Ero sivun ”Anastasia myrkytyksestä vapauttaja” versioiden välillä
Kohteesta Ortodoksi.net
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | [[Kuva:Anastasia_sirmiumilainen_wik.jpg| | + | [[Kuva:Anastasia_sirmiumilainen_wik.jpg|300px|thumb|<center>Pyhä suurmarttyyri Anastasia, Farmakolyria, Myrkyistä vapauttaja.<br>Kuva Wikipedia</center>]] |
| − | Suurmarttyyri '''Anastasia''' tunnetaan myös lisänimellä '''Φαρμακολύτρια''' / ''Farmakolytria'' | + | Suurmarttyyri '''Anastasia''' tunnetaan myös lisänimellä '''Φαρμακολύτρια''' / ''Farmakolytria'', lisänimi on joskus suomennettu muotoon ''Myrkytyksestä vapauttaja'' ja joissain lähteissä käytetään muotoa ''Kahleista vapauttaja''. Pyhän nimestä näkee myös muotoa ''Anastasia Roomalainen'', jolloin se helposti sekaantuu toiseen samannimiseen neitsytmarttyyri [[Anastasia Roomalainen|Anastasiaan]], jonka muistopäivä on lokakuussa. Myös muotoa '''Anastasia Sirmiumilainen''' käytetään joskus, etenkin englanninkielisissä lähteissä. |
| − | |||
| − | |||
| + | == Nuoruus ja avioliitto == | ||
Anastasian oma nimi merkitsee ''ylösnousemusta''. Hän syntyi rikkaaseen roomalaiseen perheeseen 200-luvulla. Perheen isä, Praetextatus, oli pakana ja epäjumalanpalvelija, mutta äiti, Fausta, oli kristitty, joka kasvatti myös tyttärensä kristityksi. Hän varmisti asian ottamalla lapselle kotiopettajaksi kristityn Khyrogonoksen. | Anastasian oma nimi merkitsee ''ylösnousemusta''. Hän syntyi rikkaaseen roomalaiseen perheeseen 200-luvulla. Perheen isä, Praetextatus, oli pakana ja epäjumalanpalvelija, mutta äiti, Fausta, oli kristitty, joka kasvatti myös tyttärensä kristityksi. Hän varmisti asian ottamalla lapselle kotiopettajaksi kristityn Khyrogonoksen. | ||
| − | |||
| − | |||
Anastasia joutui isän toimesta vastoin omaa tahtoaan vaimoksi Publius-nimiselle miehelle, jonka kanssa Anastasian avioelämä ei sujunut ollenkaan. Anastasia halusi päästä läheiseen yhteyteen Kristuksen kanssa ja enkelimäiseen elämään, mikä ei tässä avioliitossa ollut oikein mahdollista. | Anastasia joutui isän toimesta vastoin omaa tahtoaan vaimoksi Publius-nimiselle miehelle, jonka kanssa Anastasian avioelämä ei sujunut ollenkaan. Anastasia halusi päästä läheiseen yhteyteen Kristuksen kanssa ja enkelimäiseen elämään, mikä ei tässä avioliitossa ollut oikein mahdollista. | ||
| − | == Vankien | + | == Vankien lohduttajan aresti == |
| − | |||
Keisari Diocletianus (284-305) vainosi tuohon aikaan kristittyjä ja öisin Anastasia kävi vierailuilla kristittyjen luona vankiloissa. Lahjomalla vartijat, hän pääsi sisälle ongelmitta. Hän hoiti vangittujen haavoja suudellen niitä hartain mielin ja vei vierailuillaan aina vangeille ruokaa ja vaatteita rohkaisten heitä kestämään tulevat koitokset. | Keisari Diocletianus (284-305) vainosi tuohon aikaan kristittyjä ja öisin Anastasia kävi vierailuilla kristittyjen luona vankiloissa. Lahjomalla vartijat, hän pääsi sisälle ongelmitta. Hän hoiti vangittujen haavoja suudellen niitä hartain mielin ja vei vierailuillaan aina vangeille ruokaa ja vaatteita rohkaisten heitä kestämään tulevat koitokset. | ||
Anastasian vierailut paljastuivat kuitenkin Publiukselle ja hän sulki vaimonsa entistä tiukempaan arestiin eikä sallinut hänen pitää minkäänlaisia yhteyksiä ulkoilmaan. Erään vanhemman naisen välityksellä hän saattoi kuitenkin vaihtaa kirjeitä vangittuna olevan opettajansa, Khyrogonoksen, kanssa, joka ennusti Anastasialle, että Publius kuolisi pian. | Anastasian vierailut paljastuivat kuitenkin Publiukselle ja hän sulki vaimonsa entistä tiukempaan arestiin eikä sallinut hänen pitää minkäänlaisia yhteyksiä ulkoilmaan. Erään vanhemman naisen välityksellä hän saattoi kuitenkin vaihtaa kirjeitä vangittuna olevan opettajansa, Khyrogonoksen, kanssa, joka ennusti Anastasialle, että Publius kuolisi pian. | ||
| − | == | + | == Leskeys ja opettajan kuolema == |
| − | + | Ennustus kävi toteen ja aviomies kuoli. Opettajansa siunauksella Anastasia jakoi omaisuutensa köyhille ja osallistui entistä aktiivisemmin laupeudentyöhön vankeja kohtaan. Keisari oli saanut kuulla, että Anastasian opettajaa pidettiin Roomassa olevien vankien innoittajana ja siksi keisari halusi mestauttaa tämän miehen. Näin tapahtuikin ja Khyrogonoksen ruumis heitettiin järveen, mistä kristityt pelastivat reliikit ja hautasivat ne. | |
Anastasia jatkoi kuitenkin työtänsä vankien parissa, kunnes Diocletianus antoi määräyksen tapaa kaikki Roomassa vangittuina olevat kristityt. Saavuttuaan vankilaan, jossa ei ollut enää ketään kristittyjä, Anastasia murtui ja jäi suremaan ja itkemään ystäviään vankilan portille. Kaikille selvisi nyt, että Anastasiakin oli kristitty ja hänet vietiin Illyrian prefektin, Floruksen, eteen, mutta prefekti ei uskaltanut tuomita Anastasiaa, koska hän oli roomalainen ylhäisönainen. | Anastasia jatkoi kuitenkin työtänsä vankien parissa, kunnes Diocletianus antoi määräyksen tapaa kaikki Roomassa vangittuina olevat kristityt. Saavuttuaan vankilaan, jossa ei ollut enää ketään kristittyjä, Anastasia murtui ja jäi suremaan ja itkemään ystäviään vankilan portille. Kaikille selvisi nyt, että Anastasiakin oli kristitty ja hänet vietiin Illyrian prefektin, Floruksen, eteen, mutta prefekti ei uskaltanut tuomita Anastasiaa, koska hän oli roomalainen ylhäisönainen. | ||
| − | == | + | == Vainot, ihmepelastuminen ja marttyyrikuolema == |
Monenlaisten vaiheiden jälkeen Anastasia kidutettiin, painostettiin ja uhkailtiin monilla tavoilla ja hänet teljettiin viimein vankilaan, mistä Anastasia vapautui, kun pahin piinaaja, Ulpianus, kuoli. Anastasia lähti Nikeaan ja jatkoi siellä samaa työtä, mitä oli tehnyt Roomassa. Mutta pian sielläkin hän joutui uskonsa takia vaikeuksiin ja vietiin uuden prefektin, Lukianoksen, luo tuomittavaksi. Jälleen seurasi samanlaisia toimia kuin Roomassa: uhkailua, kiristystä, kidutusta ja vankilaan laitto. | Monenlaisten vaiheiden jälkeen Anastasia kidutettiin, painostettiin ja uhkailtiin monilla tavoilla ja hänet teljettiin viimein vankilaan, mistä Anastasia vapautui, kun pahin piinaaja, Ulpianus, kuoli. Anastasia lähti Nikeaan ja jatkoi siellä samaa työtä, mitä oli tehnyt Roomassa. Mutta pian sielläkin hän joutui uskonsa takia vaikeuksiin ja vietiin uuden prefektin, Lukianoksen, luo tuomittavaksi. Jälleen seurasi samanlaisia toimia kuin Roomassa: uhkailua, kiristystä, kidutusta ja vankilaan laitto. | ||
| − | |||
| − | |||
Viimein Lukianos päätti tapaa kaikki vangittuina olleet kristityt samalla kertaa hukuttamalla heidät laivassa mereen. Sotilaat veivät laivan merele ja tekivät laitoihin reikiä, jotta se uppoaisi. Pian kuitenkin, ennen kuin laiva upposi, sen ruoriin ilmestyi Anastasian äskettäin surmattu kristitty ystävä, joka ohjasi laivan Palmarin saaren rantaan. Laivassa olleet muut rikolliset hämmästyivät tapahtunutta ja kääntyivät kristityiksi. | Viimein Lukianos päätti tapaa kaikki vangittuina olleet kristityt samalla kertaa hukuttamalla heidät laivassa mereen. Sotilaat veivät laivan merele ja tekivät laitoihin reikiä, jotta se uppoaisi. Pian kuitenkin, ennen kuin laiva upposi, sen ruoriin ilmestyi Anastasian äskettäin surmattu kristitty ystävä, joka ohjasi laivan Palmarin saaren rantaan. Laivassa olleet muut rikolliset hämmästyivät tapahtunutta ja kääntyivät kristityiksi. | ||
