TT Hannu Pöyhönen:
Deuterokanonisten katkelmien paikka niiden protokanonisissa teoksissa
Esterin ja Danielin kirjat sisältävät Septuagintassa joitakin katkelmia, jotka puuttuvat Vanhan testamentin heprealaisesta tekstistä. Nämä kuuluvat sekä ortodoksisen kirkon että roomalaiskatolisen kirkon perinteessä orgaanisesti näihin kirjoihin, kun taas luterilaisessa kirkossa niitä pidetään irrallisina deuterokanonisina – tai sen terminologialla ilmaistuna apokryfisinä – lisäyksinä.
Suomennetut Esterin kirjan katkelmat ovat identtiset Septuagintan tekstin kanssa muuten paitsi että ensimmäisen katkelman teksti on niissä 6 jaetta lyhempi loppunsa osalta, kuten juuri edellä kävi ilmi. Danielin kirjan kohdalla tekstit sitä vastoin täsmäävät, joskin Danielin kirjan eri käsikirjoituksissa on suuria keskinäisiä poikkeamia. Nykyisin käytössä oleva suomennos (1938) pohjautuu Nestle-Alandin Septuaginta-laitoksen sivun alareunassa olevaan käsikirjoitusperinteeseen.
Alle on merkitty, millä tavoin Esterin ja Danielin kirjan katkelmat on luettava, jotta niistä muodostuisi Septuagintan mukainen yhtenäinen teksti heprealaiseen Vanhaan testamenttiin pohjautuvan vuoden 1992 raamatunkäännöksen kanssa.
Danielin kirjan suhteen on vielä lopuksi todettava, että heprealaisen tekstin ja Septuagintan jaenumeroinnissa on huomattavia eroja paitsi kolmannen myös neljännen luvun kohdalla siitä syystä, että heprealaisen tekstin mukaiset jakeet 3:31–33 aloittavat Septuagintassa pitkän 3. luvun jälkeen (yhteensä 97 jaetta!) jo seuraavan luvun (4:1–3), mistä syystä LXX:ssa numerointi kulkee koko 4. luvussa 3 jaetta perässä päättyen jakeeseen 4:37 heprealaisen tekstimuodon jakeen 4:34 sijasta.
<- edellinen osa: Liite I: Suomennoksina puuttuvat deuterokanoniset tekstit ~ seuraava osa: liitteitä (julkaistaan myöhemmin) ->