Toiminnot

Stefan Utefan Uroš III Decanilainen

Kohteesta Ortodoksi.net

Versio hetkellä 10. marraskuuta 2014 kello 10.13 – tehnyt Petja (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: Marttyyri '''Stefan Uroš III Dečanilainen''' (serb. ''Стефан Урош III''), joka yleisemmin tunnetaan vain nimellä '''Stefan Dečanski''', oli Serbian kuningas [[Stefan...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Marttyyri Stefan Uroš III Dečanilainen (serb. Стефан Урош III), joka yleisemmin tunnetaan vain nimellä Stefan Dečanski, oli Serbian kuningas Stefan Uros II Milutinin poika ja hän toimi Serbian kuninkaana 6.1.1322-8.9.1331.

Hän syntyi ennen vuotta 1282, kun hänen isänsä kruunattiin kuninkaaksi. Hänen isänsä antoi pojan panttivangiksi Nogai Khanin johtamalle Kultaiselle ordalle pitääkseen rauhan serbien ja tataarien välillä. Hän oli panttivankina vuoteen 1299 asti, kun Nogai Khan kuoli.

Vuonna 1314 Dečanski riiteli isänsä kanssa, joka lähetti Dečanskin Konstantinopoliin sokaistavaksi. Häntä ei koskaan kokonaan tai ollenkaan sokaistu, mutta hän vietti aikaa Andronikos II Palaiologoksen hovissa. Hän vietti aikaa Pantokratorin-luostarissa noin viisi vuotta ja näki näyn, jossa pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä ilmestyi hänelle kaksi kertaa. Ensin hän kertoi, että ottaisi Dečanskin näön, mutta palauttaisi sen aikanaan. Toisella kertaa pyhä Nikolaos palautti Dečanskin näön ja tästä kiitollisena Dečanski rakennutti Dečanskiin luostarin.

Vuoden 1317 jälkeen Dečanski kirjoitti kirjeen Humin piispa Danilolle, jotta hän puuttuisi tilanteeseensa isänsä kanssa. Danilo kirjoitti arkkipiispa Nikodemokselle, joka puhui Milutinin kanssa ja suostutteli hänet ottamaan poikansa takaisin. Vuonna 1320 Dečanski sai palata takaisin Serbiaan ja hänet laitettiin Budimljen johtajaksi. Hänen puoliveli ja kruununperijä Stefan Constantinella oli arvonimi Zetan kuningas. Heidän isänsä tuli sairaaksi ja kuoli 29.10.1321 ja Constantine kruunattiin kuninkaaksi.

Serbiassa syntyi sisällissota, kun Dečanski valtasi Zetan ja Constantine ei suostunut alistumaan Dečanskin valtaan. Arkkipiispa Nikodemos kruunasi Dečanskin kuninkaaksi 6.1.1322. Sillä välin Dečanskin serkku Stefan Vladislav II vapautettiin vankilasta, johon Milutin oli hänet laittanut, ja Vladislav palasi Syrmian valtaistuimelle. Hän sai tukea isänsä vanhoilta tukijoilta, sekä unkarilaisilta, bulgarialaisilta ja bosnialaisilta. Hän valmistautui taisteluun Dečanskia vastaan.

Vuonna 1323 syttyi sota serkusten välille. Vladislav pakeni pohjoisemmaksi Ostrovican linnoitukseen. Vuoden 1324 lopulla Vladislav kukistettiin taistelussa ja hän pakeni Unkariin. Bulgaria ja Bysantti tekivät liiton Dečanskia vastaan, mutta Dečanski kukisti Bulgarian joukot vuonna 1330 ja Bysantti vetäytyi liitosta. Tämän jälkeen Dečanski valtasi Bysantin alueita Makedoniasta.

Dečanskin poika Dušan kuitenkin suunnitteli isänsä syrjäyttämistä ja vuonna 1331 Dušan valtasi Petričin, jonne Dečanski oli paennut ja kuristi isänsä 11.11.1331. Stefan Uroš III Dečanilaisen muistopäivä on 24.11. Hänen kuolemaansa muistellaan myös 11.11.

Petja Pyykkönen