Ero sivun ”Heinäveden Valamon luostari” versioiden välillä
Kohteesta Ortodoksi.net
X1 (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: '''Valamon luostari''', joka tunnetaan Suomessa myös nimellä '''Uuden Valamon luostari''' erotuksena Laatokan Valamon luostarista, sijaitsee Heinäveden kunnassa. Uusi Valamo jatkaa...) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | '''Valamon luostari''', joka tunnetaan Suomessa myös nimellä '''Uuden Valamon luostari''' erotuksena Laatokan Valamon | + | '''Valamon luostari''', joka tunnetaan Suomessa myös nimellä '''Uuden Valamon luostari''' erotuksena [[Laatokan Valamon luostari]]sta, sijaitsee Heinäveden kunnassa. Uusi Valamo jatkaa omalta osaltaan Vanhan Valamon perinteitä. Valamon perustivat aikoinaan Laatokan saarelle pyhittäjäisät [[Sergei Valamolainen|Sergei]] ja [[Herman Valamolainen]]. |
| − | Laatokan Valamon | + | Laatokan Valamon [[luostari]]n [[Munkki|munkit]] joutuivat siirtymään sodan jaloista evakkoon muualle sisä-Suomeen ja Kannonkosken kautta he päätyivät Heinävedelle Papinniemelle, josta 24. heinäkuuta 1940 hankittiin luostarille entinen Saastamoinen yhtymän iso tila rakennuksineen sekä n. 300 hehtaaria metsämaata ja 50 hehtaaria peltoa. |
== Uusi Valamo == | == Uusi Valamo == | ||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Viimeiset munkit poistuivat Laatokan Valamosta maaliskuussa 1940. Uutta asuinsijaa ruvettiin kutsumaan Uudeksi Valamoksi. Marraskuussa 1940 munkkien määrä oli noin 150 henkeä, joista suurin osa vanhoja miehiä. | Viimeiset munkit poistuivat Laatokan Valamosta maaliskuussa 1940. Uutta asuinsijaa ruvettiin kutsumaan Uudeksi Valamoksi. Marraskuussa 1940 munkkien määrä oli noin 150 henkeä, joista suurin osa vanhoja miehiä. | ||
| − | Luostari eli kituuttaen sodan jälkeiset vuodet, munkkien määrän vähetessä radikaalisti. Luostari riutui ja rappeutui. | + | Luostari eli kituuttaen sodan jälkeiset vuodet, munkkien määrän vähetessä radikaalisti. Luostari riutui ja rappeutui. [[Pappismunkki]]en määrä väheni viimein yhteen – pappismunkki [[Sinfrian (igumeni)|Sinforian]], myöhemmin luostarin johtaja, [[igumeni]], toimitti yksin [[traditio]]n määräämät jumalanpalvelukset. Kirkkokielenä luostarin kirkossa oli muinaisbulgaria eli [[kirkkoslaavi]]. |
| − | Luostarissa oli sotien jälkeen myös muualta luovutetun alueen luostareista tulleita asukkaita. Heitä oli mm. Konevitsan | + | Luostarissa oli sotien jälkeen myös muualta luovutetun alueen luostareista tulleita asukkaita. Heitä oli mm. [[Konevitsan luostari]]sta Laatokan saarelta (''saapuivat v. 1956 Keiteleellä sijainneesta väliaikaisesta luostaristaan'') ja Lapista Suomen ''”oikeanpuoleisesta käsivarresta”'' [[Petasmon luostari]]sta (''saapuivat Uuteen Valamoon jo v. 1942''). |
== Kalenterikiista == | == Kalenterikiista == | ||
| − | Suomen ortodoksinen | + | [[Suomen ortodoksinen kirkko]] ryhtyi 1920-luvulla noudattamaan länsimaissa yleistä ns. [[Gregoriaaninen kalenteri|gregoriaanista kalenteria]]. Ero ns. [[Juliaaninen kalenteri|vanhaan eli juliaaniseen kalenteriin]] oli 13 päivää. Kirkollinen esivalta määräsi myös Valamon luostarin siirtymään uuteen ajanlaskun käyttöön. Tästä seurasi ns. kalenterikiista, joka on jatkunut ortodoksisen kirkon piirissä näihin päiviin saakka. |
