä. Tämä tapahtui siksi, että piispa säästyisi tältä raskaalta työltä ja jotta ei olisi päällekkäisyyttä yksityisen kukkaron, jonka piispa toi mukanaan tullessaan tietyn istuimen piispan virkaan, ja paikallisen kirkon omaisuuden välillä.<br>		[[Neljäs ekumeeninen kirkolliskokous Kalkedonin neljäs ekumeeninen kirkolliskokous]] (451) määräsi [[Kanoni\|kanoneissa]] 9 ja 26, että paikalliset piispat nimittävät ''οἰκονόμος''en vain papiston riveistä. Tämä tapahtui siksi, että piispa säästyisi tältä raskaalta työltä ja jotta ei olisi päällekkäisyyttä yksityisen kukkaron, jonka piispa toi mukanaan tullessaan tietyn istuimen piispan virkaan, ja paikallisen kirkon omaisuuden välillä.<br>
	<br>		<br>
	Neuvosto teki tämän päätöksen, koska [https://fi.wikipedia.org/wiki/Mesopotamia Mesopotamian] Edessan [https://en.wikipedia.org/wiki/Ibas_of_Edessa piispa '''Ibas'''] oli syytettynä kirkollisen omaisuuden huonosta hoidosta ja hän lupasi neuvoston edessä nimittävänsä ''οἰκονόμος''en, joka olisi vastuussa kirkollisen omaisuuden hallinnasta. Kanonisen oikeuden mukaan piispa on vastuussa kirkollisista omaisuudesta. Sen vuoksi kaikki omaisuus, jonka hän saisi vihkimisen jälkeen, kuuluisi kirkolle, ja hänen tulee nimittää hiippakuntansa papistosta ''οἰκονόμος'', joka hoitaisi sitä piispan ohjeiden mukaan. Häntä auttaisivat notaarit ja sihteerit. Siten ''οἰκονόμος'' tunnustettiin ekumeenisten neuvostojen päätöksillä tärkeäksi kirkon virkailijaksi kussakin hiippakunnassa.<br>		Neuvosto teki tämän päätöksen, koska [https://fi.wikipedia.org/wiki/Mesopotamia Mesopotamian] Edessan [https://en.wikipedia.org/wiki/Ibas_of_Edessa piispa '''Ibas'''] oli syytettynä kirkollisen omaisuuden huonosta hoidosta ja hän lupasi neuvoston edessä nimittävänsä ''οἰκονόμος''en, joka olisi vastuussa kirkollisen omaisuuden hallinnasta. Kanonisen oikeuden mukaan piispa on vastuussa kirkollisista omaisuudesta. Sen vuoksi kaikki omaisuus, jonka hän saisi vihkimisen jälkeen, kuuluisi kirkolle, ja hänen tulee nimittää hiippakuntansa papistosta ''οἰκονόμος'', joka hoitaisi sitä piispan ohjeiden mukaan. Häntä auttaisivat notaarit ja sihteerit. Siten ''οἰκονόμος'' tunnustettiin ekumeenisten neuvostojen päätöksillä tärkeäksi kirkon virkailijaksi kussakin hiippakunnassa.<br>

Hannu (20. syyskuuta 2023 kello 14.42)

