Toiminnot

Ortodoksinen joulu

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 26. maaliskuuta 2009 kello 18.53 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)

Usein kuulee kysyttävän: ”Onko ortodoksien joulu samanlainen kun muilla?” Kysymykseen on yksinkertainen vastaus: ”Kyllä, kaikkien kristittyjen joulu on periaatteessa samanlainen, vain joulun viettotavat vaihtelevat.”

Kristuksen syntymäikoni kattofreskossa.
(kuva © Pyykkönen)

Uusi kalenteri ~ vanha kalenteri

Ortodoksinen joulu saattaa joistakin tuntua erilaiselta sen vuoksi, että sitä vietetään jossain päin maailmaa eri aikoina kuin Suomessa, näin esimerkiksi naapurissamme Venäjällä.

Tuohon on yksinkertainen selitys. Joulua kuten myös pääsiäistä vietetään monessa ortodoksisessa maassa ns. vanhan eli juliaanisen kalenterin mukaan ja silloin joulu on 7.1. eli 13 päivää myöhemmin kuin meille normaalin, Suomessa käytössämme olevan kalenterin mukaan.

Siellä missä joulua tai muita kirkollisia juhlapäiviä vietetään uuden eli gregoriaanisen kalenterin tai ns. korjatun juliaanisen kalenterin mukaan, joulua vietetään aina joulukuun 25. päivä, aivan kuten Suomessakin.

Alkukirkon joulu

Alkukirkko vietti Kristuksen syntymän muistoa yhdessä Herran kasteen juhlan eli teofanian kanssa 6. tammikuuta ja vasta 300-luvun lopulla joulua alettiin viettää Konstantinopolissa, silloisessa ortodoksisuuden keskuspaikassa 25.12. On erilaisia ”koulukuntia” siitä, milloin Kristus oikeasti syntyi.

Erään teorian mukaan kristinuskon omaksunut Rooman keisari halusi kristillistää pakanallisen voittamattoman auringon juhlan, jota vietettiin heti talvipäivän seisauksen jälkeen. Siksi joulu siirrettiin omaksi juhlakseen nykyiselle paikalleen, eroon teofaniasta.

Joulun juhlapäivät

Jouluun kuuluu ortodokseilla kaksi muutakin juhlapäivää joulupäivän (25.12.) lisäksi: toinen ja kolmas joulupäivä. Toinen joulupäivä, 26.12. on omistettu kaikkein pyhimmälle Jumalansynnyttäjälle, Neitseelle Marialle ja sitä nimitetään myös Jumalansynnyttäjän synaksiksi ja kolmas joulupäivä (27.12.) on omistettu ensimmäiselle kristillisen kirkon marttyyrille, pyhälle diakoni Stefanokselle (suomeksi Tapanille). Kolmas joulupäivä on siis suomeksi ”Tapaninpäivä”, Stefanoksen päivä.

Joulun erilaisia perinteitä ja tapoja

Suomessa ortodoksiseen joulun viettoon on tullut paljon elementtejä valtakirkosta, luterilaisuudesta. Useimmat ortodoksit elävät ns. seka-avioliittoperheissä, joissa toinen vanhemmista on luterilainen ja toinen ortodoksi. Siksi tavat ovat sekoittuneet ja joskus myös on käynyt niin, että ortodoksiset tavat ovat unohtuneet tai jääneet valtakulttuurin alle. Samalla on muistettava, että yleinen maallistuminen on kohdannut myös ortodokseja ja silloin uskonnollisilla tavoilla ja merkityksillä on enää symbolinen arvo ja niitä ei edes usein noudateta.

Venäjällä on jälleen noussut arvoonsa joulun juhliminen kristillisenä juhlapäivänä. Aikaisemmin Neuvostoliiton aikoihin vuoden vaihteen jälkeen juhlittiin uutta vuotta Pakkasukon, Ded Moroz'in - aikanaan Pietari Suuren lanseeraaman länsimaisen joulupukin, myöhemmin eräänlaisen neuvostoliittolaisen joulupukin korvikkeen johdolla ja yritettiin laittaa joulu ja kristilliset arvot syrjään. Kommunismin romahdettua ja yhteiskuntajärjestyksen muututtua, joulu on saanut hieman uutta kristillistä sisältöä ja sitä on viime aikoina tuotu esille korostuneesti juuri juhlana, jota vietetään oman, venäläisen, juliaanisen, vanhan kalenterin mukaan ja näin on haluttu tämänkin asian avulla korostaa Venäjän kirkon (omasta mielestään) ylivertaista asemaa ortodoksisessa maailmassa.

Joulupaasto

Yksi tällainen usein noudattamatta jätetty ortodoksinen tapa on joulupaasto. Vaikka paastoa noudatettaisiinkin jonkun aikaa, niin lopussa saatetaan ”sortua” vääriin tapoihin paaston vietossa.

Ortodoksisessa kirkossa joulua edeltää siis 40 päivän joulupaasto, joka loppuu vasta jouluateriaan, joka syödään vasta 25.12. joulupäivän liturgian jälkeen - siis ei jo jouluaattona 24.12. - kuten melko usein ortodoksisissa perheissäkin tapahtuu. Tosin jotkut ajattelevat, että kirkollinen vuorokausi vaihtuu illalla ehtoopalveluksen jälkeen ja näin ollen paastonkin voisi lopettaa myöhään aattoiltana.

Tapojen muuttumiseen tai noudattamatta jättämiseen vaikuttavat sekä ympäröivät erilaiset tavat kuin myös maallistuminen.

Joululahjat

Lahjojen antamisessa on erilaisia tapoja. Niitä annetaan jouluaattona, mutta myös varsinaisena juhlapäivänä, joulupäivänä.

