Viimeinen ehtoollinen (kirja)
Kohteesta Ortodoksi.net
- Perttu Ollila: Viimeinen ehtoollinen. Francine LeClercq, Andy Warhol, Pauno Pohjolainen
- ISBN 978-952-99828-1-3
- Julkaisija ja kustantaja: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä
- Julkaisupäivämäärä: 15.4.2011
- Sivumäärä: 138 sivua
- Koko: 225 x 225 mm
- Sidos: Sidottu / kovakantinen
Kirja Viimeinen ehtoollinen julkaistiin Turun tuomiokirkossa 18.4. – 31.7.2011 olleen samannimisen näyttelyn yhteydessä ja Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto tuki kirjan julkaisemista.
Näyttelyssä oli esillä töitä kolmelta taiteilijalta: Francine LeClercq, Andy Warhol ja Pauno Pohjolainen ja kuten näyttelyn nimikin kertoo, teemana oli Viimeinen ehtoollinen.
Näyttelyn ja samalla tietysti kirjan ortodoksinen aspekti tuli esille mm. Andy Warholin ja Pauno Pohjolaisen osuuksissa. Warholin modernien kuvien kohdalla kirjassa käydään keskustelua niin Jumalan kuvaamisen kiistasta: saako Jumalaa kuvata kuin asian käsittelystä ikonoklasmin aikana, jolloin ikonoklastit olivat vastakkain ikonofiilien kanssa.
Andy Warholin yhteys Bysanttiin ja ortodoksisuuteen on peräisin jo hänen lapsuudestaan, sillä hänet kastettiin uniaatteihin eli bysanttilaiskatolisiin kuuluvassa pyhän Johannes Krysostomoksen Ruthenian katolisessa kirkossa ja hän lapsuudessaan vietti paljon aikaa kirkossa. Onkin sanottu, että myöhemmällä iällään Andy Warhol teki silkkipainoa nykykulttuurin epäpyhistä ikoneista, 1900-luvun ”pyhimyksistä” tukeutuen Factoryssaan yhteisölliseen, ikonimaalareiden metodia muistuttavaan taiteen tekemisen tapaan.
Toiseen näyttelyn taiteilijaan, Pauno Pohjolaiseen, on melko epätarkasti liitetty ortodoksitaiteilijan määre, joka kaiken lisäksi on toistunut sitkeästi myös lehtikirjoittelussa. Hän ei ole ortodoksi, eikä hänen lähisukukaan liene ortodoksinen. Hän itse on ilmoittanut olevansa heikkouskoinen luterilainen, ei ortodoksi.
Silti myös hänen taiteessaan on piirteitä Bysantin muotokielestä ja ikonitaiteesta. Ensimmäisenä nykytaiteen edustajana hänen töitään on ollut esillä myös Kuopiossa sijaitsevassa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa. Hänen lempitaiteilijansa – anonyymi bysanttilainen ikonitaiteilija – teki mm. Käsittätehtyjä Kristus-ikoneja, joiden vaikutus hänen veistoksissaan on suuri.
Hannu Pyykkönen
8.6.2011
Kirjan esipuheesta:
Viimeisen ehtoollisen tilallinen kattaus noudattelee eräänlaista "matkaa". Etäisyys tuomiokirkon ovelta alttarille on keskilaivan noin 70 metriä, mutta taival eteläisen kappelisarjan kautta pääkuoriin ei selity naturalismin mittayksiköillä. Kattaus esittelee länsimaisen taide- ja uskontohistorian avainkertomuksen kolmen eri taiteilijan tulkitsemana, vastaanotettavaksi tänä päivänä ja tässä tilassa. Tarjolla ei ole uskon välittömyyttä, ennemminkin uskonnollisten representaatioiden merkitysten anamneesi, mieleen palauttaminen. Tämä vaatii katsojalta samalla kertaa hieman kriittistä silmää sekä auliutta uudelleenlumoutumisen mahdollisuudelle.
