Lähdekoodi sivulle Ortodoksisuutta Mikkelissä ja ylienkeli Mikaelin kirkko

Amerikkalainen ortodoksiteologi '''[[Georges Florovski|Georges Florovsky]]''' toteaa:<br>
''”Kristinusko on liturginen uskonto. Kirkko on ennen kaikkea jumalanpalvelusyhteisö. Jumalanpalvelus on ensin, oppi ja moraali vasta sitten. Ortodoksisuutta leimaa voimakas mystiikan traditio. Siksi ortodoksista kirkkoa on vaikea oppia tuntemaan vain kirjoista. Sen ymmärtämiseksi on tutustuttava liturgiaan ja mystiikkaan seuraten [[Filippus Apostoli|'''Filippoksen''']] sanoja [[Bartolomeos Apostoli|'''Natanaelille''']]: ”Tule, niin näet ([https://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Joh.1:46 Joh.1:46]).”''<br>
<br>
Vuonna 1838 perustetun Mikkelin kaupungin suojeluspyhimyksenä on keskiajalta saakka toiminut [[Mikael (enkeli)|ylienkeli '''Mikael''']].  Onko tämän kirkon ja kaupungin suojelijan lähtökohtana 1200- ja 1300-luvuilla alueella vaikuttanut Savilahden pogosta? Sitä ei tarkkaan tiedetä. Tiedetään, että [https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4hkin%C3%A4saaren_rauha Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa] vuonna 1323 ”[https://fi.wikipedia.org/wiki/Juri_Danilovit%C5%A1 Suurruhtinas '''Juri'''] antoi novgorodilaisten kanssa kolme pogostaa rakkauden merkiksi Ruotsin kuningas [https://fi.wikipedia.org/wiki/Maunu_Eerikinpoika '''Maunu Eerikinpojalle'''], Savilahden, Jääsken ja Äyräpään, kaikki karjalaisia pogostoja”.<br>
<br>
Vuonna 1329 Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika järjesti kirkollisen veronmaksun Savilahdessa samalle perustalle kuin Hämeessä. Apostoli Bartholomeuksen päivän aattona 23.8. päivätyssä kirjeessään hän määräsi Savilahden seurakunnan asukkaita maksamaan kymmenysveronsa yhtä kuuliaisesti kuin tekevät hämäläiset. Määräyksen seurauksena suurin osa karjalaisista muutti Mikkelistä Juvan Remojärvelle ja Pieksämäen Pyhittyyn. Syntyi ns. vapaan karjalaisuuden kolmio, jolla alueella asuvat karjalaiset eivät maksaneet yli sataan vuoteen veroja ei Ruotsille eikä Novgorodille. Tilanne muuttui vasta, kun heidät motitettiin Juvan seurakunnan vuonna 1442 ja Olavinlinnan vuonna 1475 tapahtuneiden perustamisten myötä.<br>
<br>
Ortodoksisuus edustaa Mikkelissä vanhinta kristillisyyttä. Siksi tätä historiallista vaihetta kunnioittamaan on Visulahdessa olevan kalmiston yhteyteen pystytetty muistokivi ja rakennettu Saimaan rantaan ''”Karjalan tsasouna”'' Lions Club Mikkeli-Savilahden toimesta.<br>
<br>
Toinen ortodoksinen vaihe Mikkelissä ajoittuu [https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_poliittinen_historia#Autonomia_Ven%C3%A4j%C3%A4n_keisarikunnassa_(1809%E2%80%931917) Suomen autonomian] aikaan, kun Mikkelissä toimi venäläinen varuskunta. Heidän tarpeisiinsa valmistui vuonna 1908 Suurmarttyyri '''[[Georgios Voittaja]]n''' muistolle pyhitetty kirkko. Joulukuussa 1917 venäläisten joukkojen poistuttua kaupungista kirkko jäi vaille valvontaa ja rapistui. Vuonna 1922 Opetusministeriö myi viisi kirkon kelloa neljälle luterilaiselle seurakunnalle: Pertunmaa, Padasjoki, Aitolahti ja Kanneljärvi. Yksi kello jäi Mikkeliin ja on tällä hetkellä Visulahden tsasounassa. Mikkelin ortodoksiselta kirkonmäeltä löytyvät sisääntulon portteina kunnostetut vanhan sotilaskirkon alttarin kaiteet ja kirkosta yksi kiotakaappi, johon ikonitaiteilija '''Jyrki Pouta''' maalasi Ylienkeli Mikaelin ikonin. [[Mikkelin ortodoksinen sotilaskirkko (kirja)|Sotilaskirkko]] purettiin vuonna 1958.<br>
