Toiminnot

Ero sivun ”Akatistos Jumalansynnyttäjälle Konevitsalaisen ikonin kunniaksi (kirja)” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

(Ak: Uusi sivu: thumb|<center>Kirjasen kansi</center> :: ''Nunna Ksenia'': '''Akatistos Jumalansynnyttäjälle Konevitsalaisen ikonin kun...)
 
Rivi 24: Rivi 24:
 
== Sisällys ==
 
== Sisällys ==
  
* Esipuhe (88Leo (arkkipiispa)|Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo]])
+
* Esipuhe ([[Leo (arkkipiispa)|Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo]])
 
* Sävelmäkaava  
 
* Sävelmäkaava  
 
* Akatistos  
 
* Akatistos  

Versio 8. heinäkuuta 2011 kello 14.44

Kirjasen kansi
Nunna Ksenia: Akatistos Jumalansynnyttäjälle Konevitsalaisen ikonin kunniaksi
ISBN 978-952-67089-5-9
Julkaisija ja kustantaja: Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari
Julkaisupäivämäärä: heinäkuu 2011
Sivumäärä: 31 sivua
Koko: 180 x 115 mm
Sidos: Nidottu / pehmytkantinen

Takakannen teksti:

Pyhittäjä Arseni Konevitsalainen toi Athosvuorelta saamansa Jumalansynnyttäjän ikonin Laatokalle Konevitsan saareen vuonna 1393. Ikonista tuli hänen perustamansa luostarin hengellinen aarre.

Vuonna 1610 Konevitsan luostari tuhoutui ruotsalaissuomalaisten joukkojen hyökkäyksessä. Veljestö siirtyi ikoni mukanaan evakkoon Novgorodiin.

Konevitsan luostari perustettiin uudelleen vuonna 1718, mutta ikoni palautettiin sinne vasta vuonna 1799. Matkalla se viipyi kaksi kuukautta Pietarissa, jossa sen kautta tapahtui kahdeksan ihmeparantumista.

Vuonna 1940 Konevitsan luostarin veljestö siirtyi luovutetusta Karjalasta Keiteleelle Hiekan tilalle. Siellä luostarin alueella pidettiin ortodoksisten nuorten kesäleirejä.

Vuonna 1956 Konevitsan luostarin viimeiset munkit siirtyivät ikoni mukanaan Heinävedelle Uuden Valamon luostariin. Ihmeitä tekevä Jumalansynnyttäjän ikoni sijoitettiin kunniapaikalle luostarin kirkkoon.

Jumalansynnyttäjän Konevitsalainen ikoni on Suomen ortodoksisen kirkon suurin hengellinen aarre.

Sisällys