Ero sivun ”Himottomuus” versioiden välillä

Versio 23. huhtikuuta 2009 kello 17.09

Himottomuus eli sisäinen puhtaus tai sydämen puhtaus (kts. Matt.5:8) (kreikaksi: ἀπάθεια / apatheia) ei ortodoksisessa terminologiassa Filokalian mukaan tarkoita passiivista olotilaa, vaan sitä, että ihminen on saavuttanut vapauden himojen orjuuttavasta vaikutuksesta. Usein himottomuudella tarkoitetaan myös sitä, että himot on palautettu luonnonvastaisesta luonnonmukaiseen toimintaan, esimerkiksi viha on suunnattu syntiin eikä lähimmäiseen.

Himottomuuden asteet

Puhdas ihminen saa nauttia himottomuuden rauhasta. Himottomuus on vapautta ja se pohjautuu uskoon. Uskosta syntyy Jumalan pelko, josta syntyy käskyjen pitäminen ja käytännön kilvoittelu, jotka taasen johtavat kunniakkaaseen himottomuuteen. Himottomuudessa onkin useita asteita:

• pidättyminen varsinaisesta synninteosta
• mielen puhdistaminen himollisista ajatuksista
• ääretön ja seesteinen sisäinen hiljaisuus - mielessä vallitsee syvä jumalallinen rauha

Saavuttamisen tunnusmerkkejä =

Himottomuuden saavuttamisen tunnusmerkkejä ovat muun muassa, että

• kilvoittelija alkaa ajatella hyvää kaikista
• hän näkee toiset puhtaina ja pyhinä
• hän pystyy arvostelemaan oikein niin jumalallisia kuin maallisia asioita
• hän vapautuu aistillisuudesta, joka pitää vallassaan koko maailmaa
• hän ei tavoittele ihmisten tärkeinä pitämiä asioita
• hän on suuntautunut pelkästään Jumalaan

Himottomuudesta on osuvasti sanottu, että se on mielen suursiivouksen lopputulos ja huipentuma. Himottomuuden saavuttanutta on pyhien isien kirjoituksissa verrattu enkeliin, aineettomaan olentoon aineellisessa ruumiissa.

Himottomuus filosofiassa

Termi apatheia tunnettiin myös antiikin filosofiassa ja etenkin mielenrauhaa ja tunteiden hillintää tavoittelevassa stoalaisuudessa, jossa se viittasi mielentilaan, jossa henkilö on vapaa tunteiden aiheuttamasta häiriöstä. Tulkinta on siis melko lähellä ortodoksista näkemystä. Sana apatia pohjautuu apatheia-sanaan, mutta sen merkitys on muuttunut nykyisin alkuperäisestä antiikin ajan merkityksestä. Nykyään se tarkoitta esimerkiksi tylsämielistä välinpitämättömyyttä, kun antiikin aikana se merkitsi enemmänkin selkeää arvostelmaa todellisuudesta ja siitä seuraavaa järkkymätöntä mielenrauhaa.

Pyhien isien lausumia himottomuudesta

Pyhä Iisak Syyrialainen toteaa:

‘Himottomuus ei tarkoita ettei kilvoittelija tunne himojen läsnäoloa vaan että hän ei ota vastaan niistä yhtäkään.’

Abba Aabraham lisää:

‘Himot säilyvät elävinä, mutta ne eivät sido pyhiä ihmisiä.’

(lähde: Filokalia, osa 1 ja 5)

HAP