Toiminnot

Ero sivun ”Nikolai Berdjajev” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

Rivi 1: Rivi 1:
 
[[Kuva:Nikolai_berdjajev_wik.jpg|thumb|Nikolai Berdjajev (1874-1948) (kuva: wikipedia)]]
 
[[Kuva:Nikolai_berdjajev_wik.jpg|thumb|Nikolai Berdjajev (1874-1948) (kuva: wikipedia)]]
'''Nikolai Aleksandrovitš Berdyaev''' (venäjäksi: ''Николай Александрович Бердяев'') syntyi maaliskuun 18. päivänä (''[[Juliaaninen kalenteri|vanhan kalenterin]] mukaan maaliskuun 6. päivänä'') vuonna 1874 Kiovassa Ukrainassa ja kuoli maaliskuun 24. päivänä vuonna 1948 Clamartissa Ranskassa. Hän oli venäläinen uskonnollinen ja poliittinen filosofi. Hän edusti ajattelussaan ''kristillistä eksistentialismia'' (''suuntausta, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta'') ja ''universalismia'' (''käsitystä jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat'').
+
'''Nikolai Aleksandrovitš Berdyaev''' (venäjäksi: ''Николай Александрович Бердяев'') syntyi maaliskuun 18. päivänä (''[[Juliaaninen kalenteri|vanhan kalenterin]] mukaan maaliskuun 6. päivänä'') vuonna 1874 Kiovassa Ukrainassa ja kuoli maaliskuun 24. päivänä vuonna 1948 Clamartissa Ranskassa. Hän oli venäläinen uskonnollinen ja poliittinen filosofi. Hän edusti ajattelussaan kristillistä ''eksistentialismia'' (''suuntausta, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta'') ja ''universalismia'' (''käsitystä jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat'').
 +
 +
Berdjajev oli sotilasvirkamiehen poika ja hän aloitti akateemiset opiskelunsa Kiovan yliopistossa vuonna 1894. Aika pian tämän jälkeen hänestä tuli marxilainen aivan vastoin kodin odotuksia sotilasuralle antautumisesta. Hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja joutui kriittisten kirjoituksiensa vuoksi karkotetuksi kahdeksi vuodeksi Pohjois-Venäjälle Vologdaan ja tietysti erotettiin yliopistosta.  
  
Berdjajev oli sotilasvirkamiehen poika ja hän aloitti akateemiset opiskelunsa Kiovan yliopistossa vuonna 1894. Aika pian tämän jälkeen hänestä tuli marxilainen aivan vastoin kodin odotuksia sotilasuralle antautumisesta. Hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja joutui kriittisten kirjoituksiensa vuoksi karkotetuksi kahdeksi vuodeksi Pohjois-Venäjälle Vologdaan ja tietysti erotettiin yliopistosta.
+
Berdjajev vapautui karkotuksesta 1900-luvun alussa ja pian sen jälkeen vuonna 1904 hän muutti Pietariin. Pietarin aika erotti hänet marxilaisuudesta ja hän alkoi yhä enemmän suuntautua filosofiaan ja hengellisyyteen. Koska hän ortodoksina arvosteli kirkkoa, kirkko suuttui hänen 1910-luvun alussa julkaisemistaan kriittisistä kirjoituksista ja jälleen hänet tuomittiin karkotettavaksi Siperiaan. Vain ensimmäisen maailmansodan ja vallankumouksen puhkeaminen pelastivat hänet tältä karkotukselta.  
  
Berdjajev vapautui karkotuksesta 1900-luvun alussa ja pian sen jälkeen vuonna 1904 hän muutti Pietariin. Pietarin aika erotti hänet marxilaisuudesta ja hän alkoi yhä enemmän suuntautua filosofiaan ja hengellisyyteen. Koska hän ortodoksina arvosteli kirkkoa, kirkko suuttui hänen 1910-luvun alussa julkaisemistaan kriittisistä kirjoituksista ja jälleen hänet tuomittiin karkotettavaksi Siperiaan. Vain ensimmäisen maailmansodan ja vallankumouksen puhkeaminen pelastivat hänet tältä karkotukselta.
+
Vuosina 1918 - 1922 Berdjajev yhdessä eräiden muiden kirjailijoiden ja filosofien kanssa toimi perustetussa vapaassa uskonnollis-filosofisessa akatemiassa ja he julkaisivat lukuisia vallankumouksellisia bolševikkeja arvostelevia kirjoituksia. Näiden seurauksena ja etenkin teoksensa Философия неравенства (Filosofija neravenstva, Eriarvoisuuden filosofia) vuoksi hän joutui jälleen karkotetuksi vuonna 1922 yhdessä monen muun venäläisen intellektuellin, kirjailijan, teologin ja filosofin, muiden muassa [[Sergei Bulgakov]]in ja Ivan Iljinin kanssa niin sanotulla filosofien laivalla länteen. Tuo kriittinen kirja takavarikoitiin Venäjällä ja se ilmestyi vasta maanpaossa Saksassa vuonna 1923.  
  
Vuosina 1918 - 1922 Berdjajev yhdessä eräiden muiden kirjailijoiden ja filosofien kanssa toimi perustetussa vapaassa uskonnollis-filosofisessa akatemiassa ja he julkaisivat lukuisia vallankumouksellisia bolševikkeja arvostelevia kirjoituksia.
+
Saksan taloudellinen ja poliittinen tilanne ei miellyttänyt Berdjajevia ja sen vuoksi hän melko pian muutti Pariisiin Ranskaan, jossa hän luennoi, opetti ja kirjoitti hengellis-filosofisen akatemian kustantamon johtajana ja venäläisen Tie (''Путь'') -lehden päätoimittajana.
  
... jatkuu ...
+
Ranskaan sijoittuu hänen ensimmäinen suurempaa mainetta saaneen kirjan ''Новое средневеквье'' (''Novoe srednevekovje, Uusi keskiaika'', englanniksi: ''The end of our time'') julkaiseminen vuonna 1924. Hänen yksi pääteoksensa ''Философия свободного духа'' (''Filosofija svobodnogo duha, Vapauden hengen filosofia'', englanniksi: ''Freedom and the Spirit'') ilmeistyi vuosien 1927 – 1928 aikana ja toinen merkittävä teos ''Дух и реальность'' (''Duk i reaknost, Henki ja todellisuus'', englanniksi: ''Spirit and Reality'') ilmestyi vuonna 1937. Kaiken kaikkiaan häneltä ilmestyi runsaasti kirjoja, joista osa julkaistiin postuumisti vasta hänen kuoltuaan, siis vuoden 1948 jälkeen.
  
HAP
+
Berdjajevia on syytetty teologisissa piireissä individualistiksi, koska hän tulkitsi ortodoksista [[traditio]]ta yksilökeskeisesti. Hän piti vain vapautta ja universaalisuutta kristillisyyden ainoina luovuttamattomina ominaisuuksina. Kirkon [[Dogmi|dogmeja]] hän piti uskonnollisen totuuksien symboleina. Kaikesta kritiikistä huolimatta Nikolai Berdjajevia pidetään ortodoksisen ajattelun edustajana, mutta häntä ei kuitenkaan ole arvostettu ortodoksisten teologien parissa, vaikka joittenkin mielestä hän toi ortodoksisuuteen vapauden teeman.
 +
 
 +
Berdjajev kirjoittikin paljon vapaudesta ja luovuudesta ja hänen teoksensa ovat vaikuttaneet huomattavasti niin eksistentialismiin kuin myös ortodoksiseen teologiaan.
 +
 
 +
Berdjajevin teoksia
 +
 
 +
* Философия свободы (''Filosofifija svobod'') (''1911'')
 +
* Алексей Степанович Хомяков (''Alekseij Stepanovits Homajakov'') (''1912'')
 +
* Смысл творчества (''Smisl tvortsestva'') (''1916; englanniksi: The Meaning of the Creative Act 1955'')
 +
* Миросозерцание Достоевского (''Mirosozertsanie Dostojevskogo'') (''1923; englanniksi: Dostoevsky 1934'')
 +
* Философия неравенства (''Filosofija neravenstva, Eriarvoisuuden filosofia'') (''1923'')
 +
* The Meaning of History (''1923; englanniksi 1936'')
 +
* Новое средневеквье (''Novoe srednevekovje, Uusi keskiaika'', englanniksi: ''The end of our time'') (''1924; englanniksi 1933'')
 +
* Константин Леонтьев (''Konstantin Leontjev'') (''1926; englanniksi: Leontiev 1940'')
 +
* Судьба человека в современном мире (''Sudba tseloveka v sovremennom mire'') (''1931; englanniksi: The Destiny of Man 1937'')
 +
* The Russian Revolution (''1931'') (''antologia'')
 +
* Christianity and Class War (''1931; englanniksi 1933'')
 +
* The Fate of Man in the Modern World (''1934; englanniksi 1938'')
 +
* The Bourgeois Mind (1934) (''antologia'')
 +
* Истоки и смысл русского коммунизма (''Istoki i smisl russkogo kommunizma'') (''saksaksi 1937; englanniksi: The Origin of Russian Communism 1955'')
 +
* Я и мир объектов (''Ja i mir obektor, Minä ja objektien maailma'') (''1934''; englanniksi: ''Solitude and Society 1938'')
 +
* Философия свободного духа (''Filosofija svobodnogo duha, Vapauden hengen filosofia'') (''1927-28''; englanniksi: ''Freedom and the Spirit 1935'')
 +
* Christianity and Anti-semitism (''1938; englanniksi 1952'')
 +
* О рабстве и свободе человека (''O rabstve i svobode tseloveka'') (''1939''; englanniksi: ''Slavery and Freedom 1939'')
 +
* Истина и откровение (''Istina i otkrovenie'') (''1953''; englanniksi: ''Truth and Revelation 1953'')
 +
* Самопознание (''Samopoznanie'') (''1949''; englanniksi: ''Dream and Reality: An Essay in Autobiography 1950'')
 +
* Судьба России (Опыты по психологии войны и национальности) (''Sudba Rossii'' [''Opti po psihologii voijni i natsionalnosti''])
 +
* Дух и реальность (''Duk i reaknost, Henki ja todellisuus'') (''1937; englanniksi: ''Spirit and Reality 1946'')
 +
* Диалектика божественного и человеческого (''Dialektika boschecstennogo i tslovetseskogo'')
 +
* Русская идея (''Russkaja ideja, Venäläinen aate'') (''1946''; englanniksi: ''The Russian Idea 1947'')
 +
* The Beginning and the End  (''Opyt eskhatolitseskoi metafizki. Tvortsestvo i objektivatsija'') (''1947; englanniksi 1952'')
 +
* Towards a New Epoch (''1949'') (''antologia'')
 +
* The Realm of Spirit and the Realm of Caesar (''1949; englanniksi 1952'')
 +
* The Divine and the Human (''Ekzistentsial'naja dialektika bozhestvennogo i tselovecheskogo'') (''1949; englanniksi 1952'')
 +
 
