Vladimir Kiovalainen

Pyhä apostolienvertainen Vladimir Kiovalainen, Kiovan Venäjän hallitsija vuosina 980 – 1015. Hänet tunnetaan myös nimellä Vladimir Suuri.

Pyhä apostolienvertainen Vladimir Suuri (kuva © Pyykkönen)

Pyhän Olgan lapsenlapsi

Vladimir oli Kiovaa vuosina 945 – 962 hallinneen ruhtinattaren, pyhän apostolienvertaisen Olga (Ольга) Venäläisen (890 – 969) pojan, myös Kiovaa vuosina 962 – 972 hallinneen ruhtinas Svjatoslavin (Святослав Игоревич) (942 – 972) poika.

Vaikka Olga oli kastettu ortodoksiksi, hänen poikansa Svjatoslav oli pakana. Vladimirista tuli isänsä työn jatkaja Kiovan ruhtinaana kuitenkin vasta (sodassa kuolleen) Svjatoslavin toisen pojan, ruhtinas Jaropolk I Svatoslavitšin (Ярополк I Святославич) kuoltua sekavan hallintokautensa päätteeksi murhattuna vuonna 980.

Vladimirin aikana Kiova liittyi yhä enemmän Bysantin ja ortodoksisen kirkon vaikutuspiiriin ja tätä auttoivat muiden muassa Kiovan yhteistyö Bysantin keisarin Basileios II:n kanssa hänen taisteluissaan kapinoivia ylimyksiä vastaan sekä Vladimirin naimakauppa Basileioksen sisaren kanssa.

Ortodoksinen kirkko sai voimakkaasti jalansijaa Kiovassa, kun Vladimir antoi kastaa itsensä Krimillä Hersonissa pyhän Basileioksen kirkossa ja perimätiedon mukaan koko kansansa Dnjeprissä vuonna 988.

Julma hallitsija

Vladimir oli hallitsijana julma ja kostonhimoinen. Jo valtaan nousunsa yhteydessä hän osoitti toimillaan suurta julmuutta, jonka päätteeksi hän murhasi velipuolensa Jaroslavin ja nousi Kiovan hallitsijaksi.

Yksinvaltiaana Vladimir valtakautensa alkuaikoina vietti todella rikollista elämää, johon ei silloin kuulunut kristinusko ja sen arvot. Teoillaan hän yritti rauhoittaa omaatuntoaan, joka varmasti soimasi häntä aikaisemmista teoistaan. Tähän ajanjaksoon kuului myös epäjumalien palvonta ja kansan pakottaminen niiden palvontaan.

Vladimir laajensi valtakuntaansa ja hänellä oli useita vaimoja. Nestorin kronikan mukaan Vladimirin luona kävi useita lähettiläitä kertomassa myös omista uskonnoistaan. Vierailijoita oli niin idästä kuin lännestä, kristittyjä, muslimeja, juutalaisia. Joukossa oli myös kreikkalainen lähetyssaarnaaja, joka selvitti Vladimirille ortodoksisen uskon sisältöjä. Näiden seurauksena Vladimir lähetti vielä omia lähettiläitään tutustumaan eri uskontoihin.

Kaste ortodoksiksi

Kaiken tämän seurauksena Vladimir päätti liittyä kreikkalaisten uskontoon ja halusi ylpeydessään, että hän saa kasteen Kreikan keisareilta ja patriarkalta ja tämän kaiken hän päätti ottaa väkisin, sotasaaliina. Hän lähetti suuren sotajoukon vuonna 988 Hersonin (eli Korsunin) kaupunkia vastaan (nykyisellä Krimin niemimaalla) ja valtasi sen juonillaan.

Vladimir vaati Kreikan keisareilta Basileiokselta ja Konstantinokselta puolisokseen heidän sisartaan Annaa ja vaihtokauppana hän ei valtaisi Konstantinopolia sekä palauttaisi Korsunin. Näin tapahtui, Anna saapui Vladimirin luo Korsuniin kansan hurratessa hänelle pelastajana. Vladimir kuitenkin sairastui melko pian ja menetti näkönsä. Anna kertoi, että Vladimir saisi näkönsä takaisin, jos ottaisi kasteen. Näin sitten tapahtuikin, ja monenlaisten vaiheiden jälkeen Vladimir kihlasi Annan ja meni hänen kanssaan juhlallisesti naimisiin.

Elämä muuttuu

Kaikkien näiden jälkeen Vladimir muutti elämäänsä ja ryhtyi viettämään hurskasta elämää ja opiskeli lisää ortodoksista uskoa Korsunissa. Palatessaan Kiovaan hän vei mukanaan niin ihmisiä kuin kirkollisia tarvikkeitakin kristinuskon harjoittamista varten kotikaupungissaan. Mukana seurasi muiden muassa piispa Mikael, josta sitten tulikin Kiovan ensimmäinen metropoliitta.

Uskonnollinen elämä koki suuren muutoksen Kiovassa, epäjumalankuvat hävitettiin, Vladimir kastoi kaikki 12 poikaansa ja käski koko kansan kasteelle. Näin tapahtui vuonna 988. Kirkkoja rakennettiin, ikoneja maalattiin, pappeja koulutettiin kreikkalaisten avulla.

Ortodoksisuuteen kääntymyksen jälkeen Vladimirin sanottiin muuttuneen valtavasti. Entinen julma ja kostonhimoinen, raaka ja ylpeä hallitsija muuttui enemmän kansastaan ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtivaksi. Silti samalla kun hän huolehti kansastaan ja valtiosta, hän myös puolusti sitä voitokkaasti taisteluilla niin petshengien kuin Volgan bulgaareja vastaan ja samalla levitti näillekin alueille kristinuskoa.

Valtakunta Vladimirin kuoleman jälkeen

Elämänsä lopulla hän menetti vaimonsa Annan vuonna 1011 elettyään hänen kanssaan 23 vuotta. Vladimirin kuolemaan vuonna 1015 ja hänen poikiensa jatkotoimiin valtakunnan jakamisessa liittyi myös paljon surua, julmuutta ja juonittelua. Vladimirin pojat Boris, Gleb ja Svjatopolk jakoivat valtakunnan, mutta julma ruhtinas Svjatopolk, Vladimirin ottopoika, murhasi veljensä ja otti vallan omiin käsiinsä.

Laajasta kristinuskon levittämisestään ja osittain varmasti poliittisistakin syistä johtuen Vladimirille on annettu arvonimi: apostolienvertainen. Ortodoksinen kirkko kunnioittaa hänen muistoaan vuosittain heinäkuun 15. päivänä.

HAP