Ero sivun ”Jumalanpalvelus Herran kasteen päivänä (lauluvihko)” versioiden välillä

Nykyinen versio 28. tammikuuta 2020 kello 18.08

Kirjasen kansi

Kirjasen nimilehti

Kirjasen takakansi

Arkkipiispa Herman (kust.): Jumalanpalvelus Herran kaste eli loppiainen

ISBN -

Kustantaja ja julkaisija: omakustanne, arkkipiispan ilmaiseksi jakama julkaisu

Julkaisuvuosi: 1942

Sivumäärä: 33 sivua

Koko: 220 mm x 145 mm

Sidos: nidottu / pehmytkantinen

Herran kasteen päivänä muistellaan Johanneksen Jordanilla *) toimittamaa Jeesuksen Kristuksen kastetta (Matt. 3, 13-17; Mark. 1, 9-11; Luuk. 3, 21-22). Tätä juhlaa nimitetään myös Jumalan ilmestymiseksi sen vuoksi, että Jeesusta, kastettaessa ilmestyi Pyhä Kolminaisuus: Jumala Isä todisti taivaasta Pojasta, Johannes kastoi Jumalan Pojan ja Pyhä Henki laskeutui Pojan päälle kyyhkysen muodossa. Tämän selityksen Kirkko antaa juhlatroparissa **). Ammoisista ajoista on tätä juhlaa nimitetty valistuksen päiväksi ja valon juhlaksi, sillä Jumala on valo ja Hän ilmestyi valistamaan ,”pimeydessä ja kuoleman varjossa istuvia” (Matt. 4, 16), ja pelastamaan armolla, joka on annettu meille Vapahtajan ilmestymisen kautta (2 Tim. 1, 9-10), ja valon juhlaksi vielä sen vuoksi, että Herran kasteen juhlan aattona oli tapana kastaa katekumeneja, jolloin tapahtuu hengellinen valistuminen ja jonka merkiksi sytytettiin paljon valoja. Sitä paitsi alkukirkko muisteli tänä päivänä myöskin muita tapahtumia, joissa ilmenivät Jeesuksen Kristuksen jumalalliset ominaisuudet ja pelastustyö. Niinpä loppiaisena muistellaan tietäjiä, Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä pakanamaailmalle ihmeellisen tähden välityksellä.

Herran kasteen juhlaa nimitetäänkin länsimaisessa kirkossa kolmen kuninkaan juhlaksi (Festum trium regum); mutta vaikka tietäjien vaellus itämaisessakin kirkossa kuuluu juhlan muisteltaviin tapahtumiin, se ei kuitenkaan millään tavoin ilmene juhlan luonteessa. Myöskin muistellaan Jeesuksen Kristuksen jumalallisuuden ensimmäistä ilmenemistä Hänen ihmisille suorittaessaan ensimmäisen ihmetekonsa Galilean Kaanaassa. Afrikan kirkossa muistellaan vielä Jeesuksen Kristuksen jumalallisen voiman esiintymistä Hänen ravitessaan erämaassa 5000 miestä viidellä leivällä.

Jumalan ilmestyksen juhlan vietto juontaa juurensa apostolien ajoista saakka. Siitä mainitaan apostolisissa säännöissä ja II vuosisadalta on säilynyt Klemens Aleksandrialaisen todistus Vapahtajan kasteen päivän viettämisestä ja tämän juhlan aattona toimitettavasta yöllisestä jumalanpalveluksesta, jolloin luettiin p. Raamattua. III vuosisadalla saarnasivat tämän päivän jumalanpalveluksissa Jumalan ilmestyksestä marttyyri Hippolitos ja Gregorios Neokesarealainen ja IV vuosisadalla kirkkoisät Gregorios Teologi, Ambrosios Milanolainen, Johannes Krysostomos, Augustinus ja monet muut. V vuosisadalla Anatolios Konstantinopolilainen, VIl:llä Andreas ja Sofronios Jerusalemilainen, VIII:lla Kosmas Malumilainen, Johannes Damaskolainen, Herman Konstantinopolilainen ja IX:llä Josef Studitos sekä Theofanos ovat sepittäneet useita tämän juhlan veisuja, joita vielä nytkin lauletaan jumalanpalveluksissa. ***) P. Johannes Damaskolaisen opetuksen mukaan ei Vapahtajamme ottanut vastaan kastetta siksi, että itse olisi tarvinnut puhdistusta, vaan murskatakseen vedessä käärmeiden päät ja koko vanhan Aadamin, täyttääkseen lain, ilmaistakseen Kolminaisuuden salaisuuden ja vihdoin siunatakseen veden ja antaakseen meille opetuksen ja esimerkin kasteesta, hän otti vastaan meille tarkoitetun puhdistuksen. Siksi Kirkko, viettäessään Vapahtajan kasteen juhlaa, vahvistaa uskoamme yhden jumaluuden kolmen persoonan salaisuuteen ja opettaa meitä samanarvoisina tunnustamaan ja ylistämään pyhän yksiolennollisen ja jakaantumattoman Kolminaisuuden eri persoonia ja kumoaa harhaoppisten mielipiteet, jotka kielsivät yhden jumaluuden kolme persoonaa sekä niiden harhaoppisten käsitykset, joiden mukaan Jumalan Pojan ihmisluontoa on pidettävä kuviteltuna. Opetuksessaan Kirkko tähdentää Kristukseen uskovien kastamisen tärkeyttä, herättää meissä kiitollisuutta syntisen luontomme valistajaa ja puhdistajaa kohtaan ja osoittaa, että puhdistuksemme ja pelastuksemme synneistä on mahdollinen ainoastaan Pyhän Hengen armon voimalla ja että ihmisen on aivan välttämätöntä käyttää hyväkseen kasteen antamia siunauksellisia lahjoja ja säilyttää puhtaana se arvokas puku, josta meille muistutetaan Herran kasteen päivänä sanoilla: ”Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3, 27).