<br>
Kolmas ortodoksinen vaihe Mikkelissä koitti toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1950 [https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4lleenrakennuskausi jälleenrakennuslain] turvin perustetun ortodoksisen seurakunnan alueelle muutti ortodoksievakkoja lähinnä Raudusta ja Harlusta. Oli luonnollista, että uusi kirkko pyhitettäisiin ylienkeli Mikaelin muistolle. Kirkon suunnitteli arkkitehti [https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Ahonen '''Ilmari Ahonen''']. Uudet ikonit maalasi taiteilija [https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Marttinen '''Veikko Marttinen''']. Niistä osa on tällä hetkellä esillä Kuopiossa ortodoksisessa kirkkomuseossa [https://www.riisa.fi/ Riisassa].<br>
<br>
Ylienkeli Mikaelin kirkon vihki seurakuntakäyttöön 8.6.1958 silloinen apulaispiispa myöhemmin arkkipiispa [[Paavali Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa|'''Paavali''']].<br> 
<br>
Ylienkeli Mikaelin kirkko palveli Mikkelin ortodoksista seurakuntaa pääkirkkona vuoteen 2017 saakka, jolloin Mikkelin ja Varkauden seurakunnat yhdistyivät [[Saimaan ortodoksinen seurakunta|Saimaan ortodoksiseksi seurakunnaksi]]. Seurakunnan kirkkoherroina ehti toimia seuraavat esimiehet.<br>
<br>
* '''[[Aleksanteri Gaurilow]]''' (1950-1967)
* '''Olavi Jokio''' (1967-1983)
* '''Pekka Jyrkinen''' (1983-1989)
* '''[[Johannes Parviainen]]''' (1989-1991)
* '''[[Andreas Larikka]]''' (1991-1996)
* '''[[Markku Toivanen]]''' (1996-2005)
* '''[[Johannes Hätinen]]''' (2005-2016)
<br>
Saimaan ortodoksisen seurakunnan työntekijöinä toimivat tällä hetkellä kirkkoherrana rovasti '''[[Bogdan Grosu]]''', seurakuntapappina pastori '''Mikko Mentu''' ja kanttorina '''Maria Mentu'''.<br>
<br>
Ylienkeli Mikaelin kirkolla on vaiherikas historia. 1980-luvun lopulla kirkko sai merkittävän testamenttilahjoituksen kirkon kaunistamiseksi. Seurakunnan kanslistina toiminut '''Makarios Nissinen''' kuoli lomamatkalla Israelissa ja oli testamentannut huomattavan omaisuutensa Ylienkeli Mikaelin kirkon kaunistamiseksi. Näillä testamenttivaroilla toteutettiin ikonostaasin uusiminen.<br>
<br>
Ikonitaitelija '''[[Petros Sasaki]]''' suunnitteli hankkeen, maalasi uudet ikonit ja alttarin seinämaalaukset vuosina 1989-1991. Puuseppämestari '''Martti Lehtoaho''' teki vaahterasta kauniin ikonostaasin. Sen lähtökohtana on virkatalon vintiltä löytynyt vanha Käkisalmen ortodoksisen kirkon kuninkaan ovi, joka kunnostettiin ja uudelleenkullattiin lahjoitusvaroin.<br> 
<br>
Vuonna 2018 tapahtuneen alttarin tulipalon seurauksena uusittiin paljon liturgista esineistöä. Seinämaalaukset saivat uuden alun, kun metropoliitta [[Arseni Kuopion ja Karjalan metropoliitta|'''Arseni''']] ja ikonitaitelija Jyrki Pouta jatkoivat vuodesta 2020 alkaen kirkon kaunistamista seinämaalauksilla.<br> 
<br>
Rakkaus, rukous ja työ tätä kirkkoa kohtaan jatkuu edelleen. Rakkaus on tahtoa avartaa itseään oman ja muiden henkisen kasvun ravitsemiseksi.<br>
<br>
'''Pekka Jyrkinen'''
<br>
[[Luokka:Kirkkorakennukset]]