Lähdekoodi sivulle Antonios Suuren elämä (kirja)

[[Kuva:Antonios_suuri_kansi.jpg|thumb|400px|<center>Kirjan kansi</center>]]
:: [[Athanasios Suuri]]: '''[[Antonios Suuri|Antonios Suuren]] elämä'''
:: Vanhasta kreikasta suomentanut: [[Kristoduli (nunna)|Helena Lampi]] 
:: Kreikankielinen alkuteos: ''Αθανασιος ο Μεγας: Βιος και πολιτεια τοψ Αντονιοψ τοψ Μεγαλοψ''
:: ISBN 951-99184-1-8
:: Julkaisija  ja kustantaja: Valamon Ystävät ry 
:: Julkaisupäivämäärä: 1978 
:: Sivumäärä: 86 sivua
:: Koko: 215 mm x 150 mm
:: Sidos: sidottu / kovakantinen

---

'''Suomentajan alkusanat vuodelta 1978'''

"Pyhän Antonioksen elämä" on teos, jolla on ollut suuri merkitys niin idän kuin lännenkin munkkilaisuuden historiassa. Sen kirjoitti Aleksandrian kuuluisa arkkipiispa [[Athanasios Suuri|Athanasios]] (295-373), "ortodoksian isä", joko v. 357 oleskellessaan kol¬matta kertaa [[Areiolaisuus|areiolaisten]] karkottamana erämaan [[munkki]]en keskuudessa tai neljännellä karkotuskaudellaan v. 365. Teos on osoitettu Rooman valtakunnan länsiosien munkeille. Nämä olivat kuulleet Antonioksesta myös Athanasiokselta itseltään tämän oleskellessa Roomassa toisella karkotuskaudellaan 341-346. He janosivat lisää tietoa tuosta kuuluisasta kilvoittelijasta, jota kaikki munkkeuselämää viettävät pitivät isänään. Athanasios olikin mitä sopivin tietojen antaja, sillä nuoruudessaan hän oli itse palvellut Antoniosta ja lisäksi tunsi hänen läheisiä oppilaitaan.

Teos käännettiin pian latinaksi, ja sen vaikutuksesta munkkeuselämän aate alkoi kulovalkean tavoin levitä lännessäkin. — Tyylillisesti teos on suuresti vaikuttanut myöhempään hagiografiaan: Athanasios on sovittanut antiikin plutarkholais- peripaattisen elämäkertatyylin kristilliseen käyttöön.

Pyhän Antonioksen (251-356) persoonassa tiivistyy ortodoksisen munkin ihanne, samoin kuin hänen elämässään on havaittavissa piirteitä lähes kaikista niistä [[kilvoittelu]]muodoista, joita munkkilaisuudessa on myöhemmin esiintynyt. Hän oli todellakin niin sisäisesti kuin jopa ulkonaisestikin sellainen, jollaiseksi Jumala on ihmisen tarkoittanut. Siinä onkin yksinkertaisesti koko luostarikilvoituksen samoin kuin yleensä kristillisen kilvoituksen päämäärä: alkuperäisen Jumalan kuvan kirkastuminen ihmisessä. Mutta päätyminen tähän ihmisen luonnolliseen tilaan pois synnin kieroon kasvattamasta vanhasta ihmisestä vaatii ponnistelua, ihmisen kaikkien voimien jännittämistä yhteistyöhön Jumalan armon kanssa. Niinpä Antonios kilvoitteli yksinään yli kaksikymmentä vuotta, ensin hautakammiossa ja sitten hylätyn linnoituksen raunioissa taistellen silmätysten itsensä [[saatana]]n kanssa. Tämän kilvoittelun pätsin läpäistyään hän, kuten monet muut kilvoittelijat hänen jälkeensä, astui elämänsä viimeiseen hedelmälliseen vaiheeseen: hänestä tuli munkkien ja maallikkojen [[ohjaajavanhus]], jonka sanat olivat täynnä syvää viisautta ja Jumalan voimaa ja usein saivat vahvistuksensa ihmeiden ja tunnustekojen kautta.

