Piispaksi vihkiminen

Oheinen teksti on peräisin vuoden 1935 Aamun Koitto-lehdistä nrot 35-37 ja käsittelevät siis tilannetta, jossa uusi Viipurin piispa Aleksanteri (Karpin) vihittiin piispaksi.

---

AK nr. 35 / 1935

Tuleva piispanvihkiminen

Kuten Aamun Koiton lukijakunta on ehkä aikaisemmin jo huomannut, vihitään piispaksi 22 päivänä syyskuuta (1935) Sortavalan tuomiokirkossa rovasti Aleksanteri Karpin. Tämä piispaksivihkiminen on ainutlaatuinen tapaus Suomen ortodoksisen kirkon elämässä ja maamme historiassa. Ennen kirkkomme itsenäistymistä lähetettiin tänne valmiiksivihittyjä piispoja. Itsenäisyytemme aikana apulaispiispa Herman (nykyinen arkkipiispa) vihittiin Konstantinopolissa.

Tämä tapaus on erikoinen myös siihen nähden, että nyt vihitään piispaksi Karjalan kansan mies, kun taas edelliset piispat olivat venäläisiä ja nykyinen arkkipiispa on valittu veljeskansan Eestin poikien joukosta. Mielenkiinto tulevaan vihkimiseen nähden nousee melkoisen korkealle siitäkin syystä, kun paitsi veljeskansan ortodoksisen kirkon piispoja — Tallinnan ja koko Eestin metropoliittaa Aleksanderia ja Petserin pappisseminaarin rehtoria, arkkipiispa Nikolaita, on luvannut saapua osallistuakseen piispan vihkimiseen myös Varsovan ja koko Puolan metropoliitta Dionysios.

Näin ollen piispanvihkimiseen osallistuu neljä piispaa, jotka kaikki katkeamattomassa järjestyksessä ovat kättenpäällepanemisen kautta tulleet osallisiksi Pyhän Hengen armosta, jonka pyhät apostolit »Siionin huoneessa» saivat viidentenäkymmenentenä päivänä. Alkukirkossa pyhien apostolien aikana piispoja vihkivät apostolien tahi apostolisten isien kokoukset (1. Tim. 4:14; vert. Apt. 13: I—3, vert. Klemens Aleksandrialainen υποτγποδεων 6). Apostolien ensimäinen sääntö vaatii, että piispaksi vihkimiseen osallistuisi ainakin kolme ja vähintäin kaksi piispaa, sillä kaikilla piispoilla on samanlainen pappeuden armo, joka edellyttää samanlaisen hengellisen vallan ja antaa samanlaiset oikeudet – siis yksi piispa ei voi asettaa (vihkiä) vertaistaan. Näin ollen piispaksi vihkiminen kuuluu korkeimman kirkollisen vallan, piispainkokouksen tehtäviin, joka myös omaa piispanvallan korkeimman asteen. Vihkimisen jälkeen toimitettavaan liturgiaan osallistuu jo viisi piispaa, mikä on harvinaista meidän oloissamme.

Mielenkiintoa herättää vielä sekin seikka, että jumalanpalveluksessa ilmenee ortodoksisen kirkon ekumenisuus (yleisyys), kun eri kansojen esipaimenet tulevat esiintymään kukin omalla kielellään. Saamme kuulla suomea, puolaa, eestiä ja slaavia.

Kirkon ulkopuolella tulee liehumaan paitsi ortodoksisuuden lippua Suomen, Eestin ja Puolan liput. Kirkko koristetaan runsaasti kukilla ja jumalanpalveluksessa tulee laulamaan suuri kuoro tunnetun kuoronjohtajamme ja kirkkolaulujen säveltäjämme, diakoni P. Akimovin, johdolla.

