Toiminnot

Ero sivun ”Georges Florovski” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

(Elämä)
(Katso myös)
(2 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 9: Rivi 9:
 
Vuonna 1920 hänellä oli läheinen henkilökohtainen ja ammatillinen ystävyyssuhde Berdjajeviin. Näistä kahdelta tuli kuitenkin hieman vieraantuneempia myöhempinä vuosina, pääasiassa siksi, että Berdjajevilta ei herunut ymmärrystä Florovskin esittämiin ''"Pyhiin käskyihin"'' ja myös, koska Florovski suhtautui kriittisesti Berdjajevin uskontofilosofiaan teoksessaan ''"Venäläisen teologian tiet"'' (''ISBN 978-952-5495119'').
 
Vuonna 1920 hänellä oli läheinen henkilökohtainen ja ammatillinen ystävyyssuhde Berdjajeviin. Näistä kahdelta tuli kuitenkin hieman vieraantuneempia myöhempinä vuosina, pääasiassa siksi, että Berdjajevilta ei herunut ymmärrystä Florovskin esittämiin ''"Pyhiin käskyihin"'' ja myös, koska Florovski suhtautui kriittisesti Berdjajevin uskontofilosofiaan teoksessaan ''"Venäläisen teologian tiet"'' (''ISBN 978-952-5495119'').
  
Vuonna 1925 Florovsky nimitettiin [[Patristiikka|patristiikan]] professoriksi Pariisin [[Pyhän Sergein ortodoksisen teologian instituutti]]in. Tästä hän löysi oman todellisen kutsumuksensa. Patristiikasta tuli hänen ''"puumerkkinsä"'' ortodoksisessa teologiassa ja [[Eksegetiikka|eksegetiikassa]], Raamatun selityksessä. Vaikka hän ei ollut suorittanut akateemista tutkintoa teologiassa (''lukuun ottamatta useita kunnia-arvoja, joita hän sai myöhemmin''), Florovski vietti loput elämästään opettajana teologisissa laitoksissa.
+
Vuonna 1925 Florovsky nimitettiin [[Patristiikka|patristiikan]] professoriksi Pariisin [[Pyhän Sergein ortodoksinen teologinen instituutti|Pyhän Sergein ortodoksisen teologian instituuttiin]]. Tästä hän löysi oman todellisen kutsumuksensa. Patristiikasta tuli hänen ''"puumerkkinsä"'' ortodoksisessa teologiassa ja [[Eksegetiikka|eksegetiikassa]], Raamatun selityksessä. Vaikka hän ei ollut suorittanut akateemista tutkintoa teologiassa (''lukuun ottamatta useita kunnia-arvoja, joita hän sai myöhemmin''), Florovski vietti loput elämästään opettajana teologisissa laitoksissa.
  
 
Vuonna 1932 Florovski vihittiin [[Pappeus|pappeuteen]]. 1930-luvulla hän toteutti laajoja tutkimuksia Euroopan kirjastoissa ja kirjoitti tärkeimmät teoksensa patristiikan alalta kuin myös hänen ''"magnum opuksensa"'' pääteoksensa, ''"Venäläisen teologian tiet"''. Tässä valtavassa teoksessa hän kyseenalaisti [[Skolastiikka|skolastiikan]], pietismin ja idealismin läntiset vaikutukset venäläisessä teologiassa ja vaati sen uudelleenarviointia patrististen kirjoitusten valossa. Teos otettiin vastaan joko innostuksella tai tuomitsemisella - Venäjän emigranttien joukoissa ei ollut kenelläkään neutraalia asennetta teoksen suhteen. Kriitikkojen joukossa oli myös Bulgakov, Pyhän Sergein instituutin johtaja ja näkyvä venäläisen 1800-luvun teologisen tradition kannattaja, samoin joukkoon kuului myös Berdjajev, 1900-luvun uskonnollisen renessanssin kannattaja.
 