2023-09-20T14:42:00Z

← Vanhempi versio		Versio 20. syyskuuta 2023 kello 14.42
Rivi 21:		Rivi 21:
	Patriarkka [[Fotios Suuri\|'''Fotios''']] (858–867 ja 877–886) kirjoittaa, että Justinianus I määräsi lainsäädännössään, että ''οἰκονόμος'' tulee esittää kunkin vuoden lopussa piispalleen ilmoitukset kirkollisen omaisuuden tuloista ja maksuista. Fotios kirjoittaa myös, että jos piispa ei nimitä ''οἰκονόμος''ta hallitsemaan kirkollista omaisuutta, silloin suuren alueen arkkipiispan on tehtävä nimittäminen.<br>		Patriarkka [[Fotios Suuri\|'''Fotios''']] (858–867 ja 877–886) kirjoittaa, että Justinianus I määräsi lainsäädännössään, että ''οἰκονόμος'' tulee esittää kunkin vuoden lopussa piispalleen ilmoitukset kirkollisen omaisuuden tuloista ja maksuista. Fotios kirjoittaa myös, että jos piispa ei nimitä ''οἰκονόμος''ta hallitsemaan kirkollista omaisuutta, silloin suuren alueen arkkipiispan on tehtävä nimittäminen.<br>
	<br>		<br>
	Tällainen kirkollisen omaisuuden hallinta jatkui 1100-luvulle asti, jolloin kirkkoon tuli uusi virkamiesryhmä, ''ἐξωκατάκοιλοι'' ("ne, jotka elävät poissa hiippakunnan viroista"). Ryhmän kärjessä oli ''οἰκονόμος'', joka tunnetaan nimellä ''Suuri Oikonomos''. Suuri Oikonomos otti vastaan uusia tehtäviä ja vastasi [[Hagia Sofia]]n ja [[Ekumeeninen patriarkaatti\|ekumeenisen patriarkaatin]] kiinteistöjen hallinnasta. Vuoteen 1057 asti keisari nimitti ''Suuret Oikonomokset''. Vuonna 1057 keisari [https://en.wikipedia.org/wiki/~~Isaac_I_Komnenos~~ '''Isaak I Komnenos'''] siirsi tämän oikeuden patriarkka [https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Kerullarios '''Mikael Kerullariokselle'''] (1043–1059), koska patriarkka oli auttanut häntä nousemaan valtaistuimelle. Siitä lähtien vain patriarkka valitsi ''Suuren Oikonomosin'' ja kaikki hänen upseerinsa.<br>		Tällainen kirkollisen omaisuuden hallinta jatkui 1100-luvulle asti, jolloin kirkkoon tuli uusi virkamiesryhmä, ''ἐξωκατάκοιλοι'' ("ne, jotka elävät poissa hiippakunnan viroista"). Ryhmän kärjessä oli ''οἰκονόμος'', joka tunnetaan nimellä ''Suuri Oikonomos''. Suuri Oikonomos otti vastaan uusia tehtäviä ja vastasi [[Hagia Sofia]]n ja [[Ekumeeninen patriarkaatti\|ekumeenisen patriarkaatin]] kiinteistöjen hallinnasta. Vuoteen 1057 asti keisari nimitti ''Suuret Oikonomokset''. Vuonna 1057 keisari [https://fi.wikipedia.org/wiki/Isaak_I_Komnenos '''Isaak I Komnenos'''] siirsi tämän oikeuden patriarkka [https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Kerullarios '''Mikael Kerullariokselle'''] (1043–1059), koska patriarkka oli auttanut häntä nousemaan valtaistuimelle. Siitä lähtien vain patriarkka valitsi ''Suuren Oikonomosin'' ja kaikki hänen upseerinsa.<br>
	<br>		<br>
	''Oἰκονόμος''-arvo on olemassa myös luostarielämässä. Hän vastaa luostarikiinteistöjen hoidosta ja niiden tuloista ja kuluista. ''Oἰκονόμος'' oli ''ἡγούμενος''ksen (igumeni) ja hänen hiippakuntansa piispojen alainen ja toimi niiden määräysten mukaisesti, jotka määrättiin luostarin [[typikon]]issa ja kirkon [[Kanoni\|kanoneissa]]. Luostarin päivittäisten kulujen lisäksi ''οἰκονόμος'' vastasi luostarin taloudellisista velvoitteista hiippakunnalle ja verojen maksamisesta valtiolle, koska luostarit eivät aina olleet verovapaita. ''Oἰκονόμος''ta avusti hänen tehtävissään luostarin ''παροικονόμος'' (assistenttioikonomos). Myöhemmin, kun luostarielämä kehittyi ja laajeni lisärakennusten, luostareiden ja kappeleiden myötä, syntyi tarve koordinaattorille, joka johtaisi koko luostariyhteisön talousasioita. Häntä kutsuttiin ''Suureksi Oikonomoksi'' ja hän otti haltuunsa kaikkien kiinteistöjen hallinnan. ''Oἰκονόμος''en tehtävät suoritti kanonisesti vihitty pappi.<br>		''Oἰκονόμος''-arvo on olemassa myös luostarielämässä. Hän vastaa luostarikiinteistöjen hoidosta ja niiden tuloista ja kuluista. ''Oἰκονόμος'' oli ''ἡγούμενος''ksen (igumeni) ja hänen hiippakuntansa piispojen alainen ja toimi niiden määräysten mukaisesti, jotka määrättiin luostarin [[typikon]]issa ja kirkon [[Kanoni\|kanoneissa]]. Luostarin päivittäisten kulujen lisäksi ''οἰκονόμος'' vastasi luostarin taloudellisista velvoitteista hiippakunnalle ja verojen maksamisesta valtiolle, koska luostarit eivät aina olleet verovapaita. ''Oἰκονόμος''ta avusti hänen tehtävissään luostarin ''παροικονόμος'' (assistenttioikonomos). Myöhemmin, kun luostarielämä kehittyi ja laajeni lisärakennusten, luostareiden ja kappeleiden myötä, syntyi tarve koordinaattorille, joka johtaisi koko luostariyhteisön talousasioita. Häntä kutsuttiin ''Suureksi Oikonomoksi'' ja hän otti haltuunsa kaikkien kiinteistöjen hallinnan. ''Oἰκονόμος''en tehtävät suoritti kanonisesti vihitty pappi.<br>

Hannu (20. syyskuuta 2023 kello 14.36)

2023-09-20T14:36:46Z

← Vanhempi versio		Versio 20. syyskuuta 2023 kello 14.36
Rivi 1:		Rivi 1:
			== Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin palkitsemisjärjestelmistä ==

			=== Viisi ensimmäistä sijaa ===

			==== 1. Oikonomos – Οἰκονόμος ====
			<br>
			''οἰκονόμος'' (taloudenhoitaja) on kirkollinen arvo ortodoksisessa kirkossa. Sana ''οἰκονόμος'' on yhdyssana sanasta ''ὄικος'' (koti) ja verbistä ''νέμω'' (jakelu), joka merkitsi muinaisessa kreikassa sitä, joka huolehtii talosta. Nykykreikaksi se tarkoittaa sitä, joka haluaa säästää.<br>
			<br>
			'''Itäisessä kirkossa'''<br>
			<br>
			Neljännen vuosisadan kirkossa ''οἰκονόμος'' oli virkamies, joka vastasi kirkollisen omaisuuden hallinnasta piispan valvonnassa. Hänet valitsivat papit ja maallikot, joilla oli jonkin verran kokemusta laista. Keskiajalla ''οἰκονόμος'' oli kirkkonsa tai luostarinsa (jos hän oli [[munkki]]) asianmukaisen toiminnan kannalta välttämättömien esineiden edunvalvoja ja hoitaja. Varhaisena aikana [[Konstantinopoli]]ssa ''οἰκονόμος'' oli korkea virkamies kirkon palveluksessa eikä välttämättä itse papistossa. Ainakin yksi ekumeeninen patriarkka, Konstantinopolin [https://en.wikipedia.org/wiki/Cyriacus_II_of_Constantinople '''Kyriakos'''] (595–606), toimi Konstantinopolin [[Hagia Sofia]]n suuren kirkon ''οἰκονόμος''ena ja rahastonhoitajana ennen kuin hänet valittiin patriarkaaliselle valtaistuimelle.<br>
			<br>
			[Neljäs ekumeeninen kirkolliskokous Kalkedonin neljäs ekumeeninen kirkolliskokous] (451) määräsi [[Kanoni\|kanoneissa]] 9 ja 26, että paikalliset piispat nimittävät ''οἰκονόμος''en vain papiston riveistä. Tämä tapahtui siksi, että piispa säästyisi tältä raskaalta työltä ja jotta ei olisi päällekkäisyyttä yksityisen kukkaron, jonka piispa toi mukanaan tullessaan tietyn istuimen piispan virkaan, ja paikallisen kirkon omaisuuden välillä.<br>
			<br>
			Neuvosto teki tämän päätöksen, koska [https://fi.wikipedia.org/wiki/Mesopotamia Mesopotamian] Edessan [https://en.wikipedia.org/wiki/Ibas_of_Edessa piispa '''Ibas'''] oli syytettynä kirkollisen omaisuuden huonosta hoidosta ja hän lupasi neuvoston edessä nimittävänsä ''οἰκονόμος''en, joka olisi vastuussa kirkollisen omaisuuden hallinnasta. Kanonisen oikeuden mukaan piispa on vastuussa kirkollisista omaisuudesta. Sen vuoksi kaikki omaisuus, jonka hän saisi vihkimisen jälkeen, kuuluisi kirkolle, ja hänen tulee nimittää hiippakuntansa papistosta ''οἰκονόμος'', joka hoitaisi sitä piispan ohjeiden mukaan. Häntä auttaisivat notaarit ja sihteerit. Siten ''οἰκονόμος'' tunnustettiin ekumeenisten neuvostojen päätöksillä tärkeäksi kirkon virkailijaksi kussakin hiippakunnassa.<br>
			<br>
			'''[[Justinianos I]]''':n (527–565) aikana, kun kirkollinen omaisuus alkoi kasvaa nopeasti, perustettiin kirkkoa edustava ''korporaatio'', joka myönsi kirkolle laillisen omaisuuden omistamisoikeuden. Tämä tapahtui, koska useat lahjoittajat luovuttivat omaisuutta kirkolle ja kirkon hyväntekeväisyysinstituutioihin, mutta eivät itse hiippakunnalle. Näiden instituutioiden johtaminen annettiin erityistehtävänä kirkon ''οἰκονόμος''lle tai piispan nimeämän laitoksen ''οἰκονόμος''lle. Neljäs ekumeeninen kirkolliskokous oli aiemmin päättänyt (kanoni 25), että piispan kuoleman sattuessa ''οἰκονόμος'' jatkaisi kirkollisen omaisuuden hallintaa, kunnes uusi piispa päättää ''οἰκονόμος''ksesta.<br>
			<br>