| − | + | Lukianos sai kuitenkin tietää tuomittujen kohtalosta ja siksi hän lähetti saarelle 200 sotilasta tappamaan eloonjääneet. Heidän joukossaan myös Anastasia tapettiin sitomalla hänet paaluun ja polttamalla kuoliaaksi. | |
| − | + | == Reliikkien siirto ja muistopäivä == | |
Anastasian reliikit laitettiin talteen ja paikalle rakennettiin myöhemmin kirkko pyhän marttyyrin kunniaksi. Reliikit siirrettiin kuitenkin myöhemmin Konstantinopoliin, missä ne sijoitettiin pyhän Anastasian nimeä kantavaan kirkkoon. Reliikkien luona lakoi tapahtua ihmeitä ja näiden ihmeiden perusteella Anastasialle on annettu tuo lisänimi '''Φαρμακολύτρια''', myrkytyksestä vapauttaja. | Anastasian reliikit laitettiin talteen ja paikalle rakennettiin myöhemmin kirkko pyhän marttyyrin kunniaksi. Reliikit siirrettiin kuitenkin myöhemmin Konstantinopoliin, missä ne sijoitettiin pyhän Anastasian nimeä kantavaan kirkkoon. Reliikkien luona lakoi tapahtua ihmeitä ja näiden ihmeiden perusteella Anastasialle on annettu tuo lisänimi '''Φαρμακολύτρια''', myrkytyksestä vapauttaja. | ||
| − | |||
| − | |||
[[Ortodoksinen kirkko]] muistelee pyhää suurmarttyyria Anastasia (Roomalaista, Myrkyistä vapauttajaa, Sirmiumilaista) aina vuosittain joulukuun 22. päivänä. Anastasiaa ei pidä sekoittaa toiseen samannimiseen neitsytmarttyyri [[Anastasia Roomalainen|Anastasia Roomalaiseen]], jonka muistopäivä on lokakuun 29. päivä. | [[Ortodoksinen kirkko]] muistelee pyhää suurmarttyyria Anastasia (Roomalaista, Myrkyistä vapauttajaa, Sirmiumilaista) aina vuosittain joulukuun 22. päivänä. Anastasiaa ei pidä sekoittaa toiseen samannimiseen neitsytmarttyyri [[Anastasia Roomalainen|Anastasia Roomalaiseen]], jonka muistopäivä on lokakuun 29. päivä. | ||
Versio 5. joulukuuta 2012 kello 00.23
Suurmarttyyri Anastasia tunnetaan myös lisänimellä Φαρμακολύτρια / Farmakolytria, lisänimi on joskus suomennettu muotoon Myrkytyksestä vapauttaja ja joissain lähteissä käytetään muotoa Kahleista vapauttaja. Pyhän nimestä näkee myös muotoa Anastasia Roomalainen, jolloin se helposti sekaantuu toiseen samannimiseen neitsytmarttyyri Anastasiaan, jonka muistopäivä on lokakuussa. Myös muotoa Anastasia Sirmiumilainen käytetään joskus, etenkin englanninkielisissä lähteissä.
Sisällysluettelo
Nuoruus ja avioliitto
Anastasian oma nimi merkitsee ylösnousemusta. Hän syntyi rikkaaseen roomalaiseen perheeseen 200-luvulla. Perheen isä, Praetextatus, oli pakana ja epäjumalanpalvelija, mutta äiti, Fausta, oli kristitty, joka kasvatti myös tyttärensä kristityksi. Hän varmisti asian ottamalla lapselle kotiopettajaksi kristityn Khyrogonoksen.
Anastasia joutui isän toimesta vastoin omaa tahtoaan vaimoksi Publius-nimiselle miehelle, jonka kanssa Anastasian avioelämä ei sujunut ollenkaan. Anastasia halusi päästä läheiseen yhteyteen Kristuksen kanssa ja enkelimäiseen elämään, mikä ei tässä avioliitossa ollut oikein mahdollista.
Vankien lohduttajan aresti
Keisari Diocletianus (284-305) vainosi tuohon aikaan kristittyjä ja öisin Anastasia kävi vierailuilla kristittyjen luona vankiloissa. Lahjomalla vartijat, hän pääsi sisälle ongelmitta. Hän hoiti vangittujen haavoja suudellen niitä hartain mielin ja vei vierailuillaan aina vangeille ruokaa ja vaatteita rohkaisten heitä kestämään tulevat koitokset.
Anastasian vierailut paljastuivat kuitenkin Publiukselle ja hän sulki vaimonsa entistä tiukempaan arestiin eikä sallinut hänen pitää minkäänlaisia yhteyksiä ulkoilmaan. Erään vanhemman naisen välityksellä hän saattoi kuitenkin vaihtaa kirjeitä vangittuna olevan opettajansa, Khyrogonoksen, kanssa, joka ennusti Anastasialle, että Publius kuolisi pian.
