Toiminnot

Ero sivun ”Jumalansynnyttäjä Elävöittävä lähde” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

(Ak: Uusi sivu: [[Kuva:Jumalanaiti_elavoittava_lahde_kaj.jpg|thumb|<center>''Jumalansynnyttäjän elävöittävä lähde –ikoni Kajaanin kirkossa''<br><small>(''kuva © Reijo Marjomaa / Kajaani...)
 
Rivi 14: Rivi 14:
 
Myös Sarovin luostarissa Venäjällä oli tälle ikonille omistettu kirkko. [[Serafim Sarovilainen]] lähetti monia sairaita pyhiinvaeltajia rukoilemaan Jumalanäidin elävöittävän lähteen ikonin eteen ja he paranivat.
 
Myös Sarovin luostarissa Venäjällä oli tälle ikonille omistettu kirkko. [[Serafim Sarovilainen]] lähetti monia sairaita pyhiinvaeltajia rukoilemaan Jumalanäidin elävöittävän lähteen ikonin eteen ja he paranivat.
  
Jumalanäiti elävöittävä lähde on laajennettu tyyppi ikonista Jumalanäiti [[ennusmerkki]], joka viittaa [[Raamattu|Raamatun]] ennustukseen: Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. (Jes.7:14)
+
Jumalanäiti elävöittävä lähde on laajennettu tyyppi ikonista Jumalanäiti [[ennusmerkki]], joka viittaa [[Raamattu|Raamatun]] ennustukseen: ''Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.'' (''Jes.7:14'')
  
 
Jumalansynnyttäjän elävöittävä lähde -ikonin juhlaa vietetään ortodoksisessa kirkossa vuosittain kirkkaana perjantaina, joka on [[Pääsiäinen|pääsiäisen]] jälkeinen perjantai.
 
Jumalansynnyttäjän elävöittävä lähde -ikonin juhlaa vietetään ortodoksisessa kirkossa vuosittain kirkkaana perjantaina, joka on [[Pääsiäinen|pääsiäisen]] jälkeinen perjantai.

Versio 16. huhtikuuta 2009 kello 06.29

Jumalansynnyttäjän elävöittävä lähde –ikoni Kajaanin kirkossa
(kuva © Reijo Marjomaa / Kajaanin ort.srk)
Jumalansynnyttäjäni elävöittävä lähde –ikoni Valamon luostarissa
(kuva © Pyykkönen)

Ikonissa, josta käytetään myös nimeä Jumalanäiti virvoittava lähde, näkyy vesialtaan päällä olevassa suuressa maljassa tai sen yläpuolella Jumalansynnyttäjä puolivartalokuvana sylissään Immanuel. Maljasta kumpuaa altaaseen pyhitettyä vettä, ”ikuisen elämän vettä” (Joh.4:13). Ympärillä seisovat ihmiset, vanhat ja nuoret, ylhäiset ja alhaiset, sokeat, halvaantuneet ja muut sairaat, ottavat vettä ruukkuihin ja juovat sitä tai valavat päälleen ja sairaiden päälle. Useimmiten vesi virtaa kahdesta tai kolmesta maljan aukosta ja joskus Jumalanäidin lävistetyistä käsistä altaaseen, joka voi olla ristin muotoinen niin kuin kastealtaat useinkin olivat ensimmäisillä vuosisadoilla. Yläkulmissa saattaa olla enkeleitä, jotka joissakin ikoneissa pitelevät kruunua Jumalanäidin pään päällä, toisissa hänellä on päässään kruunu. Maljassa saattaa olla korkea jalka tai se on pylvään päässä ja joskus altaassa uiskentelee seitsemän kalaa. Taustalla näkyvät useinkin Konstantinopolin muurit.

