Pakhomios Suuri

Luostarilaitoksen perustajana pidetään pyhittäjä Pahomiosta (n. 286-346, hänestä käytetään myös nimitystä Pakomios). Hän kokosi erämaassa kilvoittelevat erakot yhteisöiksi ja loi heille säännöt. Näiden periaatteena oli kilvoittelijoiden lupaus naimattomuudesta, köyhyydestä ja kuuliaisuudesta. Myöhemmin muun muassa pyhät Basileios Suuri ja Benedictus Nursialainen pohjasivat omat luostarisääntönsä Pahomioksen sääntöihin. Basileioksen säännöistä tuli itäisen kirkon luostareiden selkäranka ja Benedictuksen säännöistä läntisen.

Pahomios perusti ensimmäisen muureilla ympäröidyn luostarin vuonna 320 Egyptin Tabannesiin, Naj Hammdin kaupungin lähelle. Hänen siskonsa Maria alkoi johtaa naiskilvoittelijoiden luostaria, joten ensimmäinen nunnaluostarikin syntyi jo luostarihistorian alkuvaiheessa. Pahomios perusti useita luostareita, joissa kilvoitteli yli 8000 askeettia. Kilvoittelijan elämästä tuli vaihtoehto egyptiläisille talonpojille, joille luostarielämä turvasi elämän paremmin kuin epävakaa viljely. Kilvoittelijayhteisöjen ihanne oli alkuseurakunta, jossa kaikki oli yhteistä ja kokoontuivat yhteisiin jumalanpalveluksiin.

Elämä

Pahomioksen syntymä ajoitetaan eri lähteistä riippuen vuosiin 286-292 ja kuolema vuosiin 346-348. Hän oli egyptiläinen kopti, joka palveli Rooman armeijan sotilaana. Kyllästyttyään maallisen elämän turmeltuneisuuteen, hän jakoi omaisuutensa köyhille ja lähti kilvoittelemaan erämaahan.

Erämaassa hänen ympärilleen alkoi kerääntyä opetuslapsia, joista Pahomios kokosi yhteisön eli veljestön. Yhteisö asui yhteisessä rakennusryhmässä, jossa jokaisella oli oma kammio. Pahomios toimi yhteisön johtajana arvonimenään isä (hepr. ab tai abbas). Yhteisölle Pahomios teki säännöt, joita kutsutaan myös enkelisäännöiksi, sillä hän kertoi saaneensa säännöt enkeliltä. Säännöissä säädellään kilvoittelijoiden päivärytmi työn ja rukouksen kesken. Pahomios vaati kilvoittelijoilta naimattomuutta (Matt. 19:12), köyhyyttä (Matt.19:21 ja 27) ja kuuliaisuutta. Hän noudatti luostarissaan niin sanottua noviisiaikaa eli kokelasaikaa. Näiden ihanteiden esimerkkinä oli Kristus ja alkuseurakunta.

Pahomios Suuri jätti jälkeensä useita luostareita ja niiden säännöt. Lisäksi häneltä on jäänyt kaksi kirjettä, joiden enkelikieltä ei ole pystytty tulkitsemaan. Tämä enkelikieli kuvaa luostarin tuonpuoleisuutta. Ortodoksinen kirkko muistelee Pahomios Suurta 15.5.

Petja Pyykkönen