 +
[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]]
 +
 
 +
[[Luokka:Henkilöt]]

Versio 22. tammikuuta 2009 kello 19.22

Nikolai Berdjajev (1874-1948) (kuva: wikipedia)

Nikolai Aleksandrovitš Berdyaev (venäjäksi: Николай Александрович Бердяев) syntyi maaliskuun 18. päivänä (vanhan kalenterin mukaan maaliskuun 6. päivänä) vuonna 1874 Kiovassa Ukrainassa ja kuoli maaliskuun 24. päivänä vuonna 1948 Clamartissa Ranskassa. Hän oli venäläinen uskonnollinen ja poliittinen filosofi. Hän edusti ajattelussaan kristillistä eksistentialismia (suuntausta, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta) ja universalismia (käsitystä jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat).

Berdjajev oli sotilasvirkamiehen poika ja hän aloitti akateemiset opiskelunsa Kiovan yliopistossa vuonna 1894. Aika pian tämän jälkeen hänestä tuli marxilainen aivan vastoin kodin odotuksia sotilasuralle antautumisesta. Hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja joutui kriittisten kirjoituksiensa vuoksi karkotetuksi kahdeksi vuodeksi Pohjois-Venäjälle Vologdaan ja tietysti erotettiin yliopistosta.

Berdjajev vapautui karkotuksesta 1900-luvun alussa ja pian sen jälkeen vuonna 1904 hän muutti Pietariin. Pietarin aika erotti hänet marxilaisuudesta ja hän alkoi yhä enemmän suuntautua filosofiaan ja hengellisyyteen. Koska hän ortodoksina arvosteli kirkkoa, kirkko suuttui hänen 1910-luvun alussa julkaisemistaan kriittisistä kirjoituksista ja jälleen hänet tuomittiin karkotettavaksi Siperiaan. Vain ensimmäisen maailmansodan ja vallankumouksen puhkeaminen pelastivat hänet tältä karkotukselta.

Vuosina 1918 - 1922 Berdjajev yhdessä eräiden muiden kirjailijoiden ja filosofien kanssa toimi perustetussa vapaassa uskonnollis-filosofisessa akatemiassa ja he julkaisivat lukuisia vallankumouksellisia bolševikkeja arvostelevia kirjoituksia. Näiden seurauksena ja etenkin teoksensa Философия неравенства (Filosofija neravenstva, Eriarvoisuuden filosofia) vuoksi hän joutui jälleen karkotetuksi vuonna 1922 yhdessä monen muun venäläisen intellektuellin, kirjailijan, teologin ja filosofin, muiden muassa Sergei Bulgakovin ja Ivan Iljinin kanssa niin sanotulla filosofien laivalla länteen. Tuo kriittinen kirja takavarikoitiin Venäjällä ja se ilmestyi vasta maanpaossa Saksassa vuonna 1923.

Saksan taloudellinen ja poliittinen tilanne ei miellyttänyt Berdjajevia ja sen vuoksi hän melko pian muutti Pariisiin Ranskaan, jossa hän luennoi, opetti ja kirjoitti hengellis-filosofisen akatemian kustantamon johtajana ja venäläisen Tie (Путь) -lehden päätoimittajana.

