AK1955: Esirukouksen aiheeksi
Kohteesta Ortodoksi.net
Kuuntele
Aamun Koitto 1955 nro 28-29 / 25.11.1955 s. 237-238
Pappismunkki Paavali vihittiin piispaksi marraskuun 27. p:nä.
Pappismunkki Paavali: Esirukouksen aiheeksi
"Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra."
Enkö viittaisi näihin Herran sanoihin niille ystävilleni, jotka kehottivat minua kirjoittamaan ajatuksistani piispaksi vihkimisen edellä? Eivätkö todella ajatuksemme ole merkittäviä vain sikäli, kuin ne ovat heijastusta Herran ajatuksista, Herran mielestä? Apostoli kysyy: "Kuka on tullut tuntemaan Herran mielen?" Ja vastaa: "Meillä on Kristuksen mieli." Niin saattoi sanoa itsestänsä apostoli, mutta eikö minun olisi soveliaampaa sanoa Daavidin tavoin: "Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni"?
Ja mitä ajatuksistani sen suuren rinnalla, että Kristus Herra elää keskuudessamme joka päivä maailman loppuun saakka pyhässä kirkossansa? Mikä voi olla sen suurempaa ja kalliimpaa kuin, että me kaikki olemme Hänen viinitarhaansa ja me, pappeuden armon omaavat, olemme vain ansiottomia ja syntisyydessämme viheliäisiä viinitarhan työmiehiä. Voiko tälle olla voimakkaampaa ilmaisua kuin piispan liturgiassa lausuma rukous: "Jumala, katso taivaasta ja näe tämä viinitarha, lähesty sitä armollasi ja vahvista se, jonka oikea kätesi on istuttanut"?
Erään luostarin puutarhassa tapasivat toisensa vastavihitty piispa ja erakkovanhus. Erakko kumarsi piispaa jalkoihin ja pyysi siunausta.
– Minua hävettää, kun joudun siunaamaan itseäni paljon vanhempia isiä, sanoi vastavihitty piispa.
– Miksi häpeäisit, vastasi erakko, eihän olekaan kysymys sinusta vaan piispan armolahjasta. Ei ole helppo säilyttää tuo "itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani" ja olla samalla "laiminlyömättä armolahjaa."
Ei liene nyt sisäiselle minälleni mikään sen terveellisempää kuin tarkastella niitä vaatimuksia, jotka piispan virkaa myötä seuraavat. Niitä ei tarvitse kaukaa tiedustella, sillä jo piispan ulkonainen asu sanelee ne ihanteet, joita kohti hänen tulee pyrkiä, ettei olisi "valkeaksi kalkitun haudan" kaltainen. Mitä siis minulle syntiselle puhuu piispan pyhä asu?
Jumalanpalveluksen ulkopuolella piispan tunnusmerkkinä on hänen kaulassaan riippuva panagia, suomeksi: kaikkeinpyhin. Tuo Vapahtajaa tai Jumalansynnyttäjää, Kaikkeinpyhintä esittävä pieni ikoni on muistutuksena siitä, että esipaimenen tulee aina kantaa sydämessään Herraa ja aina turvautua Hänen puhtaimman Äitinsä esirukouksiin. Mutta tämä on mahdollista vain puhdassydämisille. Siksi piispaa puettaessa ja panagiaa hänen päällensä ripustettaessa protodiakoni lausuukin: "Jumala luo sinuun puhtaan sydämen ja uudistaa sisässäsi totuuden Hengen."
Rakkaus Kaikkeinpyhimpään ja usko hänen esirukouksiensa voimaan liittyy kirkon tajunnassa jo itse apostoleihin. Perimätiedon mukaan Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen apostolit aterioidessaan jättivät Mestarinsa paikan tyhjäksi ja aterian jälkeen ylensivät sille paikalle panemansa leivän ja rukoillen söivät sen Herran nimeen. Perimätieto kertoo edelleen, että kun kolmantena päivänä Herran Äidin kuolonuneen nukkumisen jälkeen apostolit tapansa mukaan ylensivät aterian jälkeen Herralle omistamansa leivän ja lausuivat "Pyhän Kolminaisuuden suureen nimeen!" niin Herran Äiti ilmestyi heidän eteensä pilvessä enkelien saattamana ja lausui: "Iloitkaa, olen kanssanne joka päivä!" Silloin apostolit huudahtivat: "Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, auta meitä!" – Tätä tapaa on noudatettu ikimuistoisista ajoista ja noudatetaan vieläkin mm. luostareissamme, ja tuota leipää, jota aterian jälkeen ylennettäessä nytkin rukoillaan sanoilla: "Pyhän Kolminaisuuden suureen nimeen! Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, auta meitä!" nimitetään panagiaksi eli kaikkeinpyhimmäksi. Koska erikoinen kiintymys Jumalansynnyttäjään ja usko hänen esirukouksiensa apuun liittyy näin itse apostoleihin, niin se omistetaan erikoisesti piispoille, apostolien armon perijöille.
