Lähdekoodi sivulle Patriarkan pääsiäiskirje 2025

[[Kuva:Bartholomeos_2025_DSC09514_ep.jpg|thumb|center|400 px|<center>Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartholomeos<br><small>(kuva:EP)</small></center>]]<br>
<br>
<center>'''BARTHOLOMEOS'''<br>
''Jumalan armosta''<br>
''Konstantinopolin-Uuden Rooman arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka''<br>
<br>
''Kirkon täyteydelle:''<br>
<br>
''Olkoon Kristuksen, kunniassa ylösnousseen, armo, rauha ja laupeus teidän kaikkien kanssa.''<br>
<br>
''Arvoisat veljet piispat,''<br>
''Rakkaat lapset,''</center><br>
<br>
Jumalan armosta ja voimasta olemme kulkeneet rukouksen ja paaston läpi pyhän ja suuren paastonajan meren, saavuttaen lopulta loistavan pääsiäisen juhlan, ja ylistämme kunnian Herraa, joka laskeutui Haadeksen syvyyksiin ja "avasi kaikille sisäänkäynnin paratiisiin" ylösnousemisensa kautta kuolleista.<br>
<br>
Ylösnousemus ei ole menneen tapahtuman muisto, vaan olemassaolomme "hyvä muutos", "toinen syntymä, vaihtoehtoinen elämä, erilainen elämäntapa, koko olemuksemme muodonmuutos." Ylösnousseessa Kristuksessa koko luomakunta uudistuu yhdessä ihmiskunnan kanssa. Kun laulamme pääsiäiskanonin kolmannessa veisussa, että ”Nyt on kaikki täynnä valoa: taivas ja maa, kuin myöskin ne, jotka maan alla ovat. Viettäköön siis koko luomakunta juhlallisesti Kristuksen ylösnousemista, joka on sille vahvaksi perustukseksi tullut,” julistamme, että maailmankaikkeus on perustettu ja täytetty katoamattomalla valolla. Ilmaisut "ennen Kristusta" ja "Kristuksen jälkeen" pitävät paikkansa paitsi ihmiskunnan historian, myös koko luomakunnan vuoksi.<br>
<br>
Herran ylösnousemus kuolleista muodostaa evankeliumin ytimen, vakaan viitepisteen kaikille Uuden testamentin kirjoille sekä ortodoksisten kristittyjen liturgiselle elämälle ja hartaudelle. Todellakin, sanat "Kristus nousi kuolleista!" tiivistävät kirkon teologian. Kokemus kuoleman vallan poistamisesta on sanoin kuvaamattoman ilon lähde, "vapaa tämän maailman siteistä." "Kaikki ovat täynnä iloa saadessaan maistaa ylösnousemusta." Ylösnousemus on "suuren ilon" räjähdys ja läpäisee koko kirkon elämän, eetoksen ja pastoraalisen palvelutyön esimakuna täyden elämän, tiedon ja iankaikkisen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen valtakunnan elämän täyteydestä. Ortodoksinen usko ja pessimismi ovat ristiriitaisia ilmiöitä.
Pääsiäinen on meille vapauden ja vieraannuttavien voimien voittamisen juhla; se on olemassaolomme kirkollistaminen, kutsu tekemään yhteistyötä maailman muuttamiseksi. Kirkon historia on "suuri pääsiäinen" matkana "Jumalan lasten vapautumiseen kunniassa" (Room. 8:21). Ylösnousemuksen kokemus paljastaa vapauden keskuksen ja eskatologisen ulottuvuuden Kristuksessa. Raamatulliset viittaukset Vapahtajan ylösnousemukseen osoittavat uskovien vapautemme voiman; tässä vapaudessa yksin ilmenee "suuri ihme", joka pysyy kaikkien sortojen ulottumattomissa. "Pelastuksen salaisuus kuuluu niille, jotka haluavat sitä vapaaehtoisesti, ei niille, joita tyrannoidaan tahtonsa vastaisesti." Jumalallisen lahjan hyväksyminen uskovan "siirtymänä" Kristuksen luo on vapaaehtoinen eksistentiaalinen vastaus ylösnousseen Herran rakastavaan ja pelastavaan "siirtymään" ihmiskunnan luo. Sillä "ilman minua ette voi tehdä mitään" (Joh. 15:5).<br>
<br>
Herran ylösnousemuksen salaisuus jatkaa tähän päivään asti niiden positivististen varmuuksien murskaamista, jotka kieltävät Jumalan "ihmisen tahdon kieltämisenä", sekä "Jumalasta riippumattoman itsensä toteuttamisen harhan" puolestapuhujia ja nykyajan "ihmisjumalan" ihailijoita. Tulevaisuus ei kuulu niille, jotka ovat vankina itseriittoisessa, tukahduttavassa ja kapeassa maallisessa olemassaolossa. Ei ole aitoa vapautta ilman ylösnousemusta, ilman iankaikkisuuden näkökulmaa.<br>
<br>
Konstantinopolin Pyhälle Suurelle Kristuksen Kirkolle yksi tällaisen ylösnousemusilon lähde on tänäkin vuonna koko kristikunnan yhteinen pääsiäisen vietto yhdessä Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen 1700-vuotismuiston kanssa. Tämä kirkolliskokous tuomitsi Areioksen harhaopin, joka "vähensi Kolminaisuudessa Jumalan ainoaa Poikaa ja Sanaa," ja vakiinnutti tavan laskea Vapahtajamme ylösnousemuksen juhlapäivä.<br>
<br>
Nikean kirkolliskokous aloittaa uuden aikakauden kirkon kirkolliskokousten historiassa, siirtymän paikallisesta ekumeeniseen synodaaliseen tasoon. Kuten tiedämme, ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous otti uskontunnustukseen käyttöön ei-raamatullisen termin "homoousios (samaa olemusta)", vaikkakin selkeällä soteriologisella viittauksella, joka on edelleen kirkon oppien olennainen ominaisuus. Tässä mielessä tämän suuren vuosipäivän juhlat eivät ole paluu menneisyyteen, sillä "Nikean henki" on tahrattomana kirkon elämässä, jonka ykseys liittyy sen kirkolliskokouksellisen identiteetin oikeaan ymmärtämiseen ja kehittämiseen. Keskustelu Nikean ensimmäisestä ekumeenisesta kirkolliskokouksesta muistuttaa meitä yhteisistä kristillisistä arkkityypeistä ja merkityksestä tavoiteltaessa tahratonta uskoamme vääristämistä vastaan, kannustaen meitä kääntymään kirkon perinteen syvyyteen ja olemukseen. "Pyhimmän pääsiäispäivän" yhteinen vietto tänä vuonna korostaa aiheen ajankohtaisuutta, jonka ratkaisu ei ainoastaan ilmaise kristinuskon kunnioitusta Nikean kirkolliskokouksen päätöksiä kohtaan, vaan myös tietoisuutta siitä, että "tällaisissa pyhissä asioissa ei pitäisi olla erottelua."<br>
<br>
Näillä tunteilla, täynnä ylösnousemuksen valoa ja iloa, samalla kun julistamme riemuiten "Kristus nousi kuolleista!", kunnioittakaamme valittua ja pyhää pääsiäispäivää sydämellisellä uskomme tunnustuksella Lunastajaan, joka polki kuoleman kuolemalla ja antoi elämän kaikille ihmisille ja koko luomakunnalle, uskollisuutemme kautta Suuren Kirkon pyhille perinteille sekä vilpittömän rakkauden kautta lähimmäisiämme kohtaan, jotta me kaikki ylistäisimme Herran taivaallista nimeä.<br>
<br>
<center>''Fanarissa, pyhänä pääsiäisenä 2025''<br>
<br>
'''Konstantinopolin Bartholomeos'''<br> 
''Teidän kaikkien puolestapuhuja ylösnousseelle Herralle.''<br></center>
<hr>
(Lähde: Rkumeeninen patriarkaatti / ec-patr.org/patriarchal-encyclical-for-holy-pascha-2025/)