Vuonna 1932 Florovski vihittiin [[Pappeus|pappeuteen]]. 1930-luvulla hän toteutti laajoja tutkimuksia Euroopan kirjastoissa ja kirjoitti tärkeimmät teoksensa patristiikan alalta kuin myös hänen ''"magnum opuksensa"'' pääteoksensa, ''"Venäläisen teologian tiet"''. Tässä valtavassa teoksessa hän kyseenalaisti [[Skolastiikka|skolastiikan]], pietismin ja idealismin läntiset vaikutukset venäläisessä teologiassa ja vaati sen uudelleenarviointia patrististen kirjoitusten valossa. Teos otettiin vastaan joko innostuksella tai tuomitsemisella - Venäjän emigranttien joukoissa ei ollut kenelläkään neutraalia asennetta teoksen suhteen. Kriitikkojen joukossa oli myös Bulgakov, Pyhän Sergein instituutin johtaja ja näkyvä venäläisen 1800-luvun teologisen tradition kannattaja, samoin joukkoon kuului myös Berdjajev, 1900-luvun uskonnollisen renessanssin kannattaja.
Rivi 37: Rivi 37:
  
 
* [[Venäläisen teologian tiet II|Venäläisen teologian tiet]], [[Uuden Valamon luostari|Valamon luostarin]] julkaisu, 2008, kääntäjä: Talasniemi, Irmeli (''ISBN 978-952-5495119'')
 
* [[Venäläisen teologian tiet II|Venäläisen teologian tiet]], [[Uuden Valamon luostari|Valamon luostarin]] julkaisu, 2008, kääntäjä: Talasniemi, Irmeli (''ISBN 978-952-5495119'')
 +
 +
== Katso myös ==
 +
 +
* Isä Jarmo Hakkarainen: [[Isä Georges Florovski (opetuspuhe)|Isä Georges Florovski - uuspatristisen synteesin kehittäjä]]
  
 
== Kirjallisuutta ==
 
== Kirjallisuutta ==

Versio 26. syyskuuta 2012 kello 15.10

Rovasti Georges Vasilievits Florovski (23. elokuuta 1893 - 11. elokuuta 1979) oli näkyvä 1900-luvun ortodoksinen kristitty pappi, teologi ja kirjailija, joka toimi aktiivisesti ekumeenisessa liikkeessä. Hänen kirjoituksensa ovat tunnettuja niiden selkeästä, syvällisestä tyylistä, joka piti sisällään useita aiheita kirkon elämän eri osa-alueilta.

Elämä

Florovski syntyi Odessassa papin perheeseen neljäntenä lapsena. Oppineen kasvuympäristönsä innoittamana hän opiskeli englantia, saksaa, ranskaa, latinaa, kreikkaa ja hepreaa jo koulupoikana. Kahdeksantoista vuoden iässä hän alkoi opiskella filosofiaa ja historiaa. Ensimmäisen tutkintonsa jälkeen hän opetti kolme vuotta lukiossa Odessassa ja sitten hän suoritti loppuun kaikki tutkintonsa mukaan lukien licensia docendi -tutkinnon kaikissa yliopistoissa sen aikaisessa Venäjän keisarikunnassa.

Vuonna 1919 hän alkoi opettaa Odessan yliopistossa, mutta hänen perheensä oli pakko lähteä Venäjältä vuonna 1920. Nuori Florovski ymmärsi jo tuolloin, että hänellä ei olisi paluuta, koska marxilaisuus ei hyväksynyt sitä historiaa ja filosofiaa, jota hän opetti. Florovskista tuli näin osa suurta Venäjän älymystön emigranttijoukkoa, johon kuuluivat myös Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Nikolas ja Vladimir Lossky, Alexander Schmemann ja John Meyendorff, joista kaksi viimeksi mainittua myöhemmin seurasivat Florovskia Pyhän Vladimirin ortodoksisen teologisen seminaarin dekaanina.

Vuonna 1920 hänellä oli läheinen henkilökohtainen ja ammatillinen ystävyyssuhde Berdjajeviin. Näistä kahdelta tuli kuitenkin hieman vieraantuneempia myöhempinä vuosina, pääasiassa siksi, että Berdjajevilta ei herunut ymmärrystä Florovskin esittämiin "Pyhiin käskyihin" ja myös, koska Florovski suhtautui kriittisesti Berdjajevin uskontofilosofiaan teoksessaan "Venäläisen teologian tiet" (ISBN 978-952-5495119).