| − | Sotien päätyttyä ryhmä munkkeja anoi ilman igumenin lupaa Leningradin metropoliitalta – patriarkan väliaikaiselta hoitajalta – pääsyä Moskovan patriarkaatin yhteyteen vanhan ajanlaskun noudattajaksi. He halusivat palata vanhaan Laatokan Valamoon kilvoittelemaan. | + | Sotien päätyttyä ryhmä munkkeja anoi ilman igumenin lupaa Leningradin metropoliitalta – [[patriarkka|patriarkan]] väliaikaiselta hoitajalta – pääsyä [[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti|Moskovan patriarkaatin]] yhteyteen vanhan ajanlaskun noudattajaksi. He halusivat palata vanhaan Laatokan Valamoon kilvoittelemaan. |
| − | Vuonna 1945 venäläinen metropoliitta Grigori saapui Suomeen tarkoituksena liittää koko Suomen ortodoksinen kirkkokunta Venäjän kirkkoon hiippakuntana, takaisin Moskovan patriarkaatin | + | Vuonna 1945 venäläinen metropoliitta Grigori saapui Suomeen tarkoituksena liittää koko Suomen ortodoksinen kirkkokunta Venäjän kirkkoon hiippakuntana, takaisin Moskovan patriarkaatin [[jurisdiktio]]n alaisuuteen. |
Uuden Valamon luostari liittyi entisen äitikirkkonsa yhteyteen ja Moskovan patriarkasta tuli luostarin veljestön korkein kirkollinen esimies. Käytännön asioissa luostari jäi Suomen kirkon alaisuuteen. Vanhaan Valamoon munkit eivät enää päässeet palaamaan. | Uuden Valamon luostari liittyi entisen äitikirkkonsa yhteyteen ja Moskovan patriarkasta tuli luostarin veljestön korkein kirkollinen esimies. Käytännön asioissa luostari jäi Suomen kirkon alaisuuteen. Vanhaan Valamoon munkit eivät enää päässeet palaamaan. | ||
| Rivi 27: | Rivi 27: | ||
Vuonna 1957 seitsemän munkkia lähti Uudesta Valamosta Viroon Petserin luostariin. Vanhoja munkkeja kuoli ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla. | Vuonna 1957 seitsemän munkkia lähti Uudesta Valamosta Viroon Petserin luostariin. Vanhoja munkkeja kuoli ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla. | ||
| − | Mutta ihme tapahtui ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen luostari alkoi pikku hiljaa kohentua, luostariin saapui uusia suomenkielisiä kilvoittelijoita, jotka vihkiytyivät munkeiksi ja veljestön määrä kasvoi hieman. Mm. nykyisin Lintulan luostari rippi-isänä toimiva silloinen veli Olavi, nykyisin arkkimandriitta Herman, saapui luostariin nuorena poikana 1970-luvulla. | + | Mutta ihme tapahtui ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen luostari alkoi pikku hiljaa kohentua, luostariin saapui uusia suomenkielisiä kilvoittelijoita, jotka vihkiytyivät munkeiksi ja veljestön määrä kasvoi hieman. Mm. nykyisin [[Lintulan luostari]]n rippi-isänä toimiva silloinen veli Olavi, nykyisin [[arkkimandriitta]] Herman, saapui luostariin nuorena poikana 1970-luvulla. |
== Uusi kirkko == | == Uusi kirkko == | ||
| − | Marraskuussa 1973 perustettu Valamon ystävät ry ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Arkkitehti Ivan Kudrjavzev laati kirkon piirustukset Bysanttiin pohjautuvaan Venäläiseen kirkkoarkkitehtuurin tyyliin ja silloinen arkkipiispa Paavali siunasi tulevan kirkon paikan syksyllä 1975. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis v. 1976 ja se pyhitettiin Kristuksen kirkastumiselle. Kirkon | + | Marraskuussa 1973 perustettu [[Valamon ystävät ry]] ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Arkkitehti Ivan Kudrjavzev laati kirkon piirustukset Bysanttiin pohjautuvaan Venäläiseen kirkkoarkkitehtuurin tyyliin ja silloinen arkkipiispa [[Paavali (arkkipiispa)|Paavali]] siunasi tulevan kirkon paikan syksyllä 1975. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis v. 1976 ja se pyhitettiin [[Kristuksen kirkastuminen|Kristuksen kirkastumiselle]]. Kirkon [[ikoni]]t kunnostettiin pääasiassa Vanhasta Valamosta mukaan otetuista ikoneista. |
Uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin 5. kesäkuuta 1977 arkkipiispa Paavalin lukuisan ulkolaisen vierasjoukon ja kotimaisen papiston avustamana. | Uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin 5. kesäkuuta 1977 arkkipiispa Paavalin lukuisan ulkolaisen vierasjoukon ja kotimaisen papiston avustamana. | ||
| Rivi 37: | Rivi 37: | ||
== Munkkeja ja piispoja ja uusia rakennuksia == | == Munkkeja ja piispoja ja uusia rakennuksia == | ||
| − | Arkkipiispa Paavali kuului Valamon veljestöön, hän oli ennen valintaansa piispaksi Valamon pappismunkki. Uuden kirkon myötä veljestöön liittyi myös silloin Joensuun Yliopistossa työskennellyt Risto Jääskeläinen, joka toimittuaan ensin | + | Arkkipiispa Paavali kuului Valamon veljestöön, hän oli ennen valintaansa piispaksi Valamon [[pappismunkki]]. Uuden kirkon myötä veljestöön liittyi myös silloin Joensuun Yliopistossa työskennellyt [[Risto Jääskeläinen]], joka toimittuaan ensin [[noviisi]]na nimellä veli Kristoforos, vihittiin myöhemmin munkiksi ja sitten pappismunkiksi nimellä [[Ambrosius (metropoliitta)|Ambrosius]]. Isä Ambrosiuksen toiminnan ansiosta Valamoon kohosi lukuisia uusia tarpeellisia rakennuksia. Isä Ambrosius valittiin sittemmin [[piispa]]ksi – ensin [[apulaispiispa]]ksi eli Joensuun piispaksi sitten [[Metropoliitta|metropoliitaksi]] – ensin [[Oulun hiippakunta|Ouluun]] sitten [[Helsingin hiippakunta|Helsinkiin]]. |
| − | Suomessa ja Venäjällä Leningradissa opiskellut Petri Sarho saapui munkiksi Leningradissa vihkiytyneenä Valamoon ja hänestä tulikin pian v. 1979 luostarin uusi igumeni, johtaja. Siitä tehtävästä hänet valittiin ensin apulaispiispaksi ja sitten Oulun metropoliitaksi. | + | Suomessa ja Venäjällä Leningradissa opiskellut [[Petri Sarho]] saapui munkiksi Leningradissa vihkiytyneenä Valamoon ja hänestä tulikin pian v. 1979 luostarin uusi igumeni, johtaja. Siitä tehtävästä hänet valittiin ensin apulaispiispaksi ja sitten Oulun metropoliitaksi. |
| − | Viimeisin piispavalinta tapahtui vuoden 2004 lopulla, kun luostarin apulaisjohtaja, arkkimandriitta Arseni valittiin apulaispiispaksi. | + | Viimeisin piispavalinta tapahtui vuoden 2004 lopulla, kun luostarin apulaisjohtaja, [[arkkimandriitta]] [[Arseni (apulaispiispa)|Arseni]] valittiin apulaispiispaksi. |
Näin Uuden Valamon veljestöstä on kolme sen jäsentä toiminut Suomessa piispana ja ainakin yksi myös ulkomailla. Hän oli isä Markus joka toimi piispana Amerikan mantereella. | Näin Uuden Valamon veljestöstä on kolme sen jäsentä toiminut Suomessa piispana ja ainakin yksi myös ulkomailla. Hän oli isä Markus joka toimi piispana Amerikan mantereella. | ||