Nykylukijaa saattaa oudoksuttaa Antonioksen varsin konkreettinen käsitys [[Demoni|pahoista hengistä]], joiden juonia Athanasios kuvaa kirjassaan laajalti. Antonios jopa puhuu niistä ruumiillisina olentoina, joiden ruumiit vain ovat ihmisruumiita kevyemmät. Teoksesta käy myös ilmi varhaisen kirkon piirissä yleinen käsitys siitä, että pakanoiden epäjumalat ovat pahoja henkiä ([[Demoni|demoneita]]).

Tämän suomennoksen tarkoituksena on palvella ensinnäkin luostariemme suomenkielisiä nuoria kilvoittelijoita ja lisäksi kaikkia munkkeuselämän korkeista ja valoisista ihanteista kiinnostuneita. — Omistan käännöksen hengellisille ohjaajilleni ja auttajilleni, jotka ovat opettaneet minulle luostarielämän aakkosia, Korkeasti Pyhitetylle [[Paavali (arkkipiispa)|Arkkipiispa Paavalille]] ja kunnioitetulle hengelliselle äidilleni igumenia Eufimia Nikolopouloulle.

---

== Sisällysluettelo ==

* Athanasios Suuri ja hänen kirjallinen tuotantonsa 
* Suomentajan alkusanat	
* ANTONIOS SUUREN ELÄMÄ:
** Esipuhe	
** Lapsuus ja nuoruus	
** Antonios päättää luopua kaikesta ja seurata Kristusta 
** Askeettisen kilvoittelun alku 
** Sielunvihollisen kateus ja hyökkäykset 
** Antonioksen elämänjärjestys 
** Antonios siirtyy hautakammioon 
** Antonios siirtyy erämaahan 
** Antonios asettuu hylättyyn linnoitukseen 
** Antonioksen ympärille kerääntyy muita kilvoittelijoita 
** Antonioksen opetuspuhe munkeille 
** Elämä Antonioksen luostareissa 
** Antonios palaa takaisin kammioonsa	
** Antonios lähtee Aleksandriaan kärsiäkseen marttyyrikuoleman 
** Antonioksen ankara elämänjärjestys	
** Antonios vapauttaa Martinianoksen tyttären riivaajan vallasta 
** Antonios vetäytyy kauemmas erämaahan 
** Antonios taistelee pahoja henkiä vastaan 
** Antonios käy tervehtimässä veljiä ja samalla myös sisartaan 
** Paluu vuorelle. Antonioksen opetuksia 
** Antonios ja sairaat 
** Antonios pelastaa veljen, joka oli kuolemaisillaan janoon 
** Antonios näkee, kuinka pyhän Ammonin sielu kohoaa korkeuksiin 
** Antonios parantaa rukouksillaan Laodikeassa sairastavan neitsyt Polykrateian 
** Antonios antaa kunnian ihmeistä Herralle 
** Antonios vapauttaa kaksi nuorukaista riivaajan vallasta 
** Antonioksen näky sielun kohtalosta kuoleman jälkeen 
** Sielujen kohoaminen taivaaseen 
** Antonioksen luonne, käytös ja ulkonäkö 
** Antonios ja harhaopit 
** Antonios laskeutuu piispojen pyynnöstä Aleksandriaan vastustamaan areiolaisia 
** Riivaajan vallassa olevan tytön parantuminen 
** Antonios väittelee pakanafilosofien kanssa 
** Keisari Konstantinos ja hänen poikansa kirjoittavat Antoniokselle 
** Antonioksen näky areiolaisten aiheuttamasta kirkkojen autioitumisesta 
** Antonios suorittaa ihmetekonsa Kristuksen nimessä 
** Antonioksen vastaus sotapäällikölle 
** Antonios ennustaa ortodoksien vainoojan kuoleman 
** Antonios sielujen lääkärinä ja munkkien ohjaajana 
** Henkien tunnistamisen armolahja 
** Antonioksen viimeiset ohjeet munkeille 
** Antonios huolehtii hautauksestaan 
** Viimeiset sanat ja testamentti 
** Rauhallinen loppu 
** Antonios kilvoittelun. terveyden ja hyveen esikuvana 
* Loppusanat	

[[Luokka:Kirjallisuus]]
[[Luokka:Kirjaesittelyt]]