AK1954: Suurena Perjantaina
Kohteesta Ortodoksi.net
Kuuntele
Aamun Koitto 1954 nr 9-10 s.67-69
Suurena Perjantaina
Vielä viime yönä hallitsi tämän maailman ruhtinas. Hänen tunnusmerkkinsä ovat petos ja viha, tuska ja epäilykset ja epätietoisten tekemät kysymykset: mikä on totuus? Vielä pari tuntia sitten vallitsi epäilys ja murhanhimo ja kieltäminen. Ja sitten kuulimme pilkallista naurua ja herjauksia ja kuulimme, kuinka erästä ihmistä lyötiin kepillä ja nyrkillä kasvoihin, ja kuulimme äänekkäät huudot: Viekää hänet pois, viekää hänet pois! Ristiinnaulittakoon, ristiinnaulittakoon!
Se tapahtui niin äskettäin, ettemme edes voi sitä käsittää. Se tapahtui juuri nyt, tässä aivan vierellämme. Niin lähellä se on, niin kauhistuttavan lähellä. Ja kaikki, mitä viime yönä, tänään aamulla tapahtui, muodostaa kauhean, sekasortoisen tapahtumasarjan, raskaana ja synkkänä vyöryvän virran, joka peitti meidät, ennen kuin ehdimme ajatellakaan: Mitä me oikeastaan olemme tehneet? Kenet me myimme? Kenet me kielsimme ja tuomitsimme kuolemaan? Mitä me oikein pakenimme? Miksi me huusimme?
Ja sitten kuulimme raskaiden vasaranlyöntien sattuvan naulan kantaan. Ja sitten – huuto: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Kenen äänen kuulimme? Kuka huusi? Sinäkö? Vai sinä? Vai oliko se minun oma ääneni? Minäkö huusin: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Ihminen huusi, aivan ilmeisesti joku kiusattu ja hyljätty ihminen. Kiusattu, hyljätty ihmisen poika huusi, ja maa vapisi ja kalliot halkesivat, ja aurinko menetti loisteensa.
Nyt on hiljaista. Kankeana makaa lyöty ja raadeltu ruumis edessämme. Olemme suorittaneet työmme loppuun: se on täytetty. Ihmiset surmasivat Ihmisen Pojan.
Mutta Hän oli myös Jumalan Poika. Ja Hänestä me emme tahtoneet tietää. Hän puhui valtakunnasta, joka ei ole peräisin tästä maailmasta, laupeuden, rakkauden, rauhan valtakunnasta, mutta me emme tahtoneet Häntä hallitsijaksemme. Emme ymmärtäneet Häntä, emme tajunneet edes, mistä oli kysymys. Me olimme tottuneet ottamaan lukuun vain tämän maailman ruhtinaan. Ja niin hän sai vallita, ja me tottelimme häntä. Siksi koko maa tuli pimeäksi. Siksi tuli yö keskellä päivää.
Hän tuli auttamaan meitä pimeydestä, juuri sitä pimeydestä, joka vallitsee keskellä päivää. Hän tuli näyttämään meille valoa, sitä valoa, joka loistaa pimeydessä. Mutta me valitsimme pimeyden: tunnumme viihtyvän paremmin tässä kauheassa vihan ja kateuden ja epäileväisyyden ja epätoivon sekasorrossa. Me olemme niin tottuneet siihen, me emme tahtoneet päästä vapaaksi. Me olemme siellä missä olemme, kaikessa kurjuudessamme ja pimeydessämme.
Mutta silloin tapahtuu suuri ihme. Rakkauden käsittämätön ihme: hän, jonka me tapoimme, menee kuoleman valtakuntaan ja pelastaa meidät sieltä. Hän menee syvimpiin, kauheimpiin synnin kuiluihin – Hän ei pelkää, Hän on valon Herra ja Hän tietää, mitä Hän tekee. Hän sitoo paholaisen ja vapauttaa meidät kuoleman raskaasta horroksesta.
Yksi huokaus on kyllin, yksi kuiskaus: "Herra, armahda minua; Sinä näet, kuinka voimaton olen; näet, mitä olen tehnyt: minähän surmasin Sinut. Minä myin Sinut, seisoin niitten joukossa jotka huusivat: Ristiinnaulitse! Armahda minua! Auta minua!" Ja valon Herra ojentaa kätensä ja nostaa sinut hädästäsi.
Hän, joka itse huusi: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? tietää minkälaista on tuntea itsensä hyljätyksi. Sen tähden Hän ei hylkää ainoatakaan meistä
"Me saamme kärsiä tekojemme mukaan." Se tieto nosti ryövärin yhdessä hetkessä synnin ja tuskan syvistä kuiluista paratiisin puhtauteen. Miten kallisarvoinen ja tavoiteltava on sellainen tieto! Ja mistä voimme saada sen, ellemme täältä, juuri nyt, Herramme ja Vapahtajamme elottoman ruumiin äärestä? Me saamme, totisesti me ihmiset saamme, mitä tekomme maan päällä ansaitsevat, kauheat, veriset, kovasydämiset, itsekkäät tekomme. Mitä muuta meillä voisi olla odotettavana kuin kärsimyksiä, tuskaa ja hätää? Olemmeko me ehkä parempia kuin ryöväri, joka riippui vieressäsi Herra? Eivätkö kätemme ole aivan yhtä veriset?
Mutta Sinä, jonka ruumis on haudassa, sielu Jumalan kuoleman valtakunnassa ja joka olet ryövärin kanssa paratiisissa ja istut valtaistuimella Isän ja Pyhän Hengen kanssa, Sinä, joka olet kaikki täyttävä – muista meitä, kun tulet valtakuntaasi.
T.C.