Ero sivun ”Niketas Gootti” versioiden välillä
Kohteesta Ortodoksi.net
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | + | Pyhä suurmarttyyri '''Niketas''' oli syntyjään germaaniseen heimoon kuuluva gootti ja siksi häntä nimitetäänkin usein nimellä pyhä '''Niketas Gootti'''. Niketas syntyi noin vuoden 355 tienoilla ja eli Tonavan itäisellä rannalla sen alajuoksulla nykyisen Romanian tienoilla ja kärsi marttyyrikuoleman Kristuksen tähden vuonna 372 (tai 378). | |
| − | + | Kristinusko oli tuolloin jo laajalle levinnyt myös gootien keskuuteen. Pyhä Niketas uskoi Kristukseen ja otti kasteen goottien valistajalta, [[piispa]] Theofilukselta, [[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous|ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen]] edustajalta. Niketas vihittiin [[Munkki|munkiksi]] ja [[Pappi|papiksi]] ja hän toimi lähetystyössä goottien parissa. Kuitenkin pakanagootit alkoivat vastustaa kristinuskon leviämistä ja tämä johti tuhoisiin riitoihin. | |
| − | + | Gootit olivat tuolloin jakaantuneet kahteen päähaaraan, joista toista johti Fritigern ja toista Athanarc. Fritigernin Rooman keisari Valensin ja kristittyjen armeijan avulla saaman voiton jälkeen ja armeijan johdolla sekä taistelun pakana Athanaricille aiheuttaman tuhon vuoksi kristinusko alkoi levitä entistä voimakkaammin goottien keskuudessa. [[Areiolaisuus|Areiolainen]] piispa Wulfila (Ulfilas/Urfilus) (311-383), piispa Theofiluksen seuraaja, kehitti goottien aakkoset ja käänsi heidän kielelleen [[Raamattu|Raamatun]] ja useita papillisia kirjoja kreikasta. Muun käännös- ja käännytystyön hän jätti pyhän Niketaksen tehtäväksi. Pyhä Niketas työskentelikin tiiviisti goottien parissa ja levitti tehokkaasti kristinuskoa. Hänen henkilökohtainen esimerkkinsä ja innostavat sanansa kannustivat useita pakanoita kääntymään kristityksi. Pyhä Niketas toimi piispana Remesianassa (nykyisen Romaninan ja entisen Jugoslavian alueella). Vaikka hänellä tosiasiallisesti on siis piispansa vuoksi areiolainen tausta, [[ortodoksinen kirkko]] kunnioittaa häntä omana pyhänään. | |
| + | |||
| + | Tappionsa jälkeen Athanaric alkoi kuitenkin koota jälleen joukkojansa ja palata omaan maahansa saadakseen takaisin entinen valta-asemansa. Koska hän yhä pysyi [[pakana]]na, hän alkoi vainota ja tapaa kristittyjä. Vainot alkoivat noin vuonna 372. | ||
| + | |||
| + | Pyhä Niketaskin kärsi ensimmäisinä goottien marttyyreista monista kidutuksista ja hänet heitettiin lopulta kuolemaan tuleen. Perimätiedon mukaan Niketaksen ruumis säilyi kuitenkin palamattomana nuotiossa ja se hohti ihmeellistä valoa. Yöllä hänen ystävänsä noutivat Niketaksen ruumiin ja hautasivat sen Kilikiaan, Mopsuestiaan (kreikaksi: Μοψουεστία / Mopsouestia), myöhemmin ruumis siirrettiin [[Konstantinopoli]]in. Osa Niketaksen ruumiista siirrettiin [[reliikki]]nä Serbiaan Vysokie Dechanin luostariin. Pyhä Niketas sai kuihtumattoman marttyyrikruunun siis joko vuonna 372 tai eräiden lähteiden mukaan vasta vuonna 378. | ||
| + | |||
| + | == Muistopäivä == | ||
| + | |||
| + | Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Niketas Goottia aina vuosittain hänen kuolinpäivänään syyskuun 15. päivänä. Ihmiset rukoilevat usein pyhän Niketas Gootin esirukouksia, joilla toivotaan syntyvien lasten säilyvän synnynnäisiltä vammoilta ja vioilta. | ||
| + | |||
| + | [[:Käyttäjä:Hannu|HAP]] | ||
[[Luokka:Pyhät]] | [[Luokka:Pyhät]] | ||
| − | |||
Versio 11. elokuuta 2010 kello 16.29
Pyhä suurmarttyyri Niketas oli syntyjään germaaniseen heimoon kuuluva gootti ja siksi häntä nimitetäänkin usein nimellä pyhä Niketas Gootti. Niketas syntyi noin vuoden 355 tienoilla ja eli Tonavan itäisellä rannalla sen alajuoksulla nykyisen Romanian tienoilla ja kärsi marttyyrikuoleman Kristuksen tähden vuonna 372 (tai 378).
Kristinusko oli tuolloin jo laajalle levinnyt myös gootien keskuuteen. Pyhä Niketas uskoi Kristukseen ja otti kasteen goottien valistajalta, piispa Theofilukselta, ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen edustajalta. Niketas vihittiin munkiksi ja papiksi ja hän toimi lähetystyössä goottien parissa. Kuitenkin pakanagootit alkoivat vastustaa kristinuskon leviämistä ja tämä johti tuhoisiin riitoihin.
Gootit olivat tuolloin jakaantuneet kahteen päähaaraan, joista toista johti Fritigern ja toista Athanarc. Fritigernin Rooman keisari Valensin ja kristittyjen armeijan avulla saaman voiton jälkeen ja armeijan johdolla sekä taistelun pakana Athanaricille aiheuttaman tuhon vuoksi kristinusko alkoi levitä entistä voimakkaammin goottien keskuudessa. Areiolainen piispa Wulfila (Ulfilas/Urfilus) (311-383), piispa Theofiluksen seuraaja, kehitti goottien aakkoset ja käänsi heidän kielelleen Raamatun ja useita papillisia kirjoja kreikasta. Muun käännös- ja käännytystyön hän jätti pyhän Niketaksen tehtäväksi. Pyhä Niketas työskentelikin tiiviisti goottien parissa ja levitti tehokkaasti kristinuskoa. Hänen henkilökohtainen esimerkkinsä ja innostavat sanansa kannustivat useita pakanoita kääntymään kristityksi. Pyhä Niketas toimi piispana Remesianassa (nykyisen Romaninan ja entisen Jugoslavian alueella). Vaikka hänellä tosiasiallisesti on siis piispansa vuoksi areiolainen tausta, ortodoksinen kirkko kunnioittaa häntä omana pyhänään.
Tappionsa jälkeen Athanaric alkoi kuitenkin koota jälleen joukkojansa ja palata omaan maahansa saadakseen takaisin entinen valta-asemansa. Koska hän yhä pysyi pakanana, hän alkoi vainota ja tapaa kristittyjä. Vainot alkoivat noin vuonna 372.
Pyhä Niketaskin kärsi ensimmäisinä goottien marttyyreista monista kidutuksista ja hänet heitettiin lopulta kuolemaan tuleen. Perimätiedon mukaan Niketaksen ruumis säilyi kuitenkin palamattomana nuotiossa ja se hohti ihmeellistä valoa. Yöllä hänen ystävänsä noutivat Niketaksen ruumiin ja hautasivat sen Kilikiaan, Mopsuestiaan (kreikaksi: Μοψουεστία / Mopsouestia), myöhemmin ruumis siirrettiin Konstantinopoliin. Osa Niketaksen ruumiista siirrettiin reliikkinä Serbiaan Vysokie Dechanin luostariin. Pyhä Niketas sai kuihtumattoman marttyyrikruunun siis joko vuonna 372 tai eräiden lähteiden mukaan vasta vuonna 378.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Niketas Goottia aina vuosittain hänen kuolinpäivänään syyskuun 15. päivänä. Ihmiset rukoilevat usein pyhän Niketas Gootin esirukouksia, joilla toivotaan syntyvien lasten säilyvän synnynnäisiltä vammoilta ja vioilta.