Pormestarinkuorissa kattauksen aloittava, Francine LeClercqin installaatio mise en [s]cene on voimakkaassa dialogissa Andy Warholin sähkötuoliaiheen kolkon serigrafian kanssa — samalla poissaolon kielellä. Kirjan ensimmäisessä esseessä introdusoitu käsite imago negativa on analyyttisen asenteen työkalu. Se käy yksiin kuvien lumovoimaa koskevan tietoisuuden kanssa, joka samalla kertaa on tietoisuutta näiden representaatioiden välittämän toiseuden peruuttamattomasta ambivalenssista. Ristinkuoleman ja sähkötuolien vahva yhteys tarjoaa myös mahdollisuuden uhrausmekanismin tunnistamiseen. Kun käsittämättömästä kärsimyksestä hivenen käsittää, kokijakin haavoittuu. Toista esseetä energisoiva haavojen jakamisen estetiikka sisältää melkein evankelisen huomautuksen uhrauksen olemuksesta, väkivallan sattumanvaraisuudesta ja piilemisestä itse kussakin.
Andy Warholin Viimeisten ehtoollisten pyhättönä toimivaan Tigerstedt-Wallenstjernan kappeliin johdattaa numeeninen, vaaleanpunainen sähkötuoli. Portaalin takana näemme silkkipainotekniikan ja toiston mestarin ehtoollisasetelmat sekä taiteilijan harvinaisempaa, omaa siveltimen jälkeä. Warhol on antautunut latautuneelle uskonnolliselle aiheelle. Hänen pop-taiteensa näennäinen hengettömyys ja kliseemäisyys ovat juuri sitä kuvan naiiviutta, jota tarvitaan palauttamaan merkitystä ja tavoittelemaan uudelleen kokemusta pyhän läsnäolosta. Katsoja on sidottu kuviin, joissa Jeesus asettaa eukaristian elementtejä, myötätunnon ja tuhon tietoisuuden kautta. Lempeät kuvat ei-vielä-kidutetusta Ihmisen Pojasta ovat aina jo menetyksen representaatioita.
Pauno Pohjolainen on tehnyt Agricola-kappelin teoksen Viimeinen ehtoollinen tätä näyttelyä varten. Olen kunnioittanut taiteilijan toivetta pitää keskeneräinen teos sivussa myös kuraattorin katseelta. Uteliaisuutta kurkistella taiteilijan olan yli on helpottanut Turun ja Kuopion välinen etäisyys sekä se, että sain tyynnyttää analyysiin ja lumoutumiseen taipuvaiset silmäni taiteilijan tuoreimmalla teoksella Täysi malja. Ehkä se toimii johdantona Viimeiseen ehtoolliseen tai ehkä taiteilija yllättää perinpohjaisesti. Hänen teoksensa on lopulta kaikkein lähimpänä pääkuoria, Robert Wilhelm Ekmanin freskoa Viimeinen ehtoollinen (1850-54) ja kirkon alttaria, jolta ehtoollinen tarjoillaan. Taideteoksen auraan sidottu olemus on nyt kirjaimellisesti lähellä alkuperäistä kulttiyhteyttään. Kolmas essee on kirjoitettu uskossa taiteeseen ylipäänsä.
Euroopan kulttuuripääkaupungissa, Turussa 17. maaliskuuta 2011, pääsiäistä odottaen
Perttu Ollila
FM, Turku.
Taiteen ja estetiikan tutkija, taidekasvattaja ja näyttelykuraattori.
Kirjan artikkelit ja esittelyt ovat kirjoitetut kahdella kielellä: suomeksi ja englanniksi.
Kirjan sisällysluettelo
- Esipuhe / Foreword
- Kattaus
- The Setting
- Esseet / Essays
- Francine LeClercq – Poissaolon mise-en-scéne
- Francine LeClercq – The mise-en-scéne of absence
- Andy Warhol – Viimeinen ehtoollinen tuhon kuvana
- Andy Warhol – The Last Supper as an image of destruction
- Pauno Pohjolainen – Pyhän kiinnekohtia aineessa
- Pauno Pohjolainen – Sanctity attaching to matter
- Elämäkertatiedot / Biodata
- Fancine LeClercq
- Andy Warhol
- Pauno Pohjolainen