Toiminnot

Ero sivun ”Cleopa Ilie” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

Rivi 31: Rivi 31:
 
[http://www.orthodoxtube.com/view-video/366/parintele-cleopa-despre-sfintii-romani.html Video 3]
 
[http://www.orthodoxtube.com/view-video/366/parintele-cleopa-despre-sfintii-romani.html Video 3]
  
Lähde: Cleopa Ilien oppilaan arkkimandriitta Ioanichie Bălanin isä Cleopan elämäkerta
+
Lähde: Cleopa Ilien oppilaan arkkimandriitta Ioanichie Bălanin isä Cleopan elämäkerta [suomeksi: Isä Cleopan elämä (ISBN 952-5495-12-6), suomentanut Matti Sidoroff]
  
 
[[Luokka:Henkilöt]]
 
[[Luokka:Henkilöt]]
 
[[Luokka:Romanian luostarit]]
 
[[Luokka:Romanian luostarit]]

Versio 14. heinäkuuta 2009 kello 09.20

Cleopa Ilie
(kuva © Hannu Pyykkönen)
Cleopa Ilien hauta Sihăstrian luostarissa
(kuva © Hannu Pyykkönen)
Arkkimandriitta Cleopa Ilie syntyi 10.4.1912 ja kuoli 2.12.1998. Hän oli Sihăstrian luostarin igumeni ja suuri hengellinen isä Romaniassa.

Constantin Ilie vietti nuoruutensa lammaspaimenena Moldovan maaseudulla ja jatkoi lampaiden paimentamista vielä senkin jälkeen, kun hän meni joulukuussa 1929 luostariin kahden vanhemman veljensä esimerkkiä noudattaen. Vietettyään kuusi vuotta Sihăstrian skiitassa hän joutui armeijaan, missä hän eli edelleen munkkina ja sai tehtäväkseen sairaiden hoitamisen. Constantin vapautui asepalveluksesta vuonna 1936 ja palasi Sihăstrian skiittaan, missä hänet 2.8.1937 vihittiin munkiksi nimellä Cleopa.

Lammaslaitumella hän aina rukoussäännön päätettyään luki pyhän Johannes Damaskolaisen teosta ”Ortodoksisen uskon tarkka esitys”, pyhien Makarios Egyptiläisen, Makarios Aleksandrialaisen, Antonioksen, Johannes Krysostomoksen ja monien muiden pyhien isien teoksia, jotka painuivat hänen mieleensä lopuksi ikää. Synaksarionin kaikki kaksitoista osaa hänellä oli repussaan, kun hän tuli ensimmäistä kertaa luostariin.

Vuonna 1941, kun Sihăstrian skiitan igumeni Ioanichie Moroi oli 82-vuotias eikä enää jaksanut toimittaa jumalanpalveluksia ja monet veljestön jäsenistä olivat skiitan tulipalon jälkeen keljojen puutteessa siirtyneet toisiin luostareihin, igumeni ehdotti 29-vuotiaan veli Cleopan valitsemista uudeksi igumeniksi. Ohjaajavanhus oli huomannut nuoren askeetin älykkyyden, hyvän muistin ja puhelahjat, mutta monet veljistä eivät osanneet arvostaa lammaspaimenta, joka oli viettänyt luostarivuotensa laitumella, mistä ei ollut poistunut paitsi käydessään silloin tällöin ohjaajavanhus Ioanichien luona ripittäytymässä ja suorittaessaan vuoden kestäneen asevelvollisuuden, ja he valitsivat hänet igumeniksi vain ohjaajavanhus Ioanichien mieliksi.

Seuraavana päivänä veljestön jäsenet tulivat ristisaatossa lammaslaitumelle noutamaan uutta igumenia isä Cleopaa, joka oli ollut poissa veljestön kokouksesta, ja kumartuivat maahan hänen eteensä niitylle. Cleopa heittäytyi hänkin maahan eikä aikonut nousta ennen kuin veljestö muuttaisi mielensä, koska hän ei mielestään ollut kelvollinen palvelemaan skiitan johtajana. He myönsivät hänen olevan oikeassa, mutta pyysivät häntä kuitenkin täyttämään vanhan igumenin toivomuksen, ja lopulta hän suostui sillä ehdolla, että veljet tukisivat häntä hänen tehtävässään.