Ranskaan sijoittuu hänen ensimmäinen suurempaa mainetta saaneen kirjan Новое средневеквье (Novoe srednevekovje, Uusi keskiaika, englanniksi: The end of our time) julkaiseminen vuonna 1924. Hänen yksi pääteoksensa Философия свободного духа (Filosofija svobodnogo duha, Vapauden hengen filosofia, englanniksi: Freedom and the Spirit) ilmeistyi vuosien 1927 – 1928 aikana ja toinen merkittävä teos Дух и реальность (Duk i reaknost, Henki ja todellisuus, englanniksi: Spirit and Reality) ilmestyi vuonna 1937. Kaiken kaikkiaan häneltä ilmestyi runsaasti kirjoja, joista osa julkaistiin postuumisti vasta hänen kuoltuaan, siis vuoden 1948 jälkeen.

Berdjajevia on syytetty teologisissa piireissä individualistiksi, koska hän tulkitsi ortodoksista traditiota yksilökeskeisesti. Hän piti vain vapautta ja universaalisuutta kristillisyyden ainoina luovuttamattomina ominaisuuksina. Kirkon dogmeja hän piti uskonnollisen totuuksien symboleina. Kaikesta kritiikistä huolimatta Nikolai Berdjajevia pidetään ortodoksisen ajattelun edustajana, mutta häntä ei kuitenkaan ole arvostettu ortodoksisten teologien parissa, vaikka joittenkin mielestä hän toi ortodoksisuuteen vapauden teeman.

Berdjajev kirjoittikin paljon vapaudesta ja luovuudesta ja hänen teoksensa ovat vaikuttaneet huomattavasti niin eksistentialismiin kuin myös ortodoksiseen teologiaan.

Berdjajevin teoksia

  • Философия свободы (Filosofifija svobod) (1911)
  • Алексей Степанович Хомяков (Alekseij Stepanovits Homajakov) (1912)
  • Смысл творчества (Smisl tvortsestva) (1916; englanniksi: The Meaning of the Creative Act 1955)
  • Миросозерцание Достоевского (Mirosozertsanie Dostojevskogo) (1923; englanniksi: Dostoevsky 1934)
  • Философия неравенства (Filosofija neravenstva, Eriarvoisuuden filosofia) (1923)
  • The Meaning of History (1923; englanniksi 1936)
  • Новое средневеквье (Novoe srednevekovje, Uusi keskiaika, englanniksi: The end of our time) (1924; englanniksi 1933)
  • Константин Леонтьев (Konstantin Leontjev) (1926; englanniksi: Leontiev 1940)
  • Судьба человека в современном мире (Sudba tseloveka v sovremennom mire) (1931; englanniksi: The Destiny of Man 1937)
  • The Russian Revolution (1931) (antologia)
  • Christianity and Class War (1931; englanniksi 1933)
  • The Fate of Man in the Modern World (1934; englanniksi 1938)
  • The Bourgeois Mind (1934) (antologia)
  • Истоки и смысл русского коммунизма (Istoki i smisl russkogo kommunizma) (saksaksi 1937; englanniksi: The Origin of Russian Communism 1955)
  • Я и мир объектов (Ja i mir obektor, Minä ja objektien maailma) (1934; englanniksi: Solitude and Society 1938)
  • Философия свободного духа (Filosofija svobodnogo duha, Vapauden hengen filosofia) (1927-28; englanniksi: Freedom and the Spirit 1935)
  • Christianity and Anti-semitism (1938; englanniksi 1952)
  • О рабстве и свободе человека (O rabstve i svobode tseloveka) (1939; englanniksi: Slavery and Freedom 1939)
  • Истина и откровение (Istina i otkrovenie) (1953; englanniksi: Truth and Revelation 1953)
  • Самопознание (Samopoznanie) (1949; englanniksi: Dream and Reality: An Essay in Autobiography 1950)
  • Судьба России (Опыты по психологии войны и национальности) (Sudba Rossii [Opti po psihologii voijni i natsionalnosti])
  • Дух и реальность (Duk i reaknost, Henki ja todellisuus) (1937; englanniksi: Spirit and Reality 1946)
  • Диалектика божественного и человеческого (Dialektika boschecstennogo i tslovetseskogo)
  • Русская идея (Russkaja ideja, Venäläinen aate) (1946; englanniksi: The Russian Idea 1947)
  • The Beginning and the End (Opyt eskhatolitseskoi metafizki. Tvortsestvo i objektivatsija) (1947; englanniksi 1952)
  • Towards a New Epoch (1949) (antologia)
  • The Realm of Spirit and the Realm of Caesar (1949; englanniksi 1952)
  • The Divine and the Human (Ekzistentsial'naja dialektika bozhestvennogo i tselovecheskogo) (1949; englanniksi 1952)

HAP