| − | Vuonna 1984 vihittiin käyttöön Suomen valtion rakennuttama kulttuurikeskus, jossa oli tilat mm. ikonien konservoinnille, luostarin kirjastolle ja arkistolle. Keskuksen juhlasalissa voitiin järjestää erilaisia tapahtumia, kokouksia, kongresseja sekä näyttelyjä. | + | Vuonna 1984 vihittiin käyttöön Suomen valtion rakennuttama [[Uuden Valamon kulttuurikeskus|kulttuurikeskus]], jossa oli tilat mm. ikonien konservoinnille, luostarin kirjastolle ja arkistolle. Keskuksen juhlasalissa voitiin järjestää erilaisia tapahtumia, kokouksia, kongresseja sekä näyttelyjä. |
| − | Hieman myöhemmin valmistui uusi vastaanottorakennus ja uusi hotellirakennus sekä matkamuistomyymälä. Samaan kompleksiin valmistui myöhemmin myös Valamon | + | Hieman myöhemmin valmistui uusi vastaanottorakennus ja uusi hotellirakennus sekä matkamuistomyymälä. Samaan kompleksiin valmistui myöhemmin myös [[Valamon kansanopisto]]lle omat opetus- ja majoitustilat, joka aloitti toimintansa v. 1989 maamme ainoana ortodoksisena kansanopistona |
| − | == | + | == Uuden Valamon luostarin johtajat, igumenit == |
Luostarin johtajina ovat toimineet mm. seuraavat | Luostarin johtajina ovat toimineet mm. seuraavat | ||
| − | igumeni Hariton (vv. 1940 – 1947) | + | * igumeni Hariton (vv. 1940 – 1947) |
| − | igumeni Jeronim (vv. 1947 – 1952) | + | * igumeni Jeronim (vv. 1947 – 1952) |
| − | igumeni Nestor | + | * igumeni Nestor |
| − | igumeni, arkkimandriitta Simforian | + | * igumeni, arkkimandriitta Simforian |
| − | igumeni, arkkimandriitta Panteleimon (nyt Oulun metropoliitta) | + | * igumeni, arkkimandriitta [[Panteleimon (metropoliitta)|Panteleimon]] (''nyt Oulun metropoliitta'') |
| − | igumeni, arkkimandriitta Sergei | + | * igumeni, arkkimandriitta [[Sergei (igumeni)|Sergei]] |
== Kirjallisuutta ja linkkejä == | == Kirjallisuutta ja linkkejä == | ||
| − | Tito Colliander / Pertti Hietanen: Uusi Valamo (WG), 1974 | + | * Tito Colliander / Pertti Hietanen: Uusi Valamo (WG), 1974 |
| − | Arkkimandriitta Panteleimon: Kristuksen Kirkastumisen luostari Uusi Valamo 1940-1990 (Valamon luostarin julkaisuja 37), 1990 | + | * Arkkimandriitta Panteleimon: Kristuksen Kirkastumisen luostari Uusi Valamo 1940-1990 (Valamon luostarin julkaisuja 37), 1990 |
| − | Irinja Nikkanen (toim.): Muistoja Valamosta (Valamon ystävät ry), 1980 | + | * Irinja Nikkanen (toim.): Muistoja Valamosta (Valamon ystävät ry), 1980 |
| − | Työryhmä (Siili, Nikkanen, Maksimainen): Valamo (OK), 1974 | + | * Työryhmä (Siili, Nikkanen, Maksimainen): Valamo (OK), 1974 |
| − | Valamon luostari: Uusi Valamo - Bysantin säde Pohjolassa (Valamon luostarin julkaisuja), 1985 | + | * Valamon luostari: Uusi Valamo - Bysantin säde Pohjolassa (Valamon luostarin julkaisuja), 1985 |
| − | + | * [http://www.valamo.fi/index.php Valamon luostarin kotisivut] | |
| − | + | * [http://herkules.oulu.fi/isbn9514270606/html/a25.html Ikkunoita Bysanttiin] | |
| − | + | * [http://www.ort.fi/sivut_organisaatio/luostarit/valamon_luostari.php Valamon luostari/ort.fi] | |
| − | + | [[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]] | |
| − | + | [[Luokka:Luostarit]] | |
| + | [[Luokka:Suomen luostarit]] | ||
Versio 14. heinäkuuta 2008 kello 13.37
Valamon luostari, joka tunnetaan Suomessa myös nimellä Uuden Valamon luostari erotuksena Laatokan Valamon luostarista, sijaitsee Heinäveden kunnassa. Uusi Valamo jatkaa omalta osaltaan Vanhan Valamon perinteitä. Valamon perustivat aikoinaan Laatokan saarelle pyhittäjäisät Sergei ja Herman Valamolainen.
Laatokan Valamon luostarin munkit joutuivat siirtymään sodan jaloista evakkoon muualle sisä-Suomeen ja Kannonkosken kautta he päätyivät Heinävedelle Papinniemelle, josta 24. heinäkuuta 1940 hankittiin luostarille entinen Saastamoinen yhtymän iso tila rakennuksineen sekä n. 300 hehtaaria metsämaata ja 50 hehtaaria peltoa.
Sisällysluettelo
Uusi Valamo
Viimeiset munkit poistuivat Laatokan Valamosta maaliskuussa 1940. Uutta asuinsijaa ruvettiin kutsumaan Uudeksi Valamoksi. Marraskuussa 1940 munkkien määrä oli noin 150 henkeä, joista suurin osa vanhoja miehiä.
Luostari eli kituuttaen sodan jälkeiset vuodet, munkkien määrän vähetessä radikaalisti. Luostari riutui ja rappeutui. Pappismunkkien määrä väheni viimein yhteen – pappismunkki Sinforian, myöhemmin luostarin johtaja, igumeni, toimitti yksin tradition määräämät jumalanpalvelukset. Kirkkokielenä luostarin kirkossa oli muinaisbulgaria eli kirkkoslaavi.
Luostarissa oli sotien jälkeen myös muualta luovutetun alueen luostareista tulleita asukkaita. Heitä oli mm. Konevitsan luostarista Laatokan saarelta (saapuivat v. 1956 Keiteleellä sijainneesta väliaikaisesta luostaristaan) ja Lapista Suomen ”oikeanpuoleisesta käsivarresta” Petasmon luostarista (saapuivat Uuteen Valamoon jo v. 1942).
Kalenterikiista
Suomen ortodoksinen kirkko ryhtyi 1920-luvulla noudattamaan länsimaissa yleistä ns. gregoriaanista kalenteria. Ero ns. vanhaan eli juliaaniseen kalenteriin oli 13 päivää. Kirkollinen esivalta määräsi myös Valamon luostarin siirtymään uuteen ajanlaskun käyttöön. Tästä seurasi ns. kalenterikiista, joka on jatkunut ortodoksisen kirkon piirissä näihin päiviin saakka.
Sotien päätyttyä ryhmä munkkeja anoi ilman igumenin lupaa Leningradin metropoliitalta – patriarkan väliaikaiselta hoitajalta – pääsyä Moskovan patriarkaatin yhteyteen vanhan ajanlaskun noudattajaksi. He halusivat palata vanhaan Laatokan Valamoon kilvoittelemaan.
Vuonna 1945 venäläinen metropoliitta Grigori saapui Suomeen tarkoituksena liittää koko Suomen ortodoksinen kirkkokunta Venäjän kirkkoon hiippakuntana, takaisin Moskovan patriarkaatin jurisdiktion alaisuuteen.
Uuden Valamon luostari liittyi entisen äitikirkkonsa yhteyteen ja Moskovan patriarkasta tuli luostarin veljestön korkein kirkollinen esimies. Käytännön asioissa luostari jäi Suomen kirkon alaisuuteen. Vanhaan Valamoon munkit eivät enää päässeet palaamaan.
Tilanne oli poliittisesti vaikea ja kiusallinen koko Suomessa hävityn sodan jälkeen. Kaikella yhteydenpidolla Neuvostoliittoon, myös kirkollisella, oli poliittinen leima. Tilanne normalisoitui vasta v. 1957, kun Venäjän kirkko ja Suomen kirkko solmivat suhteensa uudelleen ja Valamo palautui Suomen ortodoksisen kirkon yhteyteen.
Veljestö uusiutuu
Vuonna 1957 seitsemän munkkia lähti Uudesta Valamosta Viroon Petserin luostariin. Vanhoja munkkeja kuoli ja jo 1960-luvulla suurin osa Heinävedelle tulleista munkeista makasi Papinniemen hautausmaalla.
Mutta ihme tapahtui ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen luostari alkoi pikku hiljaa kohentua, luostariin saapui uusia suomenkielisiä kilvoittelijoita, jotka vihkiytyivät munkeiksi ja veljestön määrä kasvoi hieman. Mm. nykyisin Lintulan luostarin rippi-isänä toimiva silloinen veli Olavi, nykyisin arkkimandriitta Herman, saapui luostariin nuorena poikana 1970-luvulla.
Uusi kirkko
Marraskuussa 1973 perustettu Valamon ystävät ry ryhtyi aktiivisesti keräämään varoja luostarin uuden kirkon rakentamiseen. Myös kirkkokunta tuki näitä toimia merkittävästi. Arkkitehti Ivan Kudrjavzev laati kirkon piirustukset Bysanttiin pohjautuvaan Venäläiseen kirkkoarkkitehtuurin tyyliin ja silloinen arkkipiispa Paavali siunasi tulevan kirkon paikan syksyllä 1975. Kirkko oli viimeistelyjä vaille valmis v. 1976 ja se pyhitettiin Kristuksen kirkastumiselle. Kirkon ikonit kunnostettiin pääasiassa Vanhasta Valamosta mukaan otetuista ikoneista.
Uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko vihittiin käyttöönsä juhlallisin menoin 5. kesäkuuta 1977 arkkipiispa Paavalin lukuisan ulkolaisen vierasjoukon ja kotimaisen papiston avustamana.
Munkkeja ja piispoja ja uusia rakennuksia
Arkkipiispa Paavali kuului Valamon veljestöön, hän oli ennen valintaansa piispaksi Valamon pappismunkki. Uuden kirkon myötä veljestöön liittyi myös silloin Joensuun Yliopistossa työskennellyt Risto Jääskeläinen, joka toimittuaan ensin noviisina nimellä veli Kristoforos, vihittiin myöhemmin munkiksi ja sitten pappismunkiksi nimellä Ambrosius. Isä Ambrosiuksen toiminnan ansiosta Valamoon kohosi lukuisia uusia tarpeellisia rakennuksia. Isä Ambrosius valittiin sittemmin piispaksi – ensin apulaispiispaksi eli Joensuun piispaksi sitten metropoliitaksi – ensin Ouluun sitten Helsinkiin.
Suomessa ja Venäjällä Leningradissa opiskellut Petri Sarho saapui munkiksi Leningradissa vihkiytyneenä Valamoon ja hänestä tulikin pian v. 1979 luostarin uusi igumeni, johtaja. Siitä tehtävästä hänet valittiin ensin apulaispiispaksi ja sitten Oulun metropoliitaksi.
Viimeisin piispavalinta tapahtui vuoden 2004 lopulla, kun luostarin apulaisjohtaja, arkkimandriitta Arseni valittiin apulaispiispaksi.
Näin Uuden Valamon veljestöstä on kolme sen jäsentä toiminut Suomessa piispana ja ainakin yksi myös ulkomailla. Hän oli isä Markus joka toimi piispana Amerikan mantereella.
Vuonna 1984 vihittiin käyttöön Suomen valtion rakennuttama kulttuurikeskus, jossa oli tilat mm. ikonien konservoinnille, luostarin kirjastolle ja arkistolle. Keskuksen juhlasalissa voitiin järjestää erilaisia tapahtumia, kokouksia, kongresseja sekä näyttelyjä.
Hieman myöhemmin valmistui uusi vastaanottorakennus ja uusi hotellirakennus sekä matkamuistomyymälä. Samaan kompleksiin valmistui myöhemmin myös Valamon kansanopistolle omat opetus- ja majoitustilat, joka aloitti toimintansa v. 1989 maamme ainoana ortodoksisena kansanopistona
Uuden Valamon luostarin johtajat, igumenit
Luostarin johtajina ovat toimineet mm. seuraavat
- igumeni Hariton (vv. 1940 – 1947)
- igumeni Jeronim (vv. 1947 – 1952)
- igumeni Nestor
- igumeni, arkkimandriitta Simforian
- igumeni, arkkimandriitta Panteleimon (nyt Oulun metropoliitta)
- igumeni, arkkimandriitta Sergei
Kirjallisuutta ja linkkejä
- Tito Colliander / Pertti Hietanen: Uusi Valamo (WG), 1974
- Arkkimandriitta Panteleimon: Kristuksen Kirkastumisen luostari Uusi Valamo 1940-1990 (Valamon luostarin julkaisuja 37), 1990
- Irinja Nikkanen (toim.): Muistoja Valamosta (Valamon ystävät ry), 1980
- Työryhmä (Siili, Nikkanen, Maksimainen): Valamo (OK), 1974
- Valamon luostari: Uusi Valamo - Bysantin säde Pohjolassa (Valamon luostarin julkaisuja), 1985