Toiminnot

Ero sivun ”Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA I” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

(Tehtäviä)
Rivi 102: Rivi 102:
 
Alttarin erottaa muusta temppelistä paitsi em. koroke myös kiinteä kuvaseinä eli [[ikonostaasi]].
 
Alttarin erottaa muusta temppelistä paitsi em. koroke myös kiinteä kuvaseinä eli [[ikonostaasi]].
  
==== [[Tehtäviä 2|Tehtäviä]] ====
+
==== [[Liturgiikka-tehtäviä 2|Tehtäviä]] ====
  
Siirry otsikkoa (Tehtäviä) klikkaamalla erilliselle tehtäväsivulle.
+
Siirry otsikkoa (''Tehtäviä'') klikkaamalla erilliselle tehtäväsivulle.
  
 
=== 5. Liturgian osat ===
 
=== 5. Liturgian osat ===

Versio 27. joulukuuta 2020 kello 16.22

Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset / OSA I

I PYHÄN JOHANNES KRYSOSTOMOKSEN LITURGIA

  1. Mitä liturgia on
  2. Liturgian historia
  3. Liturgian toimittajat
  4. Ortodoksinen temppeli
  5. Liturgian osat
  6. Proskomidi
  7. Opetettavien liturgia
  8. Uskovaisten liturgia

1. Mitä liturgia on?

Ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksista liturgialla on erikoisasema, koska tämän jumalanpalveluksen aikana tapahtuu leivän ja viinin eli pyhien lahjojen hengellinen muuttuminen Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi. Tämä tapahtuu sen lupauksen mukaan, jonka Jeesus on antanut viimeisellä ehtoollisella (ilta-aterialla) sanoen. näin: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". "Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni". Kirkkomme opin mukaan jokaisessa liturgiassa toistuu tämä muuttumisen ihme. Leipä ja viini todella muuttuvat Herramme Jeesuksen Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi. Muuttumisen jälkeen tämä sama Ruumis ja Veri, jotka vain ulkonaisesti ovat säilyttäneet leivän ja viinin näön ja maun, jaetaan samassa jumalanpalveluksessa uskovaisille Herran Ehtoollisen Pyhässä Sakramentissa.

Ristillä Jeesus Kristus antoi itsenä veriuhriksi kaikkien ihmisten puolesta. Liturgiassa jatkuu joka kerta tämä suuri uhri, joka kannetaan kaikkien puolesta ja joka tullaan kantamaan kaikkina aikoina.

Siitä huolimatta, että liturgiassa todella murretaan Herran ruumis ja vuodatetaan Hänen verensä, tämä on veretön uhri, koska Vapahtaja kuoltuaan nousi kuolleista eikä lunastukseksemme tarvita Hänen toistuvaa kuolemaansa tapahtuneen ylösnousemuksen jälkeen, vaan Hänen Ruumiinsa ja Verensä nauttimisessa me osallistumme elämään Kristuksessa. Sen tähden Herran Ehtoollisen nauttimista nimitetään osallistumiseksi Herran Ehtoolliseen.

Hengellisen muuttumisen ihme tapahtuu liturgiassa sen määrätyssä osassa, mutta tämä ei merkitse sitä, että vain se osa on tärkeä. Koko. liturgia on tärkeä. Sen jokainen sana, rukous, veisu ja toimitus herättää niin papissa kuin kokoontuneessa seurakunnassakin kasvavan rukouksellisen mielialan valmistaen täten kaikki läsnä olevat lahjojen muuttumiseen ja sen tapahduttua Ehtoollisen nauttimiseen sekä säilyttää tämän mielialan jumalanpalveluksen loppuun asti.

Sitä paitsi liturgiassa esitetään Jeesuksen Kristuksen koko elämä.

2. Liturgian historia

Liturgia on saanut alkunsa apostolisella ajalla. Apostolit noudattivat Herran sanaa "Tehkää se minun muistokseni" (Luuk. 22:19). He kokoontuivat joka päivä rukouspalvelukseen ja leivän murtamista varten ensin yksityisten kodeissa, myöhemmin varta vasten varatuissa saleissa.

Apostolisella ajalla oli kahdenlaisia jumalanpalveluksia:

  1. Julkisia aamupäiväpalveluksia, joissa oli raamatunlukua ja -selityksiä, rukousta ja hengellisiä veisuja.
  2. Suljettuja iltapäivällä pidettyjä jumalanpalveluksia, joissa raamatunluvun ja -selityksen ohessa oli ehtoollisen vietto ja rakkaudenateria. Tämä jumalanpalvelus oli tarkoitettu vain kristityille.

Marttyyrikirkon aikakaudella näistä kahdesta jumalanpalveluksesta kehittyi yksi kaksiosainen jumalanpalvelus:

  1. Alussa kaikille avoin opetettavien eli katekumenien liturgia, jossa oli raamatunlukua ja -selitystä, psalmien ja hengellisten veisujen laulua sekä rukousta.
  2. Opetettavien poistuttua oli uskovaisten liturgia, johon kuului leivän ja viinin siunaaminen, ehtoollisenvietto, ylistysveisuja ja kiitosrukouksia.

