Eleasar Hanhisaarelainen
Kohteesta Ortodoksi.net
Versio hetkellä 12. tammikuuta 2012 kello 17.45 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)
Sisällysluettelo
Elämänvaiheita
Luostarissa ollessaan hän osoitti omaavansa hämmästyttäviä taiteellisia lahjoja: hän oppi puunleikkaustaitoa ja hän osallistui Kristuksen kirkastumisen katedraalin koristeluun. Saatuaan omasta mielestään liikaa huomiota kilvoittelijana, hän igumenin siunauksella meni Hanhisaareen (Anzerskin saareen) vuonna 1612 elääkseen siellä erakkona ja omistaen elämänsä lakkaamattomalle rukoukselle ja mietiskelylle.
Saadakseen jonkinlaista toimeentuloa ja selviytyäkseen hengissä erämaasaaressa, pyhittäjä Eleasar veisteli puisia kuppeja, joita hän sitten jätti saaren sataman laiturille. Kuppeihin hän kirjoitti viestejä niistä ruokatoiveista, joita hän silloin tarvitsi. Kalastajat jättivät kilvoitteijalle leipää ja muita elintarvikkeita ja tämän palkaksi he saivat ajoittain suuria kalansaaliita.
Vuonna 1616 pyhittäjä Eleasar kohosi munkkeudessaan skeemamunkiksi. Oppilaita alkoi kokoontua hänen ympärilleen toivoen saavansa elää lähellä oppi-isäänsä ja saada häneltä ohjeita elämälle. Pyhittäjä järjesti sivuluostarin, skiitan, jossa noudatettiin erittäin ankaria ikivanhoja luostarisääntöjä. Munkkien asumukset, keljat, rakennettiin kauaksi toisistaan ja erakot kokoontuivat yhteen vain lauantaisin ja sunnuntaisin jumalanpalveluksiin.
Pyhittäjä Eleasarin oppilaiden joukossa oli myös pappismunkki Nikita (Minin), tuleva Moskovan patriarkka Nikon (1652-1658). Venäjän tsaari Mikael I (Mihail I) (1613-1645) kuuli pyhittäjä Eleasarin kilvoituselämästä ja kutsui hänet Moskovaan. Pyhittäjä ennusti tsaarille pojan syntymisen ja paluumatkalle tsaari anteliaasti antoi hänelle runsaasti apua kivisen Pyhän Kolminaisuuden kirkon sekä muidenkin luostarin rakennuksien rakentamiseksi saarelle.
Pyhittäjä Eleasar Hanhisaarelainen rakasti kirjoja. Hän itsekin toimitti kolme kirjaa: "Kukkatarhat", koottuja mieltä ylentäviä sanontoja ja esimerkkejä erilaisista kirjallisista lähteistä. Hän myös kirjoitti kommentaarikirjan luostarin keljaelämän säännöistä.
Pyhittäjä Eleasar kuoli sangen korkeassa iässä, nähden ennalta kuolinaikansa. Ei ole tiedossa, kuinka vanha hän oli kuollessaan, mutta hän joka tapauksessa eli neljäkymmentä vuotta Hanhisaaressa ja ennen sitä aika kauan Solovetskissä.
Muistopäivä
Pyhittäjä Eleasar Hanhisaarelaista kunnioitetaan Suomen ortodoksisessa kirkossa Karjalan valistajana ja hänen oma muistopäivänsä on hänen kuolinpäivänsä 13.1.1656 mukaisesti vuosittain tammikuun 13. päivä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.
Kirjallisuutta
- Erkki Piiroinen: Karjalan pyhät kilvoittelijat
- Pyhittäjä Eleasar Solokkalainen s. 55-58