Lähdekoodi sivulle Romanian patriarkka Danielin puhe Nikean ensimmäisestä kirkolliskokouksesta

== Kansainvälinen teologinen symposiumi Romaniassa: Romanian patriarkka Danielin puhe Nikean ensimmäisestä kirkolliskokouksesta == 
<br>
Romanian ortodoksisen kirkon patriarkka '''Daniel''' puhui keskiviikkona 14.5.2025 Bukarestissa patriarkaatin palatsissa 14.–17. toukokuuta 2025 järjestettävän kansainvälisen teologisen symposiumin ''”Nikean ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous (325): ortodoksinen usko – kirkon yhtenäisyyden perusta”'' avajaisissa.<br>
<br>
''”Nikean ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 325 ei ollut ainoastaan ajalle ominaisten harhaoppien kanssa käyty opillinen yhteenotto, vaan myös perustavanlaatuinen ja välttämätön askel ortodoksisen uskon dogmatisessa muotoilussa ja sen tunnustamisessa pelastavana totuutena kolmen vuosisadan ankarain vainojen ja Rooman valtakunnan kristittyihin kohdistuneen vihamielisyyden jälkeen, mutta myös voimakkaiden teologisten kiistojen leimaamassa tilanteessa”'', Romanian patriarkka välitti.<br>
<br>
----<br>
Ohessa koko puhe suomeksi:<br>
---<br>
<br>
Nikean ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous (325) muotoili ensimmäisen ekumeenisen synodaalisen tunnustuksen Jeesuksen Kristuksen jumaluudesta [[Areiolaisuus|areiolaisuutta]] vastaan.<br>
<br>
Romanian patriarkaatin yhteistyössä Bukarestin yliopiston patriarkka Justinianuksen teologisen tiedekunnan kanssa ja valtiosihteeristön tuella järjestämä kansainvälinen teologinen symposiumi<br>
''”Nikean ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous (325): ortodoksinen usko – kirkon yhtenäisyyden perusta”''<br>
juhlistaa Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen koollekutsumisen 1700-vuotisjuhlaa vuodelta 325. Samalla tämä akateeminen tapaaminen on yksi Romanian ortodoksisessa kirkossa järjestettävistä merkittävimmistä tapahtumista Romanian patriarkaatin satavuotisjuhlavuoden (1925–2025) kunniaksi.<br>
<br>
Symposiumin työtapahtumat järjestetään 14.–17. toukokuuta 2025 Bukarestissa patriarkaatin palatsissa ja patriarkka Justinianuksen teologisessa tiedekunnassa, ja ne kokoavat yhteen valtion laitosten ja muiden kristillisten kirkkokuntien edustajia, piispoja, pappeja, teologian professoreita ja asiantuntijoita kotimaasta ja ulkomailta. Tämän tapahtuman hyvään järjestämiseen ovat osallistuneet useat patriarkaalihallinnon osastot: Pyhän synodin kanslia, teologinen ja kasvatuksellinen osasto sekä kristillisten, uskontojenvälisten ja ulkomailla asuvien romanialaisten yhteisöjen suhteiden osasto.<br>
<br>
Symposiumin aikana esitettävät luennot ja tieteelliset esitelmät käsittelevät merkittäviä aiheita, jotka liittyvät Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen historialliseen kontekstiin, Nikean uskontunnustuksen kolminaisuus- ja kristologiaoppiin, vuoden 325 ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen liturgiseen vastaanottoon ja sen kanoniseen merkitykseen nykypäivänä. Näin symposium pyrkii syventämään Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen teologista, historiallista, kulttuurista ja hengellistä ulottuvuutta sekä sen dogmaattisten ja kanonisten päätösten merkitystä nykymaailmalle. Samalla tämä akateeminen tapahtuma on kutsu syventää pyhimmän kolminaisuuden teologiaa ja ottaa vastaan lähetystehtävän tunnustaa vahvasti totuutta Jeesuksesta Kristuksesta, lihaksi tulleesta Jumalan Pojasta, merkitystä, yhtenäisyyttä ja hengellistä valoa etsivässä maailmassa.<br>
<br>
Nikean ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 325 ei ollut ainoastaan ajalle ominaisten harhaoppien kanssa käyty opillinen yhteenotto, vaan myös perustavanlaatuinen ja välttämätön askel ortodoksisen uskon dogmatisessa muotoilussa ja sen tunnustamisessa pelastavana totuutena kolmen vuosisadan ankarain vainojen ja Rooman valtakunnan kristittyihin kohdistuneen vihamielisyyden jälkeen, mutta myös voimakkaiden teologisten kiistojen leimaamassa tilanteessa. Kirkollisen yhtenäisyyden säilyttämisestä huolissaan Nikean pyhät isät muotoilivat synodaalisessa ja juhlallisessa yhteydessä kirkon ensimmäisen, yleismaailmallisen, pysyvästi voimassa olevan ja sitovan uskontunnustuksen, määritellen kristillisen uskon olennaiset ja pelastavat totuudet. Nikean uskontunnustuksesta tuli normi ja lähtökohta myöhempien ekumeenisten kirkolliskokousten harhaoppeja vastaan muotoilemille muille dogmaattisille päätöksille.<br>
<br>
Hellenistisen filosofian logiikan vaikutuksesta harhaoppiset ymmärsivät, että ainoa Jumala (Isä) eli Jumaluus on ikuinen yksinäisyys (Poikaa ja Pyhää Henkeä pidettiin luotuina), kun taas ortodoksit tunnustivat Jeesuksen Kristuksen evankeliumissaan ilmoittaman totuuden, jonka mukaan Jumaluus on kolmen samanarvoisen Persoonan ikuinen yhteys. Tarkemmin sanottuna ainoa Jumala on Isä, josta hänen Poikansa syntyy iankaikkisesti ja josta Pyhä Henki lähtee iankaikkisesti. Isä on ainoa jumalallisen olemuksen lähde, ja tämä olemus on täysi jokaisessa kolmessa jumalallisessa Persoonassa. Siksi tosi Jumala on yksi olemukseltaan ja kolmiyhteinen Persooniltaan, eli pyhin kolminaisuus.<br>