Leskeys ja opettajan kuolema
Ennustus kävi toteen ja aviomies kuoli. Opettajansa siunauksella Anastasia jakoi omaisuutensa köyhille ja osallistui entistä aktiivisemmin laupeudentyöhön vankeja kohtaan. Keisari oli saanut kuulla, että Anastasian opettajaa pidettiin Roomassa olevien vankien innoittajana ja siksi keisari halusi mestauttaa tämän miehen. Näin tapahtuikin ja Khyrogonoksen ruumis heitettiin järveen, mistä kristityt pelastivat reliikit ja hautasivat ne.
Anastasia jatkoi kuitenkin työtänsä vankien parissa, kunnes Diocletianus antoi määräyksen tapaa kaikki Roomassa vangittuina olevat kristityt. Saavuttuaan vankilaan, jossa ei ollut enää ketään kristittyjä, Anastasia murtui ja jäi suremaan ja itkemään ystäviään vankilan portille. Kaikille selvisi nyt, että Anastasiakin oli kristitty ja hänet vietiin Illyrian prefektin, Floruksen, eteen, mutta prefekti ei uskaltanut tuomita Anastasiaa, koska hän oli roomalainen ylhäisönainen.
Vainot, ihmepelastuminen ja marttyyrikuolema
Monenlaisten vaiheiden jälkeen Anastasia kidutettiin, painostettiin ja uhkailtiin monilla tavoilla ja hänet teljettiin viimein vankilaan, mistä Anastasia vapautui, kun pahin piinaaja, Ulpianus, kuoli. Anastasia lähti Nikeaan ja jatkoi siellä samaa työtä, mitä oli tehnyt Roomassa. Mutta pian sielläkin hän joutui uskonsa takia vaikeuksiin ja vietiin uuden prefektin, Lukianoksen, luo tuomittavaksi. Jälleen seurasi samanlaisia toimia kuin Roomassa: uhkailua, kiristystä, kidutusta ja vankilaan laitto.
Viimein Lukianos päätti tapaa kaikki vangittuina olleet kristityt samalla kertaa hukuttamalla heidät laivassa mereen. Sotilaat veivät laivan merele ja tekivät laitoihin reikiä, jotta se uppoaisi. Pian kuitenkin, ennen kuin laiva upposi, sen ruoriin ilmestyi Anastasian äskettäin surmattu kristitty ystävä, joka ohjasi laivan Palmarin saaren rantaan. Laivassa olleet muut rikolliset hämmästyivät tapahtunutta ja kääntyivät kristityiksi.
Lukianos sai kuitenkin tietää tuomittujen kohtalosta ja siksi hän lähetti saarelle 200 sotilasta tappamaan eloonjääneet. Heidän joukossaan myös Anastasia tapettiin sitomalla hänet paaluun ja polttamalla kuoliaaksi.
Reliikkien siirto ja muistopäivä
Anastasian reliikit laitettiin talteen ja paikalle rakennettiin myöhemmin kirkko pyhän marttyyrin kunniaksi. Reliikit siirrettiin kuitenkin myöhemmin Konstantinopoliin, missä ne sijoitettiin pyhän Anastasian nimeä kantavaan kirkkoon. Reliikkien luona lakoi tapahtua ihmeitä ja näiden ihmeiden perusteella Anastasialle on annettu tuo lisänimi Φαρμακολύτρια, myrkytyksestä vapauttaja.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää suurmarttyyria Anastasia (Roomalaista, Myrkyistä vapauttajaa, Sirmiumilaista) aina vuosittain joulukuun 22. päivänä. Anastasiaa ei pidä sekoittaa toiseen samannimiseen neitsytmarttyyri Anastasia Roomalaiseen, jonka muistopäivä on lokakuun 29. päivä.
Kirjallisuutta
- Synaksarion - joulukuu
- Pyhä marttyyri Anastasia, myrkytyksestä vapauttaja s. 308-313
Tropari ja kontakki
Tropari, 5.säv.
- Marttyyrinä sinä jäljittelit niiden marttyyrien tekoja, |joita sinä palvelit, | sekä taistelit vihollista vastaan. | Sinä olet yltäkylläinen ja runsas armon lähde, | jotka palavasti pyrkivät luoksesi, || oi jumalmielinen Anastasia!
Kontakki, 2.säv.
- Kiusauksissa ja koettelemuksissa olevat rientävät temppeliisi, | ja he virvoittuvat armosta, joka asuu siellä, |sillä sinä aina suot parannuksia maailmalle, || oi suurmarttyyri Anastasia.