He palasivat kaikki skiittaan, ja kun isä Cleopa oli peseytynyt ja vaihtanut vaatteita, hänet vietiin kirkkoon, missä isä Ioanichie ojensi hänelle igumenin sauvan. Kun veljet kääntyivät lähteäkseen kirkosta, isä Cleopa alkoi pitää puhetta. Eräs munkeista sanoi pilkallisesti: Meidän igumenimme osaa puhua! Ja isä Cleopa todisti osaavansa puhua... Hän piti kahden tunnin diskurssin pelastuksesta pyhien isien opetuksen mukaan. Hän lainasi ulkomuistista pitkiä tekstejä pyhien Iisak Syyrialaisen, Johannes Damaskolaisen, Johannes Klimakoksen ja Maksimos Tunnustajan kirjoituksista, Paisi Velitškovskin käsikirjoituksista ja omien aikalaistensa teologisista teoksista. Lisäksi hän esitti suunnitelman kaikkien skiitan tulipalossa tuhoutuneiden rakennusten korvaamiseksi ja selitti yksityiskohtaisesti, miten hän aikoi jatkaa vanhan igumenin perintöä. Veljestön jäsenet saivat hämmästyneinä todeta, että isä Cleopa oli suuren ohjaajavanhus Ioanichien kelvollinen seuraaja. Nöyrinä ja kunnioittavina he astuivat entisen igumeni Ioanichien johdolla kukin vuorollaan isä Cleopan eteen saadakseen hänen siunauksensa.

Isä Cleopa vihittiin munkkidiakoniksi ja pian sen jälkeen pappismunkiksi. Ohjaajavanhus Ioanichie ei ollut erehtynyt valinnassaan. Igumeni Cleopasta tuli viisas hengellinen ohjaaja, joka matkusteli Moldovan luostareissa, otti niissä käyttöön Jeesuksen rukouksen ja järjesti veljestöjen yhteiselämää. Sihăstrian luostarista tuli pian Romanian ortodoksisuuden hengellinen keskus.

Kommunistien päästyä valtaan Romaniassa vuonna 1948 salainen poliisi pidätti isä Cleopan neljä kertaa ja kidutti häntä, mutta hänen suuren kansansuosionsa takia hänet vapautettiin pian joka kerralla. Vankilasta päästyään hän piiloutui metsään skiitan lähistölle, minne hän rakensi itselleen puoleksi maahan kaivetun majan kuusen alle. Hänen toimittaessaan jumalanpalveluksia pyhä antiminssi kannon päällä metsän linnut hoitivat kuoron virkaa. Siellä hän vietti monia vuosia askeesissa harjoittaen Jeesuksen rukousta ja ohjaten Slatinan luostarin hengellistä elämää.

Kun isä Cleopa vuonna 1956 palasi takaisin Sihăstrian skiittaan, hänestä tuli taas ihmisten paimen. Vuonna 1964 hän avasi ovensa vieraille, joita virtasi kaikkialta hänen luokseen yli kolmekymmentä vuotta, jopa satakin henkeä päivässä, niin munkkeja kuin maallikkojakin. Joitakin hän otti vastaan kahden kesken ja keljansa verannalta hän piti pitkiä puheita ihmisjoukoille. Hän pystyi näkemään jokaisen tulijan ongelmat ja tarpeet ja antoi heille hengellistä ohjausta aina kuolemaansa saakka.

Ohjaajavanhuksen ensimmäinen vaatimus kaikille uskoville, jotka tulivat hänen luokseen, oli ortodoksisen uskon dogman säilyttäminen. Hän korosti synnintunnustuksen tärkeyttä. Isä Cleopa oli noin neljänkymmenen Sihăstrian munkin, monien toisten luostarien munkkien ja nunnien sekä monien pappien ja kahden patriarkan rippi-isä. Hän kehotti kaikkia rukoilemaan paljon Paavalin ohjeen mukaan: ”Rukoilkaa lakkaamatta” (1.Tess.5:17) ja käymään joka viikko tai kolmekin kertaa viikossa jumalanpalveluksissa.

Elämänsä viimeiset kaksikymmentä vuotta isä Cleopa vietti enimmäkseen rukouksessa rukoillen 14-15 tuntia päivässä, varsinkin öisin keljassaan, mutta hänellä oli lisäksi skiitan mehiläispesien luona pieni maja, missä hän säilytti kirjoja ja käsikirjoituksia. Jokainen sana, jonka isä Cleopa lausui, oli rukous ja siunaus niille, jotka pyysivät häneltä apua, mutta hänen sisäinen rukouselämänsä jäi hänen omaksi salaisuudekseen.

Cleopa Ilie kirjoitti useita kirjoja, joista ”Ortodoksisesta uskosta” (ISBN 951-98896-5-5) on käännetty suomeksi Matti Sidoroffin toimesta.

Vilma

Videoita Cleopa Iliestä:

Video 1 Video 2 Video 3

Lähde: Cleopa Ilien oppilaan arkkimandriitta Ioanichie Bălanin isä Cleopan elämäkerta [suomeksi: Isä Cleopan elämä (ISBN 952-5495-12-6), suomentanut Matti Sidoroff]