Toiminnot

Ortodoksinen kirkko

Kohteesta Ortodoksi.net

[Tämä on ensimmäinen osa laajempaa artikkelikokonaisuutta. Jatko-osat selviävät artikkelin lopusta.]


Tämä artikkeli on osa artikkelisarjasta:
Tutustu
ortodoksiseen kirkkoon
Traditio
Raamattu
Uskontunnustus
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Pyhät
Ortodoksinen jumalanpalvelus
osa 1 | osa 2 | osa 3
Liturgia
Kanonit
Ikoni
Symbolismi
Pyhä Kolminaisuus
Isä (Jumala)
Jeesus Kristus
Pyhä Henki
Yksi, Pyhä, katolinen ja apostolinen Kirkko
Ekklesiologia
Kirkkohistoria
Mysteriot

1. Ortodoksinen kirkko

Maailmalla liikkuessa saatamme usein vierailla paikallisessa ortodoksisessa kirkossa. Kirkko muistuttaa paljon meidän suomalaista ortodoksista kirkkoa, mutta olemmeko saman kirkkokunnan kirkossa, se ei olekaan aina selvää. Vasta kysymys kirkon papille, "mikä on kirkkokunnan nimi ja kuka on heidän korkein piispansa", selvittää ehkä asian. Ja yllätyksekseen saattaa huomata, että vierailu esim. Englannissa Britannian ortodoksisen kirkkokunnan pyhätössä onkin vierailu aivan eri kirkkokuntaan eli Aleksandrian koptilais-ortodoksiseen kirkkoon kuuluvassa pyhätössä.

Tämän artikkelin tarkoitus on yrittää selventää itselleni ja muille käsitettä ”ortodoksinen kirkko” hieman tarkemmin. Tämä ei ole tieteellinen tutkimus ja saattaa sisältää virheitä tai vääriä tulkintoja, mutta korjaan ne huomautuksesta. Kaiken kaikkiaan käsitteen selventäminen oli kirjoittajallekin iso urakka ja vei monille sivupoluille ja joskus jopa harhateille. Artikkeli perustuu eteneviin linkkeihin, joita tulee Ortodoksi.netin sivuille sitä mukaa, kun niitä valmistuu.

Kirkon alku

Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa perustivat ortodoksisen kirkon, josta käytämme mielellämme nimitystä Kirkko. Järjestäytyneen Kirkon alku ajoittuu vuoteen 33 j.Kr., kun Pyhän Hengen vuodatuksella helluntaina apostolit saivat armon viedä kristinuskoa eteenpäin koko maailmalle.

Kirkolla on myös muita nimityksiä. Sitä kutsutaan Kristuksen Ruumiiksi tai Kristuksen Morsiameksi ja yleisten, ekumeenisten kirkolliskokousten säädösten mukaisesti se on yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen Kirkko.

Apostolinen suksessio

Ortodoksisen kirkon piispat ovat apostolisen suksession eli seurannan kautta apostolien työn jatkajia. Piispojen saama vihkimys (joka siis on saatu aikaisemmin tavallisesti kolmelta muulta piispalta) siirtää piispan vihkimyksen kautta apostolin viran ja Pyhän Hengen lahjan aina uusille ja uusille piispoille katkeamattomana ketjuna alkuseurakunnan perustamisesta alkaen. Ortodoksisen kirkon pappeus on siten jatkunut samanlaisena katkeamattomana ketjuna apostolien ajoista alkaen nykypäivään piispojen suksession kautta.

Tämän vuoksi ortodoksinen usko ja oppi on annettu Kristukselta apostoleille ja heiltä edelleen Kirkon uskoksi ja opiksi. Mitään ei ole lisätty eikä mitään poistettu siitä haltuumme saadusta uskosta, opista ja tehtävästä (missiosta), joka Raamatun mukaan on taistelua (Juud.1:3) "sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu".

Historian synkistä vaiheista ja etenkin erilaisten harhaoppien leviämisestä huolimatta Kirkko noinakin aikoina on tehnyt uskonopillisia julistusta (etenkin ekumeenisissa kirkolliskokouksissa) ja kuvannut eri kielillä sen ytimen, johon Kirkossa on aina uskottu. Samalla se on kaikin mahdollisin tavoin ehkäissyt harhaoppien leviämistä ja kutsunut katumukseen niitä, jotka ovat repineet rikki Kristuksen ruumista. Uskomme tärkein julkilausuma on nikealais-konstatinopolilainen uskontunnustus.

Yksi suurista kirkkokunnista

<swf align="right">Ortodoksiset keskukset.swf‎

Ortodoksiset keskukset
(© Sonja Pyykkönen)


Ortodoksinen kirkko on yksi maailman suurista kristityistä kirkoista. Sana ortodoksinen tarkoittaa ”oikein ylistävä”, mutta myös merkitystä ”oikeauskoinen” on käytetty, vaikkakin se helposti mielletään muiden kuin ortodoksien parissa tarkoitushakuiseksi. Sanaa "ortodoksinen" käytetään myös englanninkielessä ja joskus myös suomenkielessä aivan muussa merkityksissä, tarkoittaen mm. ortodoksi-juutalaisista tai ortodoksi-presbyteerejä. Näillä ryhmillä ei ole mitään tekemistä ortodoksisen kirkon ja ortodoksisen uskonnon kanssa.

Ortodoksien määrä maailman kristityistä on 13 % eli noin 250 miljoonaa. Luvussa ovat mukana ns. orientaaliortodoksit. Heidän lisäkseen maailmassa on noin 18 miljoonaa uniaattia eli idän kirkon riitusta noudattavia roomalaiskatolisia (kreikkalaiskatolisia). Tarkkoja lukuja on mahdotonta saada, sillä monella kirkolla ei ole minkäänlaista rekisteriä jäsenistään, vaan ko. kirkkojen kohdalla kyse on arvioista.