Alkuperäinen liturgian toimittamisen järjestys muuttui vähitellen.

Neljännellä vuosisadalla laadittiin liturgian toimittamisjärjestys, jonka mukaan liturgia nykyisinkin toimitetaan. Tämän järjestyksen ovat laatineet kolme kirkkoisää, joten nykyisin ortodoksissa kirkossa on käytössä kolme eri liturgian toimittamisjärjestystä eli kolme liturgiaa:

  1. Pyhän Basileios Suuren liturgia
  2. Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia
  3. Pyhän Gregorios Dialogin liturgia.

Näistä kaksi ensiksi mainittua muistuttavat suuresti toisiaan. Basileios Suuren liturgia on hieman pitempi. Sitä toimitetaan vain 10 kertaa vuodessa. Gregorios Dialogin liturgia toimitetaan vain suuren paaston aikana, silloinkin vain keskiviikkoisin ja perjantaisin. Pyhän Gregorios Dialogin liturgian aikana ei tapahdu leivän ja viinin muuttumista, vaan ehtoollisenvietossa jaetaan aikaisemmin siunatut lahjat. Tämän vuoksi tätä liturgiaa nimitetään "Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaksi". Yleisin kirkkomme liturgioista on siis Johannes Krysostomoksen liturgia.

3. Liturgian toimittajat

Liturgian saa toimittaa eli toimia siinä edessäseisojana ainoastaan joko [[piispa}} tai pappi, henkilö, joka on saanut valtuudet toimittaa pyhät sakramentit. Piispa saa valtuudet muilta piispoilta, joita tulee olla ainakin kaksi, jotka panevat kätensä vihittävän pään päälle. Piispat ovat puolestaan saaneet valtuutensa aikaisemmin vihityiltä piispoilta. Ensimmäiset piispat ovat saaneet vihkimisensä apostoleilta, nämä itse Vapahtajalta, joka sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki". Näitten sanojen mukaan kirkkomme uskoo, että piispojen kättenpäällepanemisessa annetaan Pyhän Hengen armolahjoja vihittävälle, ja näitten armolahjojen vaikutuksesta sakramentit toimitetaankin. Näin ollen piispa tai pappi on henkilö, jonka kautta Jumalan armo vaikuttaa. Piispanviran periytymistä piispalta toiselle sanotaan apostoliseksi seuraannoksi.

Piispan tai papin toimittaessa liturgiaa ovat apulaisina eri tehtävissä mukana diakonit, alidiakonit, lukijat ja veisaajat (laulajat).

Diakoni kuuluu niihin, joilla on pappeuden armolahja, koska pappeuden asteita on kolme:

  • piispa,
  • pappi,
  • diakoni.

Diakoni on piispan tai papin kanssapalvelija, mutta ilman häntäkin voidaan liturgia toimittaa. Diakoni yksin ei saa toimittaa liturgiaa.

Alidiakonit ja lukijat ovat kirkon palvelijoita. Heillä ei ole pappeuden armolahjaa. Piispa asettaa heidät virkaan siunaamalla eikä kättenpäällepanemisella. He eivät kuitenkaan ole maallikkojakaan, vaan kuuluvat papistoon eli kleerukseen tämän sanan laajimmassa merkityksessä. Heidät on ikään kuin erotettu kirkon palvelukseen erikoisella tätä tarkoitusta varten säädetyllä toimituksella. Alidiakonit palvelevat piispaa. Lukijat toimivat apulaisina alttarissa sekä lukevat kuoroaitiossa eli nimenomaan tätä tarkoitusta varten varatulla paikalla kirkossa.

Veisaajat ovat useimmiten maallikkoja, mutta veisaajatkin voidaan asettaa tähän virkaan.

Merkiksi siitä, että kirkon alkuvuosisatoina koko kirkkokansa otti osaa kirkkolauluun, vastaavat veisaajat papin tai diakonin lausumiin sanoihin ja kehotuksiin koko kirkkokansan nimessä.

Liturgiassa, niin kuin jokaisessa muussakin ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksessa, hengellinen merkitys ei ole ainoastaan papin tai diakonin lausumilla rukouksilla vaan kaikella silläkin, mikä lauletaan tai luetaan kuoroaitiossa. Näin ollen koko kirkkokansa ottaa osaa eli osallistuu jumalanpalvelukseen, seurakunta kokonaisuudessaan on liturgian toimittaja. Tämän vuoksi on ulkonaisen jumalanpalvelukseen osallistumisen lisäksi tärkeätä myös syventyä kaikkeen siihen, mitä luetaan, veisataan ja tehdään.

Jumalan armo vaikuttaa temppelissä erikoisesti juuri liturgian aikana jokaiseen läsnä olevaan vilpittömään rukoilijaan.

Liturgian aikana näkymättömästi, mutta täysin todellisesti ovat läsnä Herra Jeesus Kristus, Hänen puhtain Äitinsä, Jumalansynnyttäjä Maria, sekä pyhien ihmisten ja enkeleitten suuri joukko. Näin liturgia on todella yhteinen jumalanpalvelus, niin kuin tämä kreikkalaisperäinen nimityskin osoittaa.