Vuonna 1925 Florovsky nimitettiin patristiikan professoriksi Pariisin Pyhän Sergein ortodoksisen teologian instituuttiin. Tästä hän löysi oman todellisen kutsumuksensa. Patristiikasta tuli hänen "puumerkkinsä" ortodoksisessa teologiassa ja eksegetiikassa, Raamatun selityksessä. Vaikka hän ei ollut suorittanut akateemista tutkintoa teologiassa (lukuun ottamatta useita kunnia-arvoja, joita hän sai myöhemmin), Florovski vietti loput elämästään opettajana teologisissa laitoksissa.

Vuonna 1932 Florovski vihittiin pappeuteen. 1930-luvulla hän toteutti laajoja tutkimuksia Euroopan kirjastoissa ja kirjoitti tärkeimmät teoksensa patristiikan alalta kuin myös hänen "magnum opuksensa" pääteoksensa, "Venäläisen teologian tiet". Tässä valtavassa teoksessa hän kyseenalaisti skolastiikan, pietismin ja idealismin läntiset vaikutukset venäläisessä teologiassa ja vaati sen uudelleenarviointia patrististen kirjoitusten valossa. Teos otettiin vastaan joko innostuksella tai tuomitsemisella - Venäjän emigranttien joukoissa ei ollut kenelläkään neutraalia asennetta teoksen suhteen. Kriitikkojen joukossa oli myös Bulgakov, Pyhän Sergein instituutin johtaja ja näkyvä venäläisen 1800-luvun teologisen tradition kannattaja, samoin joukkoon kuului myös Berdjajev, 1900-luvun uskonnollisen renessanssin kannattaja.

Vuonna 1949 Florovski muutti New Yorkiin Pyhän Vladimirin seminaarin dekaaniksi. Florovskin teologisen opetussuunnitelman kehittämistyö johti siihen, että New Yorkin osavaltion yliopiston johtokunta myönsi seminaarille ehdottoman toimiluvan vuonna 1953. Hän toimi dekaanina aina vuoteen 1955 asti ja sen jälkeen opetti vielä Harvardin uskonnollisessa koulussa (vv. 1956 - 1964) patristiikkaa ja venäläistä uskonnollista ajatusmaailmaa ja myöhemmin vielä Princetonissa (vv. 1964 - 1972) slaavilaisia kieliä ja kirjallisuutta. Hän kuoli vuonna 1979.

Florovskin englanninkielisiä kokoelmateoksia

  • Collected Works, Volume 1: Bible, Church, Tradition: An Eastern Orthodox View (1972) ISBN 0913124028
  • Collected Works, Volume 2: Christianity and Culture (1974)
  • Collected Works, Volume 3: Creation and Redemption (1976)
  • Collected Works, Volume 4: Aspects of Church History (1975) ISBN 0913124109
  • Collected Works, Volume 5: Ways of Russian Theology, Part I (1979) ISBN 0913124281
  • Collected Works, Volume 6: Ways of Russian Theology, Part II (1987) ISBN 3905238063
  • Collected Works, Volume 7: Eastern Fathers of the Fourth Century (1987)
  • Collected Works, Volume 8: Byzantine Fathers of the Fifth Century (1987) ISBN 390523808X
  • Collected Works, Volume 9: Byzantine Fathers of the Sixth to Eight Centuries (1987)
  • Collected Works, Volume 10: Byzantine Ascetic and Spiritual Fathers (1987)
  • Collected Works, Volume 11: Theology and Literature (1989)
  • Collected Works, Volume 12: Philosophy (1989)
  • Collected Works, Volume 13: Ecumenism I: A Doctrinal Approach (1989)
  • Collected Works, Volume 14: Ecumenism II: An Historical Approach (1989)

Edellä olevat vuosiluvut ovat koottujen teosten julkaisuvuosia ei alkuperäisten teosten julkaisuvuosia. Sarjaa julkaisi Nordland Publishing Co.

Florovskin suomennetut teokset

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Andrew Blane: Georges Florovsky. Russian Intellectual and Orthodox Churchman, ISBN 0-88141-137-X