Minkä näköinen oli Vapahtaja?

Aamun Koitosta vuodelta 1967 löytyy seuraava venäläisen pappismunkin kirjoitus suomennettuna.

Aamun Koiton nr. 12/1967 kansilehti

Aamun Koiton nr. 12/1967 kasvokuva Kristuksesta

Vapahtajan ulkonäöstä tiedämme jotain niistä perintätiedoista, jotka ovat säilyneet meille muutamissa kirjallisissa muinaistiedoissa. Eräs kirkollinen historioitsija kuvaa Häntä seuraavin sanoin:

Jeesus Kristus oli 7 palmua, toisin sanoen noin 5 jalkaa pitkä (1 jalka = 3,048 dm. 5x3,048 dm = 15,240 dm = n. 1 m 53 cm). Hänen kasvonsa olivat huomattavan kauniit, selväpiirteiset, henkevät. Hiukset olivat Hänellä ruskeahkot ja kevyesti aaltoilevat eivätkä ne olleet liian tuuheat. Kulmakarvat olivat mustat, mutta silmäkulmat eivät olleet yhtään rypistyneet. Tummahkot, ruskahtavat ja täynnä eloisuutta olevat silmät ikään kuin vuodattivat selittämätöntä miellyttäväisyyttä, suloutta. Nenä oli pitkänpuoleinen, parta ruskeahko, ei hyvin pitkä. Hänen hiuksensa olivat pitkät, eivätkä milloinkaan sakset olleet käyneet niissä eikä yksikään ihmiskäsi niitä ollut kosketellut, ehkä kumminkin Hänen Äitinsä käsi oli niitä käsitellyt ja silittänyt Hänen lapsuutensa aikana. Jeesus piti päänsä jonkun verran alaspainuneena, kumarassa, ja siitä syystä hän näytti pienemmältä kuin hän todellisuudessa oli. Kasvoilla oli vehnänvärin vivahdus, ja ne eivät olleet pyöreät eivätkä soikeatkaan. Ne olivat paljon hänen Äitinsä kasvojen näköiset. Kohtalainen ihon puna peitti Vapahtajan kasvot. – Koko Jeesuksen ulkomuoto ilmaisi arvokkuutta, sävyisyyttä, viisautta, laupeutta ja armeliaisuutta: Hän oli oman Jumalallisen ja puhtaimman Äitinsä näköinen.

(Jes. 53: 2)
Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.

Toinen kuvaus Kristuksen Vapahtajan ulkomuodosta on eräässä vanhassa (romanialaisessa) aikakirjassa: Siinä eräässä kirjoitelmassa kerrotaan Vapahtajasta seuraavaa:

Nykyisenä aikana ilmaantui meille ja yhä vieläkin elää ihminen, joka on täynnänsä mitä korkeimpia hyveitä. Hänen nimensä on Jeesus Kristus. Hänellä on korkea sopusuhtainen vartalo. Hän on arvokkaan ja henkevän näköinen, niin että hänet nähdessä ja katsellessa Häntä, ei voi olla rakastamatta Häntä, ja samalla kertaa myös pelkäämättä. Hiukset päässä ovat korvilta hartioille saakka vaaleina kiharalaineina, ja ne laskeutuvat hartioilta alapuolelle. Päälaella ne ovat jakauksella israelilaisten tavan mukaan. Otsa on sileä, jalo ja puhdas ja kasvoilla ei ole missään minkäänlaista täplääkään. Ohut puna peittää kasvot. Ulkomuoto on siveänkaunis ja miellyttävä. Parta on jotakuinkin tuuhea ja samaa väriä kuin ovat hiuksetkin. Se jakautuu kahtia leualta. Nuhteissaan ja moitteissaan on Hän peljättävä, mutta on lempeä, herttainen ja rakastettava opettaessaan, kehottaessaan, neuvoessaan ja varoittaessaan. Hänen katseensa on ihmeteltävän miellyttävä ja samalla kertaa myös ylevän arvokas. Ei kukaan koskaan ole nähnyt Häntä nauravana, vaan sen sijaan Häntä on nähty itkevänä. Hän on kookas ja hänen kätensä ovat pitkät. Hartiat ovat täysin suorat. Puhetapa on tasaista ja arvokasta, mutta Hän puhuu vähän. (Xp. m 1838,74 65).

Muutamista pakanallisten kirjailijoiden kirjoituksista käy selville, että vain harvat, toisin sanoen ainoastaan läheiset opetuslapset voivat kestää tai sietää Jeesuksen Kristuksen katsetta – koska Hänen katseensa oli niin pyhä, ylevä ja läpitunkevan majesteetillinen. Hänen puheessaan ei ollut taiteellista kaunopuheliaisuutta, vaan se oli täynnä ylevää suuruutta.

Skeemamunkki Ilarionin kirjeestä suom. Agnia Okulov

(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 12/1967, joka ilmestyi huhtikuun 20. päivä 1967, sivulla 110 [s.6])