Lähdekoodi sivulle Huonon ja hyvän kilvoittelijan ero

''Herra, elämäni valtias!''
: ''Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.''

''Anna minulle, sinun palvelijallesi,''<br>
: ''sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.''

''Oi, Kuningas ja Herra!''<br>
: ''Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,<br>
''sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.''

: ''Aamen.''

== Mitä pyhät isät opettavat meille, jotka elämme maailmassa? ==
[[Kuva:Efraim_syyrialainen02.jpg|thumb|400px|<center>''Pyhittäjä Efraim Syyrialainen on [[Ortodoksi.net]] -sivuston suojeluspyhä.''</center>]]
Kaikki kristityt eivät ole kutsuttuja luostariin. Mutta jokainen kristitty on kutsuttu kilvoitukseen. Kysymys ei siis ole siitä, elämmekö luostarissa vai kaupungissa, vaan siitä, millaiseksi sydämemme muovautuu.<br>
<br>
Pyhän [[Efraim Syyrialainen|'''Efraim Syyrialaisen''']] opetukset munkeille voidaan lukea myös meille, jotka elämme perheissä, työelämässä ja yhteiskunnan keskellä. Hänen sanansa paljastavat eron huonon ja hyvän kilvoittelijan välillä – ei ulkoisen aseman, vaan sisäisen suunnan perusteella.

=== Luopuminen ilman luostaria ===

Pyhä Efraim kysyy: ''jos olet luopunut maailmasta, miksi etsit maailmallista mukavuutta?''<br>
<br>
Maailmassa elävälle tämä ei tarkoita työn, kodin tai omaisuuden hylkäämistä. Se tarkoittaa kysymystä: ''hallitseeko mukavuudenhalu minua? Onko elämäni päämäärä turvallisuus, nautinto ja arvostus – vai Jumalan tahdon etsiminen?''<br>
<br>
Voimme käydä kirkossa, paastota ja rukoilla, mutta silti elää sisäisesti täysin tämän maailman ehdoilla. Efraimin sanat osuvat silloin meihin: ''kutsuuko Kristus meitä valvomaan, mutta me etsimme vain lepoa? Kutsuuko Hän meitä katumukseen, mutta me pakenemme hiljaisuutta ja täytämme aikamme melