Lähdekoodi sivulle Antonij (arkkipiispa)

== Arkkipiispa Antonij vv. 1892 - 1898 ==
[[Kuva:Antonij_arkkipiispa01.jpg|thumb|<center>Arkkipiispa Antonij.<br><small>(''kuva &copy; Kirkkomuseo'')</small></center>]]
'''Arkkipiispa Antonij''' (''siviilinimeltään [[Aleksander Vasiljevitsh Vadkovskij]]'') syntyi elokuun 3. päivänä vuonna 1846 Tambovin kuvernementin Schiringuschin kylässä pappisperheeseen.

Laajojen opintojensa jälkeen Aleksander meni naimisiin, mutta menetti puolisonsa tapaturmassa, minkä seurauksena hän meni [[luostari]]in ja vihkiytyi [[Munkki|munkiksi]] nimellä Antonij. Vuonna 1883 hän sai [[Arkkimandriitta|arkkimandriitan]] arvon ja kohta sen jälkeen nimityksen Kazanin hengellisen akatemian tarkastajaksi.

Vuonna 1887 hänet kutsuttiin Pietarin hengellisen akatemian rehtoriksi ja vihittiin samana vuonna Viipurin [[piispa]]ksi. Toimittuaan viisi vuotta [[apulaispiispa]]na hänet nimitettiin vuonna 1892 Suomen ensimmäiseksi [[arkkipiispa]]ksi uuteen [[hiippakunta]]an.

Arkkipiispa Antonijn vuonna 1895 ilmestyneen kirkkohistoriaa käsittelevän väitöskirjan aiheena oli kristillisen [[opetuspuhe]]en historia. Arkkipiispan muukin kirjallinen tuotanto oli laajaa ja monipuolista.

Arkkipiispa Antonij toimi Suomen arkkipiispana vv. 1892 – 1898 keskellä kansallisaatteiden temmellystä. Venäjän panslavismi ja Suomen karelianismi törmäsivät toisiinsa useissa asioissa. Suomalainen valtaväestö samasti ortodoksit ja venäläiset Suomessa vallanpitäjiksi ja ortodoksit kokivat Suomen luterilaisuuden uhkaksi.

Arkkipiispa Antonij oli kuitenkin toimissaan sovinnollinen ja ymmärtäväinen. Hän mm. suhtautui erittäin suopeasti suomen kielen käyttöön kirkollisissa asioissa, etenkin esim. opetuspuheissa. Muutoinkin hän korosti toimissaan opetuksen ja valistuksen osuutta kansan sivistystason nostamisessa.

Vuonna 1898 arkkipiispa Antonij siirtyi pois Suomesta ja hänet nimitettiin Pietarin ja Laatokan [[Metropoliitta|metropoliitaksi]] ja hänen tehtäviinsä kuului myös Aleksanteri Nevskin Lavran ([[lavra]] = suuri luostari) johtaminen. Hänestä tuli samalla Venäjän [[Pyhä synodi|Pyhän Synodin]] pysyväisjäsen.

Arkkipiispa Antonij sai tehtävissään paljon kiitosta ja merkittäviä huomion- ja kunnianosoituksia. Hänet kutsuttiin mm. Venäjän valtioneuvoston jäseneksi.

Arkkipiispa Antonij kuoli vuonna 1912 ja hänet on haudattu Aleksanteri Nevskin Lavran hautausmaalle.

[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]]

<center>
{{Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispat}}

[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]]
[[Luokka:Arkkipiispat]]
[[Luokka:Suomen arkkipiispat]]
[[Luokka:Piispat]]
[[Luokka:Suomen piispat]]