Lahjat ovat kuvainnollisesti Kristuksen syntymäpäivälahjoja ja ne kuvaavat samoja lahjoja, joita Kristus sai itämaan tietäjiltä: kultaa Kuninkaalle, suitsuketta Jumalalle ja mirhaa Kuolemattomalle.

Joulupukki ei varsinaisesti ole ortodoksinen tapa, vaan se on tullut mukaan muista perinteistä.

Vainajien muisteleminen

Luterilaisuudesta on ortodokseille siirtynyt myös tapa käydä jouluna omaisten haudoilla. Ortodoksisessa kirkossa vainajia muistellaan huomattavasti useammin kuin luterilaisessa kirkossa, kaikissa liturgioissa ja vielä tiettyinä yleisinä vainajien muistelupäivinä tai yksityisissä muistopalveluksissa.

Ortodoksi käy usein sytyttämässä kirkossa liturgiassa tai muussakin palveluksessa tuohuksen kirkon muistelupöydälle. Näin siis vainajien muistelu on oleelinen osa ortodoksisuutta, eikä siis vain jouluna tai suurina pyhäpäivinä tapahtuvaa muistamista.

Joulutervehdys

Ortodoksit tervehtivät tosiaan joulunaikaan omalla joulutervehdyksellään:

"Kristus syntyy! - Kiittäkää!"

Se voidaan esittää myös vuorotervehdyksenä niin, että toinen sanoo toiselle ensimmäisen osan, johon toinen vastaa toisella osalla.

Kirkossa ehtoollisen jälkeen ortodoksit tervehtivät jouluaikana toisiaan tuolla samalla tervehdyksellä. Tervehdys on aina nykyisessä, nyt tapahtuvassa aikamuodossa, preesensissä, sillä Kristuksen syntymä eletään ja koetaan todeksi ja uudestaan joka vuosi. Tämä sama tervehdys on myös kirjeissä ja joulukorteissa, joita ortodoksit lähettävät.

Jouluna luetaan kirkossa tai kotona Raamatusta Luuk.2:1-20

"Siihen aikaan antoi keisari Augustus..."

Kirkossa liturginen väri on valkoinen tai kulta. Palveluksia toimitetaan aattona ja joulupäivinä. Joulu on siis täynnä jumalanpalveluksia ja iloa Kristuksen syntymästä.

Slaaviminen

Papit vierailevat joulun juhla-aikaan kodeissa toimittamassa joulunajan rukoushetkipalveluksia eli slaavimassa, kuten vanha karjalainen sanonta kuuluu. Sana slava tulee kirkkoslaavista, jossa se tarkoittaa kunniaa. Vierailun yhteyteen kuuluu tavallisesti jouluateria.

Ortodoksien jouluaika kestää uuden vuoden aattoon eli 31.12. asti, jolloin on joulun eli Kristuksen syntymän päätösjuhla.

Yksi suurista juhlista

Joulu on yksi ortodoksien 12 suuresta juhlasta ja sille on myös oma ikoninsa. Jouluikonissa on kuvattu Kristuksen syntymä luolassa, ei siis tallissa, vaan luolassa. Luola on kuvainnollisesti synnin pimentämä maailma, johon Valo syntyy ja jossa loistaa totuuden ja vanhurskauden Aurinko. Samalla luolalla symbolisoidaan tulevaa Kristuksen hautaluolaa, pääsiäisen tapahtumia.

Luolaan on usein kuvattu myös eläimiä, aasi ja härkä. Niitä ei mainita evankeliumeissa, mutta niille on annettu profetiaalinen merkitys. Jesajan kirjassa sanotaan:

"Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua." (Jes.1:3)

Jouluikonin symboliikkaa

Kristus-lapsi on kuvattu seimeen kapaloituna. Kapalot symbolisoivat samalla Kristuksen käärinliinoja kuoleman ja ylösnousemuksen yhteydessä.

Seimi sen sijaan kuvaa sitä hengellistä ateriapöytää, jolta Kristus (Kristuksen ruumis ja veri) tarjotaan aina uudestaan ja uudestaan uskoville kristityille ehtoollisen yhteydessä, eukaristiassa.

Ikonissa esitetty Jumalansynnyttäjä, Neitsyt Maria symbolisoi uutta Eevaa. Ikonissa korostetaan Marian merkitystä kuvaamalla hänet luolan edustalle lepäämään punaiselle alustalle.

Ikonissa on paljon muutakin symboliikkaa: taivas puolikaarena yläosassa, tähti kuvaamaan Jumalan läsnäoloa ja merkkinä Kristuksen syntymästä, enkelit ylistäjinä ja sanoman tuojina, paimenet eli Israelin kansan symboliset edustajat vastaanottamassa ilosanomaa, tietäjät Nuubian ja Arabian kuningas Melhior, Saaban kuningas Baltasar ja Tarsiin kuningas Kaspar edustavat pakanakansoja, sillä sanoma Kristuksen syntymästä kuuluu kaikille kansoille.

Ikoniin on kuvattu usein vielä Joosef, jolle vanha mies eli kiusaaja tarjoaa katkennutta sauvaa, joka taas kuvaa pahan toimintaa, valhetta, että syntynyt lapsi ei olisikaan Jumalasta. Joskus jouluikoniin on kuvattu myös Kristus-lapsen peseminen, jonka toimittivat apogryfievankeliumien mukaan Salome ja Zelomi ja joka kuvaa Jumalan nöyrtymistä ja alentumista ihmisyyteen.

Jouluikonissa on siis eri tavoin kuvattu kaikki joulun tapahtumat ja se kuvaa Jumalan lihaksi tulemista, jossa koko luomakunta saa uuden merkityksen.