Toiminnot

Sovintosunnuntai

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 22. joulukuuta 2008 kello 21.57 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: '''Sovintosunnuntai''' on viimeinen eli neljäs ns. valmistusviikkojen sunnuntaista, valmistussunnuntaista. Sovintosunnuntain ehtoopalvelus aloittaa varsinais...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Sovintosunnuntai on viimeinen eli neljäs ns. valmistusviikkojen sunnuntaista, valmistussunnuntaista.

Sovintosunnuntain ehtoopalvelus aloittaa varsinaisen Suuren Paaston. Jo sitä ennen on asteittain luovuttu ensin kaksi viikkoa aikaisemmin liharuuista ja sitten viikkoa aikaisemmin maitoruuista. Sovintosunnuntaita nimiteään Suomessa myös laskiaissunnuntaiksi ja maitopyhälaskuksi. Tämä nimi, laskiainen, tulee siis siitä, että tällöin laskeudutaan paastoon.

Kirkossa paastoon laskeutuminen näkyy monella konkreettisella tavalla. Kirkon tekstiilit vaihdetaan paastoväriin eli violetinvärisiin. Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous luetaan palveluksessa ensimmäistä kertaa ja sen yhteydessä tehdään maahankumarrukset.

Sovintosunnuntain ehtoopalvelus on monen mielestä varmasti yksi kauneimmista, vaikuttavimmista ja syvällisimmistä palveluksista ortodoksisessa kirkossa. Palveluksessa pappi pyytää anteeksi seurakuntalaisilta ja esittää pyynnön myös heille, että he pyytäisivät anteeksi toinen toisiltaan.

Kaikesta henkii voimakkaasti ja konkreettisesti anteeksianto. Palvelus päättyy siihen että niin pappi kuin kirkkokansakin pyytävät anteeksi toinen toisiltaan. Toimittava pappi tulee alas solealta ja kirkkokansa tulee pyytämään papilta siunausta ja sanoo: "Isä, anna minulle anteeksi", johon pappi vastaa: "Jumala antakoon meille anteeksi ja armahtakoon meitä.".

Tämän jälkeen kirkossa olijat pyytävät vielä toisiltaan anteeksi sanoen: "Anna minulle anteeksi". Tähän toinen vastaa: "Jumala antaa anteeksi, anna sinäkin anteeksi minulle" tai siihen voi vastata pelkästään "Anna sinäkin minulle anteeksi". Tähän ensimmäinen kysyjä voi halutessaan vielä vastata: "Jumala antaa meille anteeksi."

Kaikki tämä tapahtuu konkreettisesti kasvosta kasvoihin, ei sinne tänne huutaen, vaan toinen silmästä silmään kohdaten. Tutut ja tuntemattomat, kaikki keskenään, kaikki kaikille.

Anteeksi pyytämisen yhteydessä anteeksi pyytäjillä on tapana vielä kristotella keskenään eli koskettaa toinen toistaan kolme kertaa poski poskea vasten. Näin anteeksi pyytämisestä ja anteeksi antamisesta tulee todella konkreettinen tapahtuma jokaiselle siihen osallistuvalle. Näin jokainen tällä sovinnoneleellä julistaa Suuren Paaston alkaneeksi.

Anteeksi pyytämisen ja antamisen perustana on Raamatun kohta Matteuksen evankeliumista (Matt. 6:14-15):

"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Anteeksipyytämisen ja antamisen tulisi jatkua ehtoopalveluksen jälkeenkin. Kotiin päästyään jokaisen tulee pyytää anteeksi läheisiltään ja ystäviltään ja tietysti myös antaa anteeksi muille. Näin anteeksipyynnöt ja antamiset leviävät kulovalkean tavoin.

Tavoitteena voisi olla, että sovintosunnuntaina tai heti sitä seuraavina päivinä pyytää anteeksi kaikilta tuttaviltaan. Ehkä silloin on syytä samalla selittää muun-uskoisille, miksi pyytää anteeksi, sillä tapa ei välttämättä ole tuttu esimerkiksi luterilaisille.

Isä Alexander Schmemann on sanonut sovintosunnuntaihin liittyen:

"Ensimmäinen murtautuminen synnin linnoituksen läpi on anteeksiantamus: paluu ykseyteen, solidaarisuuteen ja rakkauteen. Anteeksi antaminen merkitsee itse Jumalan säteilevän anteeksiantamuksen asettamista minun ja viholliseni väliin. Anteeksi antaminen on ihmissuhteiden toivottomien umpikujien hylkäämistä ja niiden jättämistä Kristuksen haltuun."

HAP

Kirjallisuutta

  • Alexander Schmemann: Suuri Paasto, (OV) 1982
  • Munkki Serafim: Tie Ylösnousemukseen -Suuren paaston ja pääsiäisen sanoma, (Kirjapaja) 2006

Katso myös