Piispojen musta, tai eräissä tapauksissa valkoinen, päähine, klobukki – "pelastuksen toivon kypärä", kuten sitä munkiksi vihittäessä sanotaan – on hunnultansa kuin kolmeksi kaistaleeksi jaettu. On olemassa käsitys, että tämä muoto on periytynyt tuhannen vuoden takaa pyhän Methodioksen, Konstantinopolin patriarkan, tunnustajakärsimyksien muistona. Kerrotaan näet Methodioksen oikeata uskoa puolustaessaan tulleen siinä määrin pahoinpidellyksi ikonoklastikeisari Theofiloksen käskystä, että tultuaan myöhemmin patriarkaksi, hän leikkasi päähineensä hunnusta suikaleet, joilla peitti toisten katseilta kasvonsa runnellut osat. Niin tämänkin päivän piispan klobukki muistuttaa häntä velvollisuudesta puolustaa oikeata uskoa myös maan mahtavia vastaan marttyyrikuolemankin uhalla.
Kirkkoon tullessaan piispa puetaan ensin mantiaan, hihattomaan pitkään ja väljään viittaan, jota nimitetään myös enkelien puvuksi. Peittäen täydellisesti ruumiin se muistuttaa elämän ankaruudesta, nöyryydestä ja hartaudesta kuin myös luopumisesta maailmallisesta toiminnasta, joitten ominaisuuksien tulisi kaunistaa Jumalan palvelemiseen vihkiytyneitä. Piispan mantia ei ole musta kuten tavallisten munkkien, vaan useimmiten violetti ja siinä värikkäät neliöt, "laintaulut". Ne kuvaavat Vanhaa ja Uutta testamenttia, joihin piispan opetuksen tulee perustua, kuin myös Kristuksen kahta luontoa ja rakkauden käskyn kahta kohdetta, Jumalaa ja lähimmäistä. Piispan mantiassa on myös värikkäät juovat, "lähteet", jotka kuvaavat piispan suusta lähtevää opetusta, kuin myös samaa tarkoittavia kultatiukuja, kuten oli Herran käskystä ylimmäisen papin puvussa (2. Moos. 28:33).
Liturgian edellä hetkiä luettaessa piispa puetaan mm. sakkokseen, joka vastaa papin päällimmäistä pukua eli felonia. Se kuvaa sitä purppuraviittaa, johon sotilaat pukivat Kristuksen pilkatessaan Häntä. Se muistuttaa, että piispan on pukeuduttava siihen vanhurskauteen, joka johti Kristuksen pelastavaisiin kärsimyksiin, ja myös sitä Jumalan valistavaa ja vahvistavaa armoa, joka Kristuksen kärsimyksien ansiosta annetaan ihmisten pelastumiseksi.
Omofori, olkavaate, joka sakkoksen päälle puetaan, on muistutus piispan velvollisuudesta rakastaa Kristuksen rakkaudella syntisiä pelastaakseen sen, mikä on kadonnut. Se kuvaa eksynyttä karitsaa, jonka hyvä paimen on löytänyt ja kantanut vuorilta kodin turvaan. Meihin kaikkiin nähden tämä toteutui Kristuksessa: lihaksitulemisessaan hän – itse Karitsana – otti kantaakseen meidän langenneen ihmisluontomme, kunnes saattoi sen kirkastettuna Isän tykö enkelein joukkoon eli niiden lammasten luo, jotka eivät olleet eksyneet.
Mitra, piispan hiippa, on kirkollisen vallan ja toisaalta Kristuksen päässä olleen orjantappurakruunun symboli. Mitra on niinikään muistutuksena evankeliumista, joka piispaa vihittäessä pannaan hänen päänsä päälle. Pyhä Johannes Krysostomos sanookin: "Piispoja vihittäessä heidän päänsä päälle pannaan Kristuksen evankeliumi vakuutukseksi vihittävälle sitä, että hän ottaa vastaan todellisen evankeliumin mitran, ja siitä, että vaikka hänestä tuleekin kaikkien pää, hän itse on lain sääntöjen alainen ja että käyttäen valtaansa kaikkien yli ja antaen kaikille käskyjä hän on itse lain alainen ja lain ohjaama." Mitrassa kuten evankeliumissakin on Vapahtajan, Jumalan Äidin ja evankelistain kuvat.
Piispan sauva on paimenvallan ja isällisen huolehtimisen symboli. Luovuttaessaan piispalle sauvan vanhin vihkijäpiispoista lausuu: "Ota vastaan paimensauva ja kaitse sinulle uskottua Kristuksen laumaa! Kuuliaisille ole itse nojana ja tukena, niille taas, jotka eivät ole kuuliaisia, vaan ovat tottelemattomia, ole ojennussauvana ja ohjaa heitä parannukseen, nöyryyteen ja kuuliaisuuteen niin, että he oppisivat tottelemaan velvollisuuden pakosta." Eräässä ikivanhassa ohjeessa sanotaan näin: "Sauvan muodossa annetaan sinulle tämä sääntö: Sauvan kaarevalla päällä vedä puoleesi, keskiosalla johda ja alapäällä lyö. Vedä puoleesi rukoilevia, ohjaa hurskaita, lyö eksyneitä. Kutsu luoksesi, tue ja kehota harhailevia, heikkoja laiskoja." Toisinaan sauvan yläpäätä koristavat käärmeitten päät, muistuttaen Kristuksen sanoista: "Olkaa älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset." Sauvan päätä kruunaa risti, sen merkiksi, että kaitsijan on johdettava Kristuksen laumaa Hänen nimeensä ja Hänen kunniakseen että risti voittaa viholliset.