Juhlan aattona toimitettavassa jumalanpalveluksessa luetaan profeettain ennustuksia Herran kasteesta, muistellaan itse tapahtumaa ja sen merkitystä, rukoillaan Jumalaa, että Hän siunaisi veden ja lähettäisi siihen Pyhän Hengen armon, joka antaisi sille puhdistavan ja parantavan voiman. Risti upotetaan kolmasti veteen Vapahtajan Jordanissa saaman kasteen muistoksi. Suuren vedenvihkimisen lopussa suutelevat papit ja muut läsnä olevat ristiä, jolloin heitä vihmotaan pyhitetyllä vedellä ja uskovaisia kehotetaan ylistämään Jumalan hyviä tekoja ja kehotetaan käyttämään tätä vettä, sillä Kristus Jumala, sielujemme pelastaja, lähettää Hengen armon niille, jotka uskolla tätä vettä ammentavat itselleen. Aattona toimitetaan vedenvihkiminen sen muistoksi, että muinaisina aikoina vedenvihkiminen tapahtui kirkossa Herran kasteen päivän aattona katekumenien kastamista varten. Tätä vedenvihkimistä kutsutaan suureksi, erotukseksi ns. pienestä vedenvihkimisen toimituksesta, jota toimitetaan mm. elok. 1 päivänä. Tapa toimittaa vedenvihkiminen juhlan aattona on yhtä vanha kuin juhlan viettokin. Siitä puhuvat jo Tertullianus ja Kyprianus. Apostolisissa säännöissä on rukouksia, joita luettiin vedenvihkimisen aikana. Basileios Suuri kysyy: ”Minkä mukaan toimitamme vedenvihkimisiä Herran kasteen päivänä?” ja vastaa: ”Apostolisen perimätiedon mukaan”. Krysostomos muistuttaa tänä päivänä vihityn veden erikoisesta ominaisuudesta, joka huomattiin jo vanhassa kirkossa ja joka nytkin on todettavissa, jos sitä uskolla nauttii. Pyhitettyä vettä pidettiin arvossa jo alkuaikoina. Kirkko käyttää tätä vettä temppelien ja asuntojen vihmomiseen ja sitä voidaan antaa niille, jotka eivät voi ottaa vastaan Herran P. Ehtoollista. Hurskailla kristityillä on ammoisista ajoista ollut tapana ammentaa itselleen joko Herran kasteen aattoiltana tai itse Juhlapäivänä pyhitettyä vettä kotikäyttöönsä ja säilyttää sitä ikonien läheisyydessä.

---

*) Muinoin oli Jordanin rannalla, paikalla, missä perimätiedon mukaan Vapahtajan kaste tapahtui Johannes Kastajan luostari.

**) Pyhä Henki ilmestyi kyyhkysen muodossa, koska Johannes Krysostomoksen opetuksen mukaan, »kyyhkynen on sävyisä ja puhdas eläin, ja Pyhä Henki on sävyisyyden henki». P. Kyrillos Jerusalemilaisen selityksen mukaan, »niin kuin Noan aikana kyyhkynen, tuomalla öljypuun oksan, ilmoitti vedenpaisumuksen loppumisesta, niin nytkin Pyhä Henki kyyhkysen muodossa julistaa vapautumisesta synneistä; edellisessä tapauksessa oli välikappaleena öljypuun oksa, jälkimmäisessä Jumalamme armo». Selittäessään Pyhän Hengen alastulemista Athanasios Suuri sanoo: »Älköön kukaan luulko, ettei Kristuksella olisi jo ollut Pyhää Henkeä, sillä Hän, Jumalana, lähetti Hengen ylhäältä taivaasta ja ihmisenä otti Hänet vastaan alhaalla maan päällä».

***) Näissä veisuissa tulee selvästi ilmi perimätieto siitä, että Jeesus kastettiin upottamalla.

Arkkipiispa Herman

(Tämä teksti on 1942 arkkipiispa Hermanin itsensä omakustanteena julkaisemasta ilmaiseksi jaetusta lauluvihkosesta yhteislaulua varten Herran kasteen jumalanpalvelukseen)