Ero sivun ”Mikael Ievanen” versioiden välillä
Kohteesta Ortodoksi.net
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
''"V. 1917 vallankumouksen jälkeinen aika Itä-Karjalassa oli hyvin levotonta ja epävarmaa aikaa varsinkin rajan lähikunnissa. Repolan ja Porajärven suuret pitäjät olivat saaneet autonomian v. 1919 ja kuuluivat muodollisesti Suomeen. Tilanne muuttui v. 1921 Tarton rauhansopimuksen myötä. Raja tuli entiselle kohdalleen ja pakolaisvirta suuntautui Kainuuseen."'' | ''"V. 1917 vallankumouksen jälkeinen aika Itä-Karjalassa oli hyvin levotonta ja epävarmaa aikaa varsinkin rajan lähikunnissa. Repolan ja Porajärven suuret pitäjät olivat saaneet autonomian v. 1919 ja kuuluivat muodollisesti Suomeen. Tilanne muuttui v. 1921 Tarton rauhansopimuksen myötä. Raja tuli entiselle kohdalleen ja pakolaisvirta suuntautui Kainuuseen."'' | ||
| − | Pakolaisina 1920-luvulla Neuvostoliiton sekavia tilanteita paeten suomeen tuli kolme ortodoksista pappia, jotka sittemmin toimivat näiden omien pakolaisten sielunhoitajina. Isä Mikael Ievanen tuli Kiimasjärrveltä ja sai toimipaikakseen | + | Pakolaisina 1920-luvulla Neuvostoliiton sekavia tilanteita paeten suomeen tuli kolme ortodoksista pappia, jotka sittemmin toimivat näiden omien pakolaisten sielunhoitajina. Isä Mikael Ievanen tuli Kiimasjärrveltä ja sai toimipaikakseen sil[[Mikael Fiilin]] Repolasta meni alkuksi Lieksaan ja sieltä saatuaan valtakirjan Joensuun kirkkoherraksi. |
| − | Näiden Vienasta ja Aunuksesta pakolaisina tulleista henkilöistä kahdeksan meni pappisseminaariin ja valmistuivat kirkkomme papeiksi: Serafim Fiilin, Leonidas Homanen (alk. Fomin), Lauri Mitronen (alk. Mitrofanov), Aleksanteri Olanto (alk. Ostrovskij), Mikko Rajamo, Paavo Rajamo (alk. Sidonski), Nikolai Routa (alk. Remsujeff) ja Paavo | + | Näiden Vienasta ja Aunuksesta pakolaisina tulleista henkilöistä kahdeksan meni pappisseminaariin ja valmistuivat kirkkomme papeiksi: [[Serafim Fiilin]], [[Leonidas Homanen]] (alk. Fomin), [[Lauri Mitronen]] (alk. Mitrofanov), [[Aleksanteri Olanto]] (alk. Ostrovskij), [[Mikko Rajamo]], [[Paavo Rajamo]] (alk. Sidonski), [[Nikolai Routa]] (alk. Remsujeff) ja [[Paavo Saarikoski9] (alk. Miinin). |
HAP</small> | HAP</small> | ||
Versio 15. lokakuuta 2021 kello 22.26
Rovasti Mikael Ievanen, s. 20.9.1886 Itä-Karjalassa Paateneen kylässä, k. 14.7.1955 Kuhmossa.
Vaimo; Anna Aleksin tytär, os. Nestoroff, s. 26.6.1896 Repolassa, k. 5.3.1968 Kuhmossa
Lapsia: yhdeksän, joista yksi oli Nikolai ("Nikke") (s. 18.11.1921 - k. 8.6.1982) oli kaukopartiomies ja sotakirjailija nimellä Niilo Kivakko.
Mikael Ievanen valmistui Petroskoissa diakoniksi, mihin pappeuden asteeseen hänet vihittiin Repolan kirkossa. Seuraavana vuonna hän suoritti papin tutkinnon ja vihittiin tähän tehtävään 1914 Minojärven kirkkoon. Ennen pappeuden tehtäviin vihkimistä hän toimi vuodesta 1908 Landerin kirkon kanttorina eli lukkarina, kuten tuohon aikaan sanottiin. 1917 hänet siirrettiin papiksi Kiimasjärven seurakuntaan, mistä hän sitten seurakuntalaistensa kanssa joutui pakolaisena Suomen puolelle 1922 ja toimi lopun pappisurastaan pakolaisten sielunhoitajana toimipaikkanaan Kainuun Kuhmo.
Kuhmossa isä Mikael tunnettiin persoonallisena pappina, jonka persoonassa yhdistyivät niin karjalainen iloisuus ja leikinlasku papin herkkään ja lähes lapsenomaiseen uskonnollisuuteen. Suurikokisena miehenä hänen fyysiset ominaisuutensa ja vahvuutensa tulivat tutuiksi, kun hän kantoi käsissään raskaita papin matkalaukkuja kulkiessaan syrjäisillä teillä ja Kainuun pitkospuilla paimenmatkoillaan seurakuntalaistensa luona.
HAP, 15.10.2021
Jälkikirjoitus
Tätä tietoiskuartikkelia tehdssäni törmäsin muutamaan ongelmaan. Mikä oli Mikael Ievasen aiempi sukunimi ennen Ievasta? Joidenkin venäläisten lähteiden (изгои - nashaucheba) mukaan hänen isänsä oli ollut kansalaisuutta vailla ja äiti suomalainen (мать являлась финляндской подданной, а отец не имел гражданства. ... священником был Михаил Исаефф (позднее Микаэль Иеванен)), nimiä ei mainittu, mutta Mikaelin nimi oli kirjoitettu tuon ajan tyylin mukaisesti venäjäksi Михаил Исаефф, suomailaisia muotoja oli mm. Issaijeff.
Repola-Seuran sivuilla sanotaan tuosta Ievasen Suomeen tulon taustoista: "V. 1917 vallankumouksen jälkeinen aika Itä-Karjalassa oli hyvin levotonta ja epävarmaa aikaa varsinkin rajan lähikunnissa. Repolan ja Porajärven suuret pitäjät olivat saaneet autonomian v. 1919 ja kuuluivat muodollisesti Suomeen. Tilanne muuttui v. 1921 Tarton rauhansopimuksen myötä. Raja tuli entiselle kohdalleen ja pakolaisvirta suuntautui Kainuuseen."
Pakolaisina 1920-luvulla Neuvostoliiton sekavia tilanteita paeten suomeen tuli kolme ortodoksista pappia, jotka sittemmin toimivat näiden omien pakolaisten sielunhoitajina. Isä Mikael Ievanen tuli Kiimasjärrveltä ja sai toimipaikakseen silMikael Fiilin Repolasta meni alkuksi Lieksaan ja sieltä saatuaan valtakirjan Joensuun kirkkoherraksi.
Näiden Vienasta ja Aunuksesta pakolaisina tulleista henkilöistä kahdeksan meni pappisseminaariin ja valmistuivat kirkkomme papeiksi: Serafim Fiilin, Leonidas Homanen (alk. Fomin), Lauri Mitronen (alk. Mitrofanov), Aleksanteri Olanto (alk. Ostrovskij), Mikko Rajamo, Paavo Rajamo (alk. Sidonski), Nikolai Routa (alk. Remsujeff) ja [[Paavo Saarikoski9] (alk. Miinin).
HAP
KESKEN