			Kirkon tulot tulivat sen omaisuudesta. Kirkko vuokrasi kiinteistöjä eri ihmisille, ja vuokraa kutsuttiin nimellä ''"tenure"'' (''ἐμφύτευσις''). ''Oἰκονόμος'' oli myös vastuussa kaikista kokoelmista ja kaikista muista kirkon omaisuudesta saaduista tuloista. Hänen odotettiin täyttävän velvollisuutensa antamalla taloudellista apua köyhille, leskille ja orvoille. Hän oli velvollinen lähettämään säännöllisesti raportteja piispalle ja toimitti kerran vuodessa normaalin kirjallisen selvityksen.<br>
			<br>
			Patriarkka [[Fotios Suuri\|'''Fotios''']] (858–867 ja 877–886) kirjoittaa, että Justinianus I määräsi lainsäädännössään, että ''οἰκονόμος'' tulee esittää kunkin vuoden lopussa piispalleen ilmoitukset kirkollisen omaisuuden tuloista ja maksuista. Fotios kirjoittaa myös, että jos piispa ei nimitä ''οἰκονόμος''ta hallitsemaan kirkollista omaisuutta, silloin suuren alueen arkkipiispan on tehtävä nimittäminen.<br>
			<br>
			Tällainen kirkollisen omaisuuden hallinta jatkui 1100-luvulle asti, jolloin kirkkoon tuli uusi virkamiesryhmä, ''ἐξωκατάκοιλοι'' ("ne, jotka elävät poissa hiippakunnan viroista"). Ryhmän kärjessä oli ''οἰκονόμος'', joka tunnetaan nimellä ''Suuri Oikonomos''. Suuri Oikonomos otti vastaan uusia tehtäviä ja vastasi [[Hagia Sofia]]n ja [[Ekumeeninen patriarkaatti\|ekumeenisen patriarkaatin]] kiinteistöjen hallinnasta. Vuoteen 1057 asti keisari nimitti ''Suuret Oikonomokset''. Vuonna 1057 keisari [https://en.wikipedia.org/wiki/Isaac_I_Komnenos '''Isaak I Komnenos'''] siirsi tämän oikeuden patriarkka [https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Kerullarios '''Mikael Kerullariokselle'''] (1043–1059), koska patriarkka oli auttanut häntä nousemaan valtaistuimelle. Siitä lähtien vain patriarkka valitsi ''Suuren Oikonomosin'' ja kaikki hänen upseerinsa.<br>
			<br>
			''Oἰκονόμος''-arvo on olemassa myös luostarielämässä. Hän vastaa luostarikiinteistöjen hoidosta ja niiden tuloista ja kuluista. ''Oἰκονόμος'' oli ''ἡγούμενος''ksen (igumeni) ja hänen hiippakuntansa piispojen alainen ja toimi niiden määräysten mukaisesti, jotka määrättiin luostarin [[typikon]]issa ja kirkon [[Kanoni\|kanoneissa]]. Luostarin päivittäisten kulujen lisäksi ''οἰκονόμος'' vastasi luostarin taloudellisista velvoitteista hiippakunnalle ja verojen maksamisesta valtiolle, koska luostarit eivät aina olleet verovapaita. ''Oἰκονόμος''ta avusti hänen tehtävissään luostarin ''παροικονόμος'' (assistenttioikonomos). Myöhemmin, kun luostarielämä kehittyi ja laajeni lisärakennusten, luostareiden ja kappeleiden myötä, syntyi tarve koordinaattorille, joka johtaisi koko luostariyhteisön talousasioita. Häntä kutsuttiin ''Suureksi Oikonomoksi'' ja hän otti haltuunsa kaikkien kiinteistöjen hallinnan. ''Oἰκονόμος''en tehtävät suoritti kanonisesti vihitty pappi.<br>
			<br>
			[[Konstantinopolin hävitys 1204\|Bysantin valtakunnan kaatumisen]] jälkeen ''οἰκονόμος'' katosi kirkon aktiivisena virkana. Se jäi vain kunnianimeksi, jonka piispa myönsi ''presbytereille'' (papeille) poikkeuksellisesta palveluksesta kirkolle.<br>
			<br>
			S''uuren [[Euhologion]]in'' mukaan ''Suuren Oikonomosin'' arvo kuuluu ensimmäiselle sijalle viiden ensimmäisen arvon joukossa. Pappi tai munkki nimetään ''Oikonomosin'' tai ''Suuren Oikonomosin'' arvoon erityisen kirkollisen jumalanpalveluksen "Oikonomosin vihkimismääräyksen" kautta.<br>
			<br>
			KESKEN
	<br>		<br>
	(lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )		(lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )

Hannu: Ak: Sivun sisältö korvattiin sisällöllä ”
(lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )
edellinen <-> Patriarka...”

2023-09-20T12:46:32Z

Ak: Sivun sisältö korvattiin sisällöllä ” (lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. ) <hr> edellinen <-> Patriarka...”

← Vanhempi versio		Versio 20. syyskuuta 2023 kello 12.46
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Toimistot – Ὀφφίκια ==

	Sana ''ὀφφίκια'' on johdettu latinan sanasta ''officium'', joka merkitsi ''henkilöä, jolla on tietty velvollisuus'' tai ''jotakuta, joka saavuttaa ehdottoman kunnioituksen''.<br>
	<br>
	Aluksi termi ''ὀφφίκια'' (viranhaltija) viittasi vain keisarillisen hallituksen tietyllä hallintoosastolla työskenteleviin; se ei viitannut vastaavaan kabinettivirkailijaan. Kun valtakunta militarisoitiin kuudennella vuosisadalla, ''ὀφφίκια'' annettiin sotilaille sekä siviiliviranomaisille. Kymmenennellä vuosisadalla ''ὀφφίκια'' viittasi sekä tietyn osaston vastuuhenkilöön että kaikkiin hänen lainkäyttövaltaan kuuluviin, olipa heillä hallinnollisia tai vain pieniä tehtäviä. Siellä oli hierarkkinen järjestys vaihtelevalla auktoriteettitasolla, mutta kaikkia kutsuttiin virkamiehiksi.<br>
	<br>
	[[Alkukirkko\|Varhaiskirkossa]] latinankielinen termi "jumalallinen virka" (''officium divinum'') merkitsi kirkon ''päivittäisiä jumalanpalveluksia''. Varhaisen keskiajan idän ja länsimaisen kristillisen perinteen välillä on suuri samankaltaisuus ''officium divinumissa'', mikä todistaa, että jumalanpalveluksen idea on peräisin yhteisestä lähteestä, ja osoittaa, että mahdolliset erot kehittyivät kreikkalais-roomalaisen kulttuurin joustavuuden mukaan.<br>
	<br>
	Termi ''officium'' esiintyy [[Raamattu\|Raamatussa]] ja tarkoittaa erilaisia siviili- ja sotilasupseereita sekä heidän palvelijoitaan. Termi voi tarkoittaa kirjanoppineita (hepreaksi ''shōter''), jotka liittyivät osavaltion korkeampiin sotilas-, siviili- ja oikeusviranomaisiin, joilla oli sihteeritehtäviä; heprealaisten Egyptin orjuuden aikana tekemän työn rekisteröinnin valvoja; virkamies Palestiinan kaupungeissa; sotilasjohtaja; ja veron keräämiseen valtuutetut. [[UT\|Uudessa testamentissa]] termi löytyy vankilasta vastaavan virkamiehen palvelijan henkilöstä. Ja [[Paavali Apostoli\|apostoli '''Paavali''']] katsoo, että hänellä on sama suhde Jumalaan "Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien taloudenhoitajina".<br>
	<br>		<br>
	(lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )		(lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )

Hannu: Ak: Uusi sivu: == Toimistot – Ὀφφίκια == Sana ''ὀφφίκια'' on johdettu latinan sanasta ''officium'', joka merkitsi ''henkilöä, jolla on tietty velvollisuus'' tai ''jotakuta, j...

2023-09-20T12:42:34Z

Ak: Uusi sivu: == Toimistot – Ὀφφίκια == Sana ''ὀφφίκια'' on johdettu latinan sanasta ''officium'', joka merkitsi ''henkilöä, jolla on tietty velvollisuus'' tai ''jotakuta, j...

Uusi sivu

== Toimistot – Ὀφφίκια ==

Sana ''ὀφφίκια'' on johdettu latinan sanasta ''officium'', joka merkitsi ''henkilöä, jolla on tietty velvollisuus'' tai ''jotakuta, joka saavuttaa ehdottoman kunnioituksen''. 
 
Aluksi termi ''ὀφφίκια'' (viranhaltija) viittasi vain keisarillisen hallituksen tietyllä hallintoosastolla työskenteleviin; se ei viitannut vastaavaan kabinettivirkailijaan. Kun valtakunta militarisoitiin kuudennella vuosisadalla, ''ὀφφίκια'' annettiin sotilaille sekä siviiliviranomaisille. Kymmenennellä vuosisadalla ''ὀφφίκια'' viittasi sekä tietyn osaston vastuuhenkilöön että kaikkiin hänen lainkäyttövaltaan kuuluviin, olipa heillä hallinnollisia tai vain pieniä tehtäviä. Siellä oli hierarkkinen järjestys vaihtelevalla auktoriteettitasolla, mutta kaikkia kutsuttiin virkamiehiksi. 
 
[[Alkukirkko|Varhaiskirkossa]] latinankielinen termi "jumalallinen virka" (''officium divinum'') merkitsi kirkon ''päivittäisiä jumalanpalveluksia''. Varhaisen keskiajan idän ja länsimaisen kristillisen perinteen välillä on suuri samankaltaisuus ''officium divinumissa'', mikä todistaa, että jumalanpalveluksen idea on peräisin yhteisestä lähteestä, ja osoittaa, että mahdolliset erot kehittyivät kreikkalais-roomalaisen kulttuurin joustavuuden mukaan. 
 
Termi ''officium'' esiintyy [[Raamattu|Raamatussa]] ja tarkoittaa erilaisia siviili- ja sotilasupseereita sekä heidän palvelijoitaan. Termi voi tarkoittaa kirjanoppineita (hepreaksi ''shōter''), jotka liittyivät osavaltion korkeampiin sotilas-, siviili- ja oikeusviranomaisiin, joilla oli sihteeritehtäviä; heprealaisten Egyptin orjuuden aikana tekemän työn rekisteröinnin valvoja; virkamies Palestiinan kaupungeissa; sotilasjohtaja; ja veron keräämiseen valtuutetut. [[UT|Uudessa testamentissa]] termi löytyy vankilasta vastaavan virkamiehen palvelijan henkilöstä. Ja [[Paavali Apostoli|apostoli '''Paavali''']] katsoo, että hänellä on sama suhde Jumalaan "Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien taloudenhoitajina". 
 
(lähteet: Archons.org, Wikipedia, Ortodoksi.net, jne. )
<hr>
[[Patriarkaaliset kunnianosoitukset ja arvot III|edellinen]] <-> [[Patriarkaaliset kunnianosoitukset ja arvot V|seuraava]] 

[[Luokka:Arvonimet]]