Uusi vuosi, uusi alku (opetuspuhe)

Munkki Mooses Athoslainen

Jokainen uusi aloittaminen on ilo. Se on uusi alku. Kirkas aurinko, joka nousee täynnä merkitystä ja toivoa. Jokainen uusia alku on nautinnollinen kilpailu. Uusi vuosi luo käsityksiä, ajatuksia, suunnitelmia, ohjelmia, emotionaalista, tunteeseen vetoavaa innostusta. Vastuullinen kamppailu on välttämätöntä kaikille näille asioille. Jokainen alkaminen uudistaa meitä merkittävästi. Me unohdamme vanhat ja jatkamme kohti uutta.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa kauniisti, kuinka vuosi kuluu miellyttävästi, jos iloisesti teet jumalallisen tahdon mukaan. Jos elät vanhurskaasti ja oikeudenmukaisesti, päiväsi ovat hyviä. Jos elät synnissä, päiväsi ovat pahoja, levottomia ja pimeitä. Jos uskot hyvään ja teet sitä, koko vuosi menee hyvin. Mutta jos laiminlyöt hyvää ja roikut päivien määrässä, pysyt tyhjänä ja kurjana kaikista hyvistä asioista.

Mennyt aika vei mukanaan monta pyhää, kaunista ja rauhallista, hiljaista ja iloista asiaa. Mitä me juhlimme? Viisauden, hyveiden ja todellisen rikkauden menettämistä? Juhlimmeko uuden vuoden toistaen aiempia pahuuksia ja täydellisiä epäonnistumisia. Kuluneen vuoden aikana oli suuttumusta, pahantahtoisuutta, vihaa, itserakkautta ja suurta rauhattomuutta. Valitettavasti sama meno jatkuu. Etsitään omaa hyötyä, individualismia, yksilön vapautta, spekulointia, keinottelua ja vain oman hyvinvoinnin jatkumista.

Kristityt pysyvät vain katkerien tapahtumien katselijoina, jotkut ovat jo kärsineet, kun taas jotkut on pyyhkäisty pois. Emme enää hymyile, emme tervehdi toisiamme, emme seiso toistemme vierellä vilpittöminä. Emme ole päästäneet irti kieroilustamme, outoudestamme, marinoistamme, juoruilustamme, pahan puhumisestamme, tuomitsemisestamme ja kyltymättömästä itsekeskeisyydestämme. Sairaan ahneuden, demonisen nautinnon avulla ja itseemme sulkeutuneina olemme sulloneet itsemme omaan ego-simpukkaamme.

Jos ajattelutapamme ja elämämme viime vuodelta jatkuu uutena vuotena, niin mikä on ihan oikeasti juhlimisen aihe? Jos uusi vuosi on täysin samanlainen, ellei jopa pahempi, mikä on sitten se ero? Mitä uusi aloittaminen tekee? Johtaako nauru meidät kyyneliin? Pitäisikö meidän puhua jälleen vakavasti vilpittömästä parannuksesta? Se on arvokas lahja itsellemme. Jättäkäämme vanha vuosi peruuttamattomin paheinemme ja antakaamme uuden vuoden alkamisen tuovan olennaisen muutoksen elämäämme. Olkoon se virstanpylväs hengellisellä matkallamme, jotta voimme uudistaa itsemme ja pysyä sellaisena läpi vuoden.

Emme tiedä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Tiedämme, että Kristus siunaa aikoja ja vuodenaikoja. Se on Hän, joka syntyi ja kastettiin ihmisenä. Hän oli ihmisenä kiusattu, mutta voitollinen Jumalana ja Hän rohkaisi meitä vastustukseenkin. Hän oli nälkäinen, janoinen, väsynyt, kuoli ja maksoi kaikesta kovan hinnan, jotta Hänen luomansa lähenisivät toisiaan enemmän. Häntä kutsuttiin samarialaiseksi, pidettiin demonina, kivitettiin ja Hän kärsi ylimielisyydestä. Hänet kavallettiin, pahoinpideltiin, haavoitettiin, annettiin etikkaa vetenä, ristiinnaulittiin, pistettiin keihäällä ja haudattiin. Hän rukoili, itki, laskeutui Tuonelaan, tuli ylös ja nousi Taivaaseen. Hän on ikuinen malli uudelle vuodelle, uudelle ajalle ja uudelle alulle.

Munkki Mooses Athoslainen

(käännös: Ortodoksi.net / lähde: http://agioritikesmnimes.blogspot.fi/2013/01/2475.html)