Toiminnot

Ero sivun ”Viron ortodoksinen kirkko (MP)” versioiden välillä

Kohteesta Ortodoksi.net

(Historia)
Rivi 11: Rivi 11:
 
== Historia ==
 
== Historia ==
  
Viron ortodoksinen kirkko (MP) katsoo historiansa alkavan vuodesta 1917, kun Riikan hiippakuntaan perustettiin nykyiseen Tallinnaan silloiseen Rääveliin (saksaksi: Reval) oma erillinen ''Räävelin vikariaatti''. Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1920 Venäjän ortodoksinen kirkko päätti perustaa alueelle itsenäisen ortodoksisen kirkon. Virossa oli pari vuotta aiemmin julistettu valtiollinen itsenäisyys, joka toisin oli varsin horjuvalla pohjalla. Autonomisen aseman Viron ortodoksiselle kirkolle (MP) Venäjän ortodoksinen kirkko vahvisti vuonna 1993.
+
Viron ortodoksinen kirkko (MP) katsoo historiansa alkavan vuodesta 1917, kun Riikan hiippakuntaan perustettiin nykyiseen Tallinnaan silloiseen Rääveliin (saksaksi: Reval) oma erillinen ''Räävelin vikariaatti''. Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1920 Venäjän ortodoksinen kirkko päätti perustaa alueelle itsenäisen ortodoksisen kirkon. Virossa oli pari vuotta aiemmin julistettu valtiollinen itsenäisyys, joka toisin oli varsin horjuvalla pohjalla. Vuonna 1923 Viron ortodoksinen kirkko siirtyi Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen yhdessä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, sillä Moskovan patriarkaattiin oli vaikea pitää yhteyttä.
 +
 
 +
Kun Neuvostoliitto miehitti Viron, kirkon autonomisuus otettiin pois ja siitä tuli Moskovan patriarkaatin alainen vuonna 1941. Saksalaismiehityksen aikaan 1941–1945 kirkko palasi Konstantinopolin alaisuuteen, kunnes jälleen uuden neuvostomiehityksen alkaessa kirkko siirtyi taas Moskovan alaisuuteen 1945. Moskovan antaman tiedon mukaan kirkko siirtyi patriarkaatin alaisuuteen vapaaehtoisesti, ilman painostusta.
 +
 
 +
Autonomisen aseman Viron ortodoksiselle kirkolle (MP) Venäjän ortodoksinen kirkko vahvisti vuonna 1993.
  
 
== Nykytila ==
 
== Nykytila ==

Versio 16. elokuuta 2009 kello 15.11

Viron ortodoksinen kirkko (viroksi: Eesti Őigeusu Kirik, venäjäksi: Эстонская Православная Церковь / Estonskaja Pravoslavnaja Tserkov) kuuluun eksarkaattina Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Kirkkoa ei pidä sekoittaa Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa toimivaan autonomiseen Viron apostoliseen ortodoksiseen kirkkoon, jota Venäjän kirkko ei tunnusta.

Päämies

Tämän Venäjän kirkon alaisuudessa toimivan kirkon päämies on nykyään (2009) Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Kornelius (siviilinimeltään Вячеслав Васильевич Якобс / Vjašeslav Nikolajevitš Jakobs) . Hän seurasi kirkollisessa virassa Moskovan ja koko Venäjän patriarkaksi siirtynyttä (nyt jo kuollutta) Aleksei II:ta.

Suhteet koetuksella

Näiden kahden Virossa sijaitsevan kirkon välit ovat tulehtuneet ja välirikko on vaikuttanut myös patriarkaattien välisiin suhteisiin. Venäjän ortodoksinen kirkko on pääsääntöisesti vetäytynyt kaikista kokoontumisista, joihin on osallistunut myös Viron apostolisen ortodoksisen kirkon edustajia. Viron kirkkojen uudelleen muodostumisen yhteydessä oli lyhyt aika, jolloin Venäjän kirkolla ei ollut ehtoollisyhteyttä Konstantinopolin alaisen kirkon kanssa ja Suomen ortodoksisen kirkon suhteetkin olivat tiukalla Venäjän suuntaan, koska Viron ortodoksisen kirkon (EP) väliaikaiseksi päämieheksi määrättiin Suomen ortodoksisen kirkon silloinen päämies, KP arkkipiispa, nykyisin Nikean metropoliitta, Johannes. Ehtoollisyhteydet ovat palanneet, mutta suhteet ovat yhä jokseenkin kireät.

Historia

Viron ortodoksinen kirkko (MP) katsoo historiansa alkavan vuodesta 1917, kun Riikan hiippakuntaan perustettiin nykyiseen Tallinnaan silloiseen Rääveliin (saksaksi: Reval) oma erillinen Räävelin vikariaatti. Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1920 Venäjän ortodoksinen kirkko päätti perustaa alueelle itsenäisen ortodoksisen kirkon. Virossa oli pari vuotta aiemmin julistettu valtiollinen itsenäisyys, joka toisin oli varsin horjuvalla pohjalla. Vuonna 1923 Viron ortodoksinen kirkko siirtyi Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen yhdessä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, sillä Moskovan patriarkaattiin oli vaikea pitää yhteyttä.

Kun Neuvostoliitto miehitti Viron, kirkon autonomisuus otettiin pois ja siitä tuli Moskovan patriarkaatin alainen vuonna 1941. Saksalaismiehityksen aikaan 1941–1945 kirkko palasi Konstantinopolin alaisuuteen, kunnes jälleen uuden neuvostomiehityksen alkaessa kirkko siirtyi taas Moskovan alaisuuteen 1945. Moskovan antaman tiedon mukaan kirkko siirtyi patriarkaatin alaisuuteen vapaaehtoisesti, ilman painostusta.

Autonomisen aseman Viron ortodoksiselle kirkolle (MP) Venäjän ortodoksinen kirkko vahvisti vuonna 1993.

Nykytila

Nykyään tässä Moskovan patriarkaattiin kuuluvassa Viron ortodoksisessa kirkossa on 31 seurakuntaa, noin 40 (2009 – 43) pappia ja noin 10 (2009 – 14) diakonia. Kirkkoon kuuluu yksi nunnaluostari Pühtitsassa (Kuremäe Jumalaema Uinumise nunnaklooster / Пюхтицкий Успенский женский монастырь). Kirkko noudattaa juliaanista kirkkokalenteria aivan kuten patriarkaattinasakin. Arvioitu jäsenmäärä on (2009) noin 170 000.

Virossa ilmestyvä kirkon oma venäjänkielinen julkaisu on nimeltään Мир православия / Mir Pravoslavija ja kotisivut löytyvät osoitteesta: http://www.orthodox.ee

HAP

Autokefaliset ja autonomiset ortodoksiset kirkot
Autokefaliset kirkot
Neljä vanhaa patriarkaattia: Konstantinopoli | Aleksandria | Antiokia | Jerusalem
Viisi uutta patriarkaattia: Venäjä | Serbia | Romania | Bulgaria | Georgia
Autokefaliset arkkipiispakunnat: Kypros | Kreikka | Puola | Albania | Tšekki ja Slovakia | Ukraina* | Amerikka*
Autonomiset kirkot
Siinai | Suomi | Viro* | Japani* | Kiina* | Ukraina
Merkki * tarkoittaa, ettei autokefaliaa tai autonomiaa ole tunnustettu ortodoksisessa maailmassa kattavasti.