Ikoni on peräisin Bysantista, missä keisari Leo I:n 400-luvulla rakennuttama Jumalansynnyttäjän kirkko oli Konstantinopolin muurien ulkopuolella parantavan lähteen päällä. Kerrotaan, että sotapäällikkö Leo Marcellus oli menossa Konstantinopolin Kultaisen portin lähellä olevan sypressilehdon läpi, kun hän kohtasi sokean, joka oli eksynyt. Hän saattoi miehen puiden varjoon lepäämään ja lähti sitten etsimään tälle vettä juotavaksi, mutta ei löytänyt. Silloin hän kuuli äänen, joka sanoi:

”Älä etsi vettä kauempaa – sitä on juuri tässä paikassa.”

Hän ei nähnyt ketään eikä myöskään lähdettä. Silloin ääni jatkoi:

”Keisari Leo, virvoita janoista lehdosta löytämälläsi vedellä ja levitä mutaa hänen silmilleen. Minun avullani sinä rakennat tänne minun nimelleni omistetun kirkon. Sairaat, jotka tulevat tänne ja pyytävät uskossa minun esirukoustani, paranevat ja heidän rukouksensa kuullaan.”

Niin sokea sai näkönsä takaisin. Myöhemmin, kun sotapäälliköstä oli Jumalanäidin ennustuksen mukaisesti tullut Bysantin keisari, hän puhdistutti lähteen, rakennutti sen ympärille muurin ja lähteen päälle Jumalanäidille omistetun kirkon. Keisari nimitti sitä eläväksi tekeväksi lähteeksi, koska se oli osoittanut Jumalanäidin ihmeitä tekevän ja parantavan voiman.

Siitä alkaen lähteellä tapahtui yhä uudelleen ihmeitä. Konstantinopolin kukistumisen jälkeen vuonna 1453 Elävöittävän lähteen kirkko tuhottiin ja lähde täytettiin, mutta kristityt kaivoivat sen taas esiin ja ottivat siitä vettä. Pieni lähteen lähellä ollut kappeli tuhoutui 1800-luvun alkupuolella kreikkalaisten ja ottomaanien välisissä taisteluissa. Uuden kirkon rakentaminen vanhan kirkon raunioiden päälle aloitettiin vuonna 1833 ja se vihittiin käyttöön kaksi vuotta myöhemmin. Se tuhoutui taas vuonna 1955, jonka jälkeen se on jälleenrakennettu, mutta ei enää entiseen loistoonsa. Siellä tapahtuu yhä ihmeitä.

Myös Sarovin luostarissa Venäjällä oli tälle ikonille omistettu kirkko. Serafim Sarovilainen lähetti monia sairaita pyhiinvaeltajia rukoilemaan Jumalanäidin elävöittävän lähteen ikonin eteen ja he paranivat.

Jumalanäiti elävöittävä lähde on laajennettu tyyppi ikonista Jumalanäiti ennusmerkki, joka viittaa Raamatun ennustukseen: Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. (Jes.7:14)

Jumalansynnyttäjän elävöittävä lähde -ikonin juhlaa vietetään ortodoksisessa kirkossa vuosittain kirkkaana perjantaina, joka on pääsiäisen jälkeinen perjantai.

Vilma

Tropari, 3. sävelmä

"Sinä Neitsyt, elävää vettä vuodattava lähde,
synnytit meille yliolennollisen sateen Kristuksen.
Sinä vuodatat meille kaivostasi kuolemattomuuden nektaria,
suloista vettä joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.
Sitä nauttien me nyt huudamme Sinulle:
Iloitse, elämää tarjoava Lähde!"

Kontakki 8. sävelmä

"Jumalan armoittama Neitsyt, ehtymättömästä lähteestäsi
Sinä aina vuodatat selittämättömästi lahjaksemme armosi vettä.
Minä rukoilen Sinua, joka olet käsittämättömästi synnyttänyt Sanan:
"Virvoita minua armollasi, että laulaisin Sinulle:
Iloitse, pelastuksemme lähde!"

(Troparin ja kontakin käännös kreikasta: nunna Kristoduli / Lintulan luostari)