<br>
Nikean uskontunnustuksessa (325) pyhät isät tunnustavat, että Jumalan iankaikkisen Pojan lihaksi tulemisen tarkoitus on ihmisten pelastus: ''”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas ja tuli lihaksi, syntyi ihmiseksi, kärsi ja nousi kuolleista kolmantena päivänä, astui ylös taivaisiin, on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”''[1]. Ihmisten pelastus merkitsee syntien anteeksiannon vastaanottamista ja heidän yhdistymistään Jumalaan, iankaikkisen elämän Antajaan.<br>
<br>
Siksi Nikean pyhät isät sanoivat, että jos Jeesus Kristus ei ole täysi Jumala, ihminen ei voi vastaanottaa pelastusta tai iankaikkista elämää[2]. Näin ollen uskon tunnustamisen Kristuksen jumaluuteen tarkoitus on ihmisten pelastus, joka toteutuu heidän yhdistymisensä Kristukseen kasteessa ja eukaristiassa, syntien anteeksiannon ja iankaikkisen elämän vastaanottamiseksi. Tässä mielessä tosi uskon tunnustaminen Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, on pelastava tai iankaikkista elämää antava teko (vrt. Joh.11:25-26).<br>
<br>
Bukarestin kansainvälinen teologinen symposiumi ei ole vain tilaisuus muistaa kristinuskon historian ratkaisevaa historiallista tapahtumaa, vaan myös mahdollisuus syventyä kirkollisen omantunnon ja dogmaattisen vastuun tekoon areiolaisuuden edessä, jonka kautta kirkko yhteisössään muotoili ja tunnusti juhlallisesti kirkon apostolisen uskon, nimittäin lihaksi tulleen Jumalan Pojan täyden jumaluuden, ollen ''”valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, yhtä olemusta Isän kanssa”''[3]. Tämä Nikean pyhien isien tunnustus on kristillisen uskon ja siten myös yleismaailmallisen kirkon yhtenäisyyden perusta.<br>
<br>
Aikana, jolloin uskon yhtenäisyys joutuu usein koetukselle nykymaailman lukuisten ideologioiden, aggressiivisen sekularismin ja yhä hallitsevamman moraalisen relativismin vuoksi, patristisen ajattelun lähteiden ja kristinuskon historian suurten tapahtumien syvällinen tuntemus, jotka vahvistivat juhlallisesti ja synodaalisella auktoriteetilla Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumin pelastavan totuuden, on pysyvä teologinen välttämättömyys sekä pastoraalinen ja lähetystehtävä kaikille kirkon palvelijoille ohjata uskovia pelastuksen tielle.<br>
<br>
Sekularisoituneessa yhteiskunnassa, jolle on ominaista pirstoutuminen, institutionaalisen auktoriteetin kriisi ja opillinen hämmennys, Nikean ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous tarjoaa vankan viitepisteen vahvalle ortodoksiselle uskolle sekä syvälliselle hengelliselle, moraaliselle ja yhteisölliselle kristilliselle elämälle. Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen isien päätökset tehtiin neuvotellen ja yhteistyössä, rukouksen ja yhteyden hengessä, ja niitä puolustivat myöhemmin areiolaisten vainojen aikana ortodokseja vastaan suuret pyhät isät, kuten pyhä '''[[Athanasios Suuri]]''' idässä ja pyhä '''[[Hilarius Poitierslainen]]''' lännessä, sekä myöhemmin Kappadokialaiset pyhät vuoden 381 toisessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa ja muut.<br>
<br>
Tämän symposiumin järjestäminen Romanian patriarkaatin satavuotisjuhlavuoden kunniaksi ilmaisee Romanian ortodoksisen kirkon halun edistää uskollisuutta Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin uskon totuudelle, jonka Hänen jumaluutensa Nikean vuonna 325 kokoontuneet pyhät isät tunnustivat synodaalisesti ja juhlallisesti.<br>
<br>
Esitämme onnittelumme järjestäjille ja siunaamme kaikkia kansainvälisen teologisen symposiumin ”Nikean ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous (325): ortodoksinen usko – kirkon yhtenäisyyden perusta” osallistujia toivoen, että tämä tapahtuma edistää vastuun vahvistumista ortodoksisen uskon ja Kristuksen kirkon yhtenäisyyden säilyttämisessä.<br>
<br>
'''† DANIEL'''<br> 
Romanian ortodoksisen kirkon patriarkka<br>
---<br>
Viitteet:<br> 
<br>
* [1] Ekumeenisten kirkolliskokousten dogmaattiset päätökset, toimittanut pappi Sorin Șelaru, Viorel Coman, George Gherga, Basilica-kustantamo, 2. lisätty painos, Bukarest, 2018, s. 49.
 * [2] The Oxford Dictionary of BYZANTIUM, artikkeli NICAEA I, osa 2, Oxford University Press, 1991, s. 1465. 
* [3] Ekumeenisten kirkolliskokousten dogmaattiset päätökset, toimittanut pappi Sorin Șelaru, Viorel Coman, George Gherga, s. 49.
<hr>
(''Lähde: https://basilica.ro/simpozion-international-de-teologie-cuvantul-patriarhului-daniel-despre-sinodul-i-ecumenic-de-la-niceea/ '')
<br>
[[Luokka:Opetuspuheet]]