Valitettavasti Sortavalan tuomiokirkko tavalliseksi seurakunnan kirkoksi rakennettuna on suurempia juhlallisuuksia varten liian ahdas. Tästä johtuu, että kirkkoon päästetään vain lipuilla, mikä seikka rajoittaa suurelle yleisölle vapaan pääsyn tähän harvinaiseen tilaisuuteen.

Lienee mielenkiintoista tutustua jonkun verran julallisuuksien eri momentteihin, jotta ne, jotka kirkkoon pääsevät, voisivat suuremmalla ymmärtämyksellä seurata toimituksia, ja että niille, jotka kirkkoon eivät pääse, olisi käsitys siitä, kuinka piispaksi vihkiminen tapahtuu.

Vihkimispäivän edellisenä päivänä, so. lauantaina, 21 päivänä syyskuuta, klo 15 kirkkokunnan talon juhlasalissa toimitetaan piispaksi valitun henkilön piispaksinimittäminen. Määrättynä aikana kaikki piispaksi nimittämistilaisuuteen ja sitten vihkimistoimitukseen osallistuvat piispat mantioihin pukeutuneina (vanhin piispa sitäpaitsi pukee päälleen vielä epitrakiilin, pienen omoforin ja päällyshihat) tulevat juhlasaliin ja istuutuvat arvojärjestyksessä istuimilleen punaisella veralla katetun pöydän ääreen, jolle on pantu risti ja evankeliumikirja. Piispaksi vihittävän saattajiksi määrätyt rovastit, otettuaan vanhimmalta piispalta siunauksen, menevät noutamaan piispaksi nimitettävää. Istuntosaliin johtava ovi avataan ja sieltä nimitettävä kahden rovastin välissä sekä heidän edellään pappisseminaarin rehtori risti kädessä ja protodiakoni kantaen pyhää vettä ja vihmoa, tulee juhlasaliin ja asettuu kokouksen eteen. Kun nimitettävä siunattuaan itseään tavanmukaisesti ristinmerkillä on arvojärjestyksessä ottanut jokaiselta piispalta siunauksen, pysähtyy hän saattajarovastien keskelle pöydän eteen kääntyneenä kokoukseen päin. Silloin kaikki nousevat seisomaan. Protodiakoni seisoo pöydän takana, hiukan syrjemmällä, lukee kaikkien läsnäolijain kuullen näin kuuluvan ilmoituksen piispaksi määräämisestä: »Arvoisa isä rovasti Aleksanteri! Suomen Pyhän autonomisen kirkon Arkkipiispa Suomen Tasavallan Presidentin suostumuksella siunaa Teidän pyhyytenne olemaan Jumalan varjeleman Viipurin hiippakunnan piispana.

Valittu kiittää ja ilmoittaa hyväksyvänsä vaalin sekä vakuuttaa, »ettei mitenkään sitä vastusta».

Tämän jälkeen piispat nousevat seisomaan ja toimittavat yksin, muun papiston ja laulukuoron ottamatta siihen osaa, lyhyen rukoushetken Pyhälle Hengelle (lauletaan alkurukoukset, tropari: »Kiitetty olet Sinä, Kristus, meidän Jumalamme ...» ja kontakki: »Kun kaikkein Korkein tultuaan alas ...»). Vanhin piispa lausuu lyhyen hartausektenian, jonka loppusiunauksen jälkeen protodiakoni lausuu »pitkää ikää»-toivotukset kuoron laulaessa »Anna, Herra, armostasi, siunausta ja pitkää ikää».

Rukoushetken päätyttyä piispat istuutuvat, ja piispaksi nimitetty käy pöydän eteen ja pitää kiitospuheen piispainkokoukselle. Sitten hän astuu vanhimman piispan eteen ja suutelee hänen kädessään olevaa pyhää ristiä sekä vihmoo itseään pyhällä vedellä. Otettuaan kaikilta piispoilta siunauksen hän poistuu häntä saattavien rovastien seurassa.

Illalla klo 18 Sortavalan tuomiokirkossa toimitetaan juhlallinen vigilia, jossa litanian toimittaa metropoliitta Aleksanteri ja polyeleoon osallistuvat kaikki piispat. Saarnaa piispaksi nimitetty rovasti Karpin.

Erikoisuutena tässä vigiliassa on se, että kanonin yhdeksännen laulun aikana soitetaan isoa kelloa (12 kertaa).

(Kertomus jatkuu) AK nr. 36 /1935

Tuleva piispanvihkiminen

Piispaksi nimitetyn uskontunnustuksien ja lupauksien ilmaiseminen.

Seuraavana päivänä jumalanpalveluksen alkaminen ilmoitetaan lyömällä vuorotellen kaikkiin kelloihin alkaen suurimmasta aina pienimpään saakka useita kertoja, kuten soitetaan veden vihkimisen aikana.

Hetkien aikana, kun vanhin piispa pukeuduttuaan keskellä kirkkoa pesee kätensä, levitetään ambonin lähelle matto, johon on kuvattu kaupungin yläpuolella liitelevä kotka.

Hetkien jälkeen piispat sekä muu papisto tulevat alttarista piispan istuimen eteen. Tervehdittyään vuoroonsa vanhinta piispaa, jolloin kukin piispa suutelee toisensa kättä, istuutuvat arvojärjestyksessä heille varustetuille istuimille molemmin puolin vanhinta piispaa. Muu papisto tervehtii vanhinta piispaa vain kumarruksella ja järjestäytyy kahteen vastakkaiseen riviin piispan korokkeesta aina soleaan asti.

Vanhin rovasteista ja protodiakoni otettuaan kaikilta piispoilta siunauksen menevät alttariin pyhän pöydän eteen. Siellä rukoiltuaan tekevät he kumarruksen piispaksi valitulle ja pyytävät häntä seisahtumaan heidän keskelleen.

Piispaksi nimitetyllä, joka on puettu täydelliseen papilliseen jumalanpalveluspukuun, ovat silloin kädessä oikean uskon tunnustukset, piispan lupaukset sekä näin kuuluva vakuutus hänen omakätisine allekirjoituksineen:
»Minä, rovasti Aleksanteri, joka olen nyt tullut nimitetyksi Jumalan varjeleman Viipurin hiippakunnan piispaksi, hyväksyn kaiken sen, mitä näihin omakätisesti allekirjoittamiini papereihin on kirjoitettu, ja jätän pyhän evankeliumin edessä ne isilleni ja veljilleni, korkeastisiunatulle metropoliitalle, pyhitetyille piispoille ja koko pyhitetylle kokoukselle Sortavalan kaupungissa. Pietari Paavalin tuomiokirkossa Herran vuonna 1935 syyskuun 22 päivänä.»

Piispaksi nimitetty asettuu rovastin ja protodiakonin väliin pyhän pöydän eteen ja tekee näiden kanssa kaksi vyötäiskumarrusta ja yhden kumarruksen maahan. Sitten he kääntyvät länteen päin, kumartuvat istuimillaan istuville piispoille ja astuvat kuninkaan ovien kautta keskelle kirkkoa. Piispaksi nimitetty lähestyy kotkamattoa ja kumartaa kolmasti piispoille. Sitten hän asettuu seisomaan maton päähän. Protodiakoni seisoen piispaksi nimitetyn vasemmalla puolella lausuu selvällä äänellä:
»Piispaksi valittu ja virkaan vahvistettu Jumalan rakastama rovasti Aleksanteri tuodaan vihittäväksi Jumalan varjeleman Viipurin hiippakunnan piispaksi».
Vanhin piispa kysyy piispaksi nimitetyltä:
»Mitä varten olet tullut tänne ja mitä anot meidän nöyryydeltämme?»
Piispaksi nimitetty vastaa:
»Anon teiltä, Korkeastisiunatut Esipaimenet, piispaksi vihkimisen armoa kättenne päällepanemisen kautta».
Vanhin piispa kysyy taas:
»Mikä on uskosi?»
Piispaksi nimitetty lausuu kovalla äänellä Nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen.
Vanhin piispa siunaa häntä ja lausuu:
»Jumalan Isän ja Herramme Jeesuksen Kristuksen sekä Pyhän Hengen armo olkoon sinun kanssasi!»
Nyt rovasti ja protodiakoni saattavat piispaksi nimitetyn keskelle kotkamattoa ja protodiakoni ilmoittaa toistamiseen edellämainitun tulemisesta vihittäväksi. Vanhin piispa sanoo taas hänelle:
»Ilmoita meille vielä laajemmin, kuinka tunnustat uskosi tutkimattoman Jumaluuden kolmen persoonan ominaisuuksiin sekä Jumalan persoonallisen Pojan ja Sanan ihmiseksi tulemiseen?»
Piispaksi valittu tunnustaa laajasti uskonsa Jumaluuden kolmeen persoonaan, Neitsyt Marian sekä pyhien ihmisten pyhien kuvien kunnioittamiseen. Vanhin piispoista siunaa vihittävää ristinmerkillä lausuen:
»Pyhän Hengen armo, joka sinua valistaa, vahvistaa ja opettaa, olkoon kanssasi kaikkina elämäsi päivinä!»
Sitten rovasti ja protodiakoni saattavat vihittävän kotkan pään kohdalle ja protodiakoni ilmoittaa kolmannen kerran hänen tulemisestaan vihittäväksi. Vanhin piispa lausuu hänelle:
»Ilmoita meille vieläkin, missä arvossa pidät pyhien apostolien ja pyhien kirkkoisien sääntöjä sekä Kirkon perimäoppia ja asetuksia?»
Piispaksi valittu vastaa kovalla äänellä näin:
»Pyhän uskontunnustukseni lisäksi lupaan pitää ja täyttää pyhien apostolien ja seitsemän yleisen kirkolliskokouksen sekä jumalisten paikalliskokousten kanonit, kuin myös pyhien kirkko-isien säännöt. Kaiken sen, mitä ne ovat hyväksyneet, hyväksyn minäkin, ja minkä ne ovat hyljänneet, hylkään minäkin.

Vielä lupaan muuttamattomina säilyttää ekumeenisen itämaisen ortodoksisen Kirkon perimäopit, asetukset ja kaikki säännöt.

Lupaan koko elinaikanani säilyttää ja lujasti ylläpitää Kirkon rauhaa sekä olla millään tavoin väittämättä jotakin ekumeenista itämaista ortodoksista kristillistä uskoa vastaan. Lupaan olla aina kuuliainen sekä olla kaikessa yksimielinen veljieni, pyhitettyjen piispojen, kanssa ja menetellä heidän kanssaan jumalallisen lain sekä pyhien apostolien ja pyhien isien sääntöjen mukaisesti. Lupaan koko sielullani kohdistua heihin hengellisellä rakkaudella ja pitää heitä veljinäni.

Lupaan ohjata Jumalan pelossa sekä Jumalalle otollisella tavalla minulle uskottua hengellistä laumaa ja ahkerasti opettaa sitä sekä hartaalla huolellisuudella varjella sitä kaikista harhaopeista.

Vielä vakuutan, etten tule tähän palvelukseen lupaamalla tai antamalla kultaa tai hopeaa, vaan tulen ilman mitään lahjomista, yksinomaan Suomen pyhän autonomisen ortodoksisen Kirkon arkkipiispan ja kirkolliskokouksen valitsemana sekä Suomen tasavallan hallituksen suostumuksella.

Tämän lisäksi lupaan olla tekemättä voimakkaitten ihmisten tai kansan joukon pakkovaatimuksesta mitään sellaista, mikä on ristiriidassa jumalallisten pyhien sääntöjen kanssa, vaikkapa minulta sitä kuoleman uhkauksinkin vaadittaisiin. Lupaan, etten tule toimittamaan liturgiapalveluksia enkä mitään pyhiä menoja vieraassa hiippakunnassa ilman sen hiippakunnan piispan lupaa, samoin en tule kätteni päällepanemisen kautta vihkimään pappia enkä diakonia enkä ketään muuta kirkonpalvelijaa vieraaseen hiippakuntaan enkä tule ottamaan itsekään sellaisia minun hiippakuntaani ilman hänen piispansa lupakirjaa.

Lupaan käydä apostolien tavan mukaan katsomassa minulle uskottua hengellistä paimenaluettani ja tarkastaa, kuinka uskovaiset ja varsinkin sielunpaimenet harrastavat uskoa ja hyviä tekoja. Lupaan ahkerasti valvoa, opettaa ja varoittaa, etteivät lahkolaisuus, taikausko ja harhaopit pääsisi leviämään ja etteivät kristillistä hurskautta ja siveyttä loukkaavat tavat pääsisi vahingoittamaan kristillistä elämää.

Niitä, jotka Pyhää Kirkkoa vastustavat, lupaan kohdella ymmärtämyksellä ja sävyisästi, sillä apostoli Paavalin sanojen mukaan Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, tulee kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustajia, jotta Jumala ehkä antaisi heille mielenmuutoksen, niin että hekin pääsisivät tuntemaan totuuden.

Vielä noudattaen Herran käskyä: »Antakaa keisarille, mikä keisarin on» lupaan olla Suomen tasavallan uskollisena ja hyvänä kansalaisena.

Kaikkea tätä, mitä olen tänään luvannut, lupaan noudattaa tulevien hyvyyksien tähden aina viimeiseen hengenvetoon asti. Olkoon sydäntentuntija Jumala lupaukseni todistaja.

Totisessa ja ahkerassa hallinnossa ja toiminnassani olkoon itse Vapahtajamme Jeesus Kristus minulle auttajana, ja Hänelle sekä Isälle ja Pyhälle Hengelle olkoon ylistys ja valta, kunnia ja palvelus nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen.»

Vanhin piispa siunaa vihittävää ja lausuu hänelle:
»Pyhän Hengen armo minun nöyryyteni kautta tekee sinut, piispaksi valittu, Jumalan rakastama sielunpaimen Aleksanteri, Jumalan suojeleman Viipurin hiippakunnan piispaksi.»

Tämän jälkeen valittu antaa vanhimmalle piispalle allekirjoittamansa uskontunnustukset ja lupaukset sekä suutelee kunkin piispan oikeata kättä. Tekemänsä yleisen kumarruksen jälkeen vanhin piispa siunaa häntä kädellään ristinmuotoisesti ja lausuu:
»Kaikkein Pyhimmän Pyhän Hengen armo olkoon kanssasi». Nyt protodiakoni saattaa vihittävän keskelle kotkamattoa kasvot alttariin päin itsensä ja vihittävää saattavan rovastin väliin. Protodiakoni lausuu sitten »pitkää ikää»- toivotukset pyhimmille patriarkoille ja ortodoksisten kirkkojen päämiehille, korkeasti siunatulle arkkipiispalle Hermanille ja piispojen koko pyhälle kokoukselle, Jumalan varjelemalle Suomen Tasavallalle, Presidentille, hallitukselle ja sen kristilliselle puolustuslaitokselle sekä äsken piispaksi nimitetylle. Jokaisen toivotuksen jälkeen kuoro laulaa »Anna, Herra, armostasi ...».

Sitten, rukoiltuaan alttariin päin ja kumarrettuaan piispoille, vihittävä rovastin ja protodiakonin saattamana menee alttarihuoneeseen ja siellä hänet johdetaan kotkamatolle pyhän pöydän vasemmalle puolelle, missä hän seisookin ottamatta osaa jumalanpalvelukseen aina vihkimiseensä asti.

(Kertomus jatkuu) AK nr. 37 / 1935

Tuleva piispanvihkiminen

Varsinainen piispaksi vihkiminen (kheirotonia.)

Pienen saaton jälkeen, kun veisu pyh. Kolminaisuudelle on laulettu, ja arkkipiispa on lausunut sanat: »Jumala, katso alas taivaasta ...», ilmoittaa protodiakoni solealta seurakunnalle: Olkaamme vakaat. Alkaa pyhän kheirotoniasakramentin toimitus.

Pappisseminaarin rehtori ottaa pyhältä pöydältä ison evankeliumikirjan ja panee sen sijalle pienen. Protodiakoni ja vanhin rovasteista seisattuvat pyhän pöydän vasemalle puolelle, toinen vihittävän oikealle ja toinen vasemmalle puolelle ja kumartavat arkkipiispalle ja sitten pohjoisoven kautta saattavat vihittävän solealle kuninkaan oven eteen. Täällä ottavat hänet vastaan kaksi vanhinta piispaa ja saattavat hänet pyhän pöydän eteen. Vihittävä ottaa päästään kamilafkan ja kolmasti rukoillen kumartaa pyhän pöydän edessä ja suutelee sitä. Sitten hän panee kätensä ristiin pyhän pöydän reunalla, notkistaa polvensa piispojen keskellä ja painaa päänsä käsiänsä vasten. Arkkipiispa seisattuu vihittävän oikealle puolelle, ottaa pienen evankeliumikirjan, aukaisee sen ja panee sen kirjoitus alaspäin vihittävän pään päälle. Piispat, jotka osallistuvat vihkimistoimitukseen, ympäröivät vihittävän ja kannattavat pyhää evankeliumikirjaa ikään kuin itse Herran kättä, joka koroittaa vihittävän, mutta samalla alistaa hänet evankeliumin lain alle.

Arkkipiispa sanoo kaikkien kuullen:
»Arkkipiispan ja kirkolliskokouksen valitsemiseen ja tutkimukseen nähden Jumalallinen armo, joka heikkoja aina parantaa ja puutteelliset täydellisiksi tekee, asettaa kättemme päällepanemisen kautta sinut, Jumalalle rakas, valittu rovasti Aleksanteri, Jumalan varjeleman Viipurin hiippakunnan piispaksi.

Rukoilkaamme siis hänen edestänsä, että kaikkein pyhimmän Hengen armo tulisi häneen.»

Papit lausuvat: »Herra, armahda!» 3:sti ja sitten kuoro saman kreikaksi: »Kirie eleisson» 3:sti.

Piispojen pitäessä evankeliumikirjaa arkkipiispa siunaa vihittävää tehden kolmasti ristinmerkin hänen päänsä ylitse:
»Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen nyt, aina ja iankaikkisesti.»

Piispat pitäen kukin vasemmalla kädellään evankeliumikirjaa panevat oikean kätensä vihittävän päälle ja arkkipiispa lukee hiljaa kaksi rukousta, jossa anotaan, että Jumala, Kaikkivaltias, vahvistaisi meidän, tähän yhteentulleitten piispojen kättenpäällepanemisen kautta sinun Henkesi alastulemisella, voimalla ja armolla tämäkin valittu ja evankelisen ikeen alle ylimmäispapilliseen arvoon astumaan otolliseksi katsottu, vahvista, kuten olet vahvistanut pyhät apostolit ja profeetat, kuten olet voidellut kuninkaat, kuten olet pyhittänyt muut piispat, ja tee hänen piispautensa nuhteettomaksi ja kaunista se kaikella arvokkuudella, kohota se pyhyyden asteeseen, jotta hän tulisi otolliseksi rukoilemaan pelastusta kansalle, ja jotta Sinä kuulisit hänen rukouksensa, että hänestä tulisi sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valo, ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, maailmassa loistava tähti, jotta hän ohjattuaan hänelle tässä elämässä uskotut sielut mahdolliseen täydellisyyteen astuisi tuomioistuimesi eteen häpeään joutumattomana ja ottaisi vastaan suuren palkan, jonka olet valmistanut evankeliumisi julistamisen tähden kilpailleille.

Nyt arkkipiispa panee evankeliumikirjan pyhälle pöydälle, ja vihittävä noustuaan seisomaan ottaa päältään rovastin ristin ja felonin. Sitten otettuaan hypodiakonilta sakkoksen, suutelee hän siihen kiinni ommeltua ristiä, saa siunauksen ja suutelee jokaisen vihkijäpiispan oikeata kättä heidän arvojärjestyksensä mukaan.

Arkkipiispa lausuu ääneen: »Aksios!»

Vihittävä pukee päälleen hypodiakonien avulla sakkoksen. Jumalanpalveluksen toimittajat alttarihuoneessa sekä laulajat klirosilla laulavat verkalleen 3:sti: »Aksios».

Vihitty pukee samalla tavalla ylleen omoforin, panagian, piispan ristin ja mitran.

Sitten piispat tervehtivät vihittyä suunantamisella ja tavanmukaisen Jumalan kiittämisen jälkeen menevät istuimilleen korkean istuimen molemmin puolin. Vihitty piispa käy arkkipiispan oikealle puolelle ja lausuu: »Rauha olkoon teille kaikille», epistolan lukemisen edellä.

Jatkuu edelleen liturgian pyhä toimitus, johon vihitty piispa ottaa osaa.

Liturgiassa vihitty piispa lausuu päätelauselman hartauden ekteniaan:
»Sillä Sinä olet armollinen ja ihmisiä rakastava Jumala»... »ja Sinulle, Isä, Poika ja Pyhä Henki, me kunnioitusta edeskannamme nyt, aina ja iankaikkisesti».

Suuressa saatossa vihitty ottaa vanhimmalta rovastilta pyhän kalkin ja sanoo:
»Muistelkoon Herra Jumala valtakunnassaan kaikkia kristittyjä alati nyt, aina ja iankaikkisesti.»

Saaton jälkeen hän siunaa kansaa dikirilla ja trikirilla, jolloin hänelle lauletaan
»Is polla eti, despota». Esipaimenelle pitkää ikää.

Samalla tavoin hän tekee päätelauselman »Pelasta, Jumala, kansasi ja siunaa perimisesi!» jälkeen.

Papiston osallistuessa pyh. Ehtoolliseen alttarihuoneessa arkkipiispa jakaa Kristuksen pyhän Ruumiin ja vihitty Kristuksen pyhän Veren.

Sauvan antaminen

Jumalallisen liturgian päätyttyä piispat riisuvat jumalanpalveluspukujaan alttarihuoneessa ja vihitty johdatetaan arkkipiispan eteen, ja tämä siunattuaan kädellään piispan viitan, panee sen vihityn päälle. Samoin hän panee hänen päälleen panagian, mantian, kamilavkan ja klobukin sekä antaa hänen käteensä rukousnauhan.

Sitten piispat tulevat ulos alttarihuoneesta ja asettuvat piispankorokkeelle (ambonille). Rovasti ja protodiakoni saattavat vihityn korokkeelle ja arkkipiispa antaa hänelle käteen paimensauvan ja pitää opetuspuheen.

Tämän jälkeen vihitty piispa siunaa kansaa kahdella kädellä (pitäen vasemmassa kädessään sauvaa) itään, länteen, etelään ja pohjoiseen päin, jolloin hänelle lauletaan
»Is polla eti, despota!»

Sitten vihitty siunaa uskovaisia yksitellen ja hypodiakonien sekä liturgiapalvelukseen osallistuneen papiston seuraamana lähtee ulos temppelistä.