Toiminnot

Ristiäitimme nunna Melania

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 16. maaliskuuta 2018 kello 15.49 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: Maaliskuussa 2018 Lintulan luostarissa [https://www.facebook.com/Ortodoksi.net/posts/1860996293931739 vihittiin suureen skeemaan] nunna '''Taisia''', joka sai vihkimyksessä uudeks...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Maaliskuussa 2018 Lintulan luostarissa vihittiin suureen skeemaan nunna Taisia, joka sai vihkimyksessä uudeksi nimekseen skeemanunna Melania, 400-luvulla Roomassa ja Jerusalemissa eläneen pyhittäjä-äiti Melania Roomalaisen mukaan.
Mutta tiesitkö, että Heinävedellä – ei tosin Lintulassa – on elänyt melko äskettäin myös toinen nunna Melania, joka on haudattu Valamon luostarin hautausmaalle. Tässä hänen tarinansa nimimerkki AP:n kertomana.

Nunna Melania eli Jevdokia (Outi) Känsänen Aamun Koiton kuvassa.
Nunna Melanian hauta Valamon luostarin hautausmaalla.
(Kuva © Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

Ristiäitimme nunna Melania

Ristiäitlinme Jevdokia Käsnänen o.s. Pimenov asui ennen sotaa Salmin Tulemalla Riionniemen tien varrella. Hän oli isämme ainoa sisar ja meidän kaikkien kolmen sisaruksen kummi, eli ristjoi, kuten Karjalassa kummia nimitettiin. Ristjoi oli suutari Aleksi Käsnäsen vaimo. Lapsia heillä ei ollut. Kun suutari Käsnänen kuoli kolmekymmenluvun alussa, muutti ristjoi Valamoon ja toimi siellä kalastajien ruuanlaittajana. Valamossa työtä tehdessään hän joutui pitämään käsiään usein kylmissä vesissä ja sai siitä itselleen pahan nivelreuman. Tämä vaivasi häntä kuolemaan saakka.

Sodan syttyessä ristjoi siirtyi munkkien kanssa Kannonkoskelle ja sieltä Kuopion lähelle Pitkälahteen Romoseen. Vähän myöhemmin 1950-luvun vaihteessa hän tuli Uuteen Valamoon ja "jiäksiytyi" sinne eli teki lupauksen elää luostarissa elämänsä loppuun. Luostarissa ristjoi autteli vanhoja asukkaita munkkeja ja pyykkärinunnia. Hän pesi pyykkiä, leipoi ja teki kaikenlaisia askareita; siivosi ja kantoi sairaille munkeille ruokaa huoneisiin. Nivelreuma vaivasi ristjoita koko ajan. Silloin ei ollut lääkkeitä tätä sairautta vastaan. Valittamatta hän kesti kaiken kivun ja säryn. Sanoi: ”Kun olet tehnyt lupauksen, niin pitää kestää.”

Uudessa Valamossa ristjoi vihkiytyi nurinaksi. Hän sai uuden nimen Melania. Kerran, kun tulimme Valamoon, ristjoi sanoi: ”Nyt minä olen nunna”. Hänen rippi-isänsä matkusti vuonna 1957 Venäjälle.

Ristjoi oli hyvin uskovainen ihminen. Hän ei osannut lukea, mutta vietti hengellistä elämää. Meille nuoremmille hän opetti jo lapsina ollessamme rukouksia, ristinmerkin tekoa, paastoamista, ehtoollisella käyntiä ja miten kirkossa tulee olla. Nyt vanhempana kaikki tämä opetus tuntuu erityisen rakkaalta ja arvokkaalta.

Ristjoi kuoli vanhana ja sairaana 24. marraskuuta 1964. Meille ilmoitettiin puhelimella hänen kuolemastaan ja hautajaisista. Tulimme luostariin hautaamaan ristjoita. Siunauksen piti isä Savva. Hilkka keitti meille tuIiaisistamme hautajaiskahvit. Myöhemmin olemme pyrkineet käymään kesäisin ristjoin haudalla. Saattakoon Herra hänen sielunsa lepoon.

Haastattelusta 7. 9. 86 kokosi AP.

Valamossa oli ennen erilaisissa töissä jonkin verran myös naisia, jotka vihkiytyivät nunniksi. Tässä Aamun Koiton kuvassa sisarukset vasemmalta: Lydia Jämsä, Maria Kuikka ja Anna Kaarisalo, jotka muistelevat nunna Melaniaa, joka oli heidän kumminsa.

(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Elämäkerta on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 22/1986, joka ilmestyi lokakuun 28.päivänä 1986, sivulla 361 [s.9])