Suurin kirkkokunta on roomalaiskatolinen kirkko (61 %, jäseniä noin 1200 miljoonaa). Suomessa valtakirkkona olevia luterilaisia on maailmassa 3 % eli noin 61 miljoonaa, mutta on huomattava, että luterilaiset jakautuvat maailmalla yli sataan itsenäiseen kirkkoon, joiden opilliset erot saattavat olla huomattaviakin.

Ortodoksinen ~ kreikkalaiskatolinen

Sana ortodoksinen on käytössä mm. Suomen ortodoksisen kirkon nimessä. Aiemmin kirkkokuntamme nimenä käytettiin ”Suomen kreikkalaiskatolista kirkkoa”. Kansainvälisten yhteyksien vahvistuessa ja tietoisuuden sekä uskonnollisen sanastomme lisääntyessä omasta ja muistakin kirkkokunnista, kirkkokuntamme nimi muutettiin vastaamaan paremmin sen oikeaa merkitystään.

Sana kreikkalaiskatolinen tarkoittaa nykyään suomenkielessä aivan muuta kuin ortodoksinen. Kyseistä määrettä käytetään niistä ortodoksisesta kirkosta eronneista kirkoista, joilla on ns. itäinen riitus (jumalanpalvelusjärjestys), ja jotka tunnustavat roomalaiskatolisen paavin ylivallan. Kyseiset kreikkalaiskatoliset kirkot eli uniaatit kuuluvat siis roomalaiskatoliseen kirkkoon.

Ortodoksinen kirkko

Maailmalla ortodoksinen kirkko tunnetaan mm. englanninkielisillä nimillä itäiset ortodoksit (Eastern orthodox) tai kansallisesti nimettyinä kreikkalais-ortodoksit (Greek-ortohodox) tai venäläis-ortodoksit (Russian-orthodox) jne.

Myös muita kirkkoja, joiden nimessä on sana ”ortodoksinen”, on olemassa. Tämä ortodoksinen ”alue” on erittäin sekava ja monisäikeinen. Niistä hieman tarkemmin myöhemmin.

(Itäisen) ortodoksisen kirkon katsotaan jatkavan siis katkeamattomasti alkukirkon perinteitä. Ortodoksit katsovat, että muut kirkot ovat vuosisatojen saatossa eronneet tästä perinteestä erilaisista syistä. Ortodoksinen kirkko on jatkanut tätä perinnettä suuremmin muuttamatta oppejaan ja riitustaan. Tiettyjä kansallisia piirteitä liturgiseen käytäntöön on matkan varrella tullut, mutta uskon ydin on sama kuin noin 2000 vuotta sitten perustetulla kirkolla.

Ortodoksinen kirkko tunnustaa 7 yleistä eli ekumeenista kirkolliskokousta, jotka pidettiin vuosien 325 – 787 aikana. Näissä kirkolliskokouksissa torjuttiin valtaosa erilaisista harhaopeista, joiden seurauksena syntyi useita eri harhaoppisia kirkkokuntia, joista osa käyttää yhä nimessään sanaa ortodoksinen ja näin aiheuttavat hämminkiä kirkkokuntien identifioimisessa.

Nykyinen ortodoksinen kirkko

Nykyinen, koko maailman laajuinen ortodoksinen kirkko on jakaantunut 14 - 15 autokefaliseen ja viiteen autonomiseen paikalliskirkkoon, jotka kuuluvat eri jurisdiktioihin (valtapiiriin, kirkolliseen vaikutusalueeseen).

Autokefaiset kirkot ovat täysin itsenäisiä hallinnollisesti ja kanonisesti, mutta autonomiset kirkot kuuluvat jonkin autokefalisen kirkon valtapiiriin etenkin juuri kanonisissa ja eräissä muissakin asioissa.

Kaikkien em. ortodoksisten kirkkojen kesken vallitsee täysi ehtoollisyhteys eli tietyin edellytyksin niiden jäsenet voivat osallistua toistensa ehtoolliselle jakaen saman uskon ja saman käytännön (praksiksen). Kirkoilla on ollut historiansa aikana tai on yhä tilapäisiä katkoksia keskinäisissä suhteissaan niiden jäädessä kuitenkin vain kirjallisiksi eikä niistä ole muodostunut täyttä skismaa (uskonriitaa).

Konstantinopolin ekumeenisella patriarkalla on ensisijainen asema, "ensimmäinen vertaistensa joukossa", koko ortodoksisessa kirkossa, mutta hän ei ole kaikkien ortodoksien päämies kuten Rooman paavi. Hänen asemaansa voisi kuvailla esimerkiksi kaikkien paikalliskirkkojen puheenjohtajaksi.

HAP


Seuraava osat:


Autokefaliset ja autonomiset ortodoksiset kirkot
Autokefaliset kirkot
Neljä vanhaa patriarkaattia: Konstantinopoli | Aleksandria | Antiokia | Jerusalem
Viisi uutta patriarkaattia: Venäjä | Serbia | Romania | Bulgaria | Georgia
Autokefaliset arkkipiispakunnat: Kypros | Kreikka | Puola | Albania | Tšekki ja Slovakia | Amerikka*
Autonomiset kirkot
Siinai | Suomi | Viro* | Japani* | Kiina* | Ukraina*
Merkki * tarkoittaa, ettei autokefaliaa tai autonomiaa ole tunnustettu ortodoksisessa maailmassa kattavasti.