4. Ortodoksinen temppeli

Liturgian luonnollisin toimituspaikka on temppeli eli kirkko. Vain poikkeuksellisesti voidaan liturgia toimittaa myös rukoushuoneissa eli tšasounissa, vielä harvemmin yksityisissä kodeissa tai kouluissa.

Temppeli jo ulkoapäin katsottuna eroaa ympärillä olevista rakennuksista. Ortodoksinen temppeli rakennetaan itä-länsisuuntaan niin, että alttari on itään päin. Pohjapiirrokseltaan temppeli on joko ristin tai laivan muotoinen, harvemmin ympyrän tai tähden muotoinen.

Temppelin keskiosa kohoaa kupolina, jota koristaa risti. Nämä yhdessä kuvaavat Kristusta, seurakunnan päätä ja Vapahtajaa. Kupoleja voi olla useitakin, jolloin toiset ovat keskimmäistä pienempiä. Viisi kupolia kuvaavat Jeesusta ja neljää evankelistaa, seitsemän kupolia muistuttavat seitsemästä sakramentista ja seitsemästä Pyhän Hengen armolahjasta. Jokaisella luvulla on oma vertauskuvallinen merkityksensä.

Kirkon ulkoasuun kuuluu vielä tapuli kelloineen eli kellotorni. Siinä on useita kelloja.

Jumalanpalveluksen edellä soitetaan yhtä, suurinta kelloa. Tämä on ilmoitussoitto.

Liturgian alkamisesta ilmoitetaan juhlasoitolla, silloin soitetaan kolmeen otteeseen kirkon kaikkia kelloja. Juhlasoitolla ilmoitetaan myös liturgian tärkeimpien osien alkamisesta niille, joilla ei ole ollut tilaisuutta tulla kirkkoon.

Temppelin eri osat

Temppelin läntisin osa on katettu eteinen, johon johtaa ulkoapäin, kolme ovea Pyhän Kolminaisuuden vertauskuvana. Ulkoeteisestä astutaan kirkon esihuoneeseen, joka nykyisin liittyy välittömästi varsinaiseen temppeliin ja on uusimmissa kirkoissamme lehterin alapuolella. Muinoin tämä temppelin osa oli erotettu muusta temppelistä seinällä. Se oli tällöin tarkoitettu opetettavia ja katuvaisia varten, jotka eivät saaneet ottaa osaa Ehtoolliseen.

Esihuoneessa on kirkonisännöitsijän pöytä. Täältä ostetaan tuohukset ja kirkonisännöitsijälle luovutetaan muistelukirjat, jotka hän vie alttariin liturgian aikana luettaviksi.

Temppelin keskiosa on tarkoitettu kirkkokansaa varten, se on varsinainen temppeli. Sen kattona on taivasta kuvaava kupoli. Muinoin temppelin keskiosa oli pilarein jaettu kolmeen osaan. Keskimmäinen osa oli tarkoitettu jumalanpalveluksen toimittajia varten, oikeanpuoleinen laiva miehiä ja vasemman puoleinen naisia varten. Miehet siis seisoivat kirkon eteläisessä, naiset pohjoisessa laivassa. Vielä nytkin esim. piispan ollessa jumalanpalveluksen toimittajana, hän seisoo osan jumalanpalvelusta keskellä kirkkoa erikoisella korokkeella. Aattoillan jumalanpalveluksessa papisto tulee ulos alttarista keskelle kirkkoa, missä tapahtuu aattoillan juhlallisin toimitus, evankeliumin lukeminen. Tapa seisoa siten, että naiset ovat vasemmalla, miehet oikealla, on säilynyt monessa maamme seurakunnassa.

Kirkon itäisin osa on alttari. Se on rakennettu erikoiselle korokkeelle, alttarikorokkeelle, jotta kaikki voisivat seurata liturgian tapahtumia. Alttari kuvaa Jumalan valtakuntaa, tämänkin vuoksi se on muuta temppeliä ylempänä.

Alttarikorokkeen temppeliin ulottuvaa osaa sanotaan soleaksi, sen eteen työntyvää, puoliympyrän muotoista uloketta sanotaan lukukorokkeeksi eli amboniksi.

Solean molemmin puolin on sijoitettu aitiot laulajia ja lukijaa varten, ne ovat kuoroaitioita. Solean erottaa muusta temppelistä kaide. Solean edessä on usein lukupöydillä tai vapaasti seisovissa kehyksissä ikoneja, joitten edessä seisovat kynttiläjalat tuohuksia varten. Lukupöytien kannet on tehty vinoiksi, jotta ikonia voitaisiin helposti lähestyä. Lukupöytää nimitetään myös analogiksi.

Alttarin erottaa muusta temppelistä paitsi em. koroke myös kiinteä kuvaseinä eli ikonostaasi.

Tehtäviä

Siirry otsikkoa (Tehtäviä) klikkaamalla erilliselle tehtäväsivulle.

5. Liturgian osat

6. Proskomidi

7. Opetettavien liturgia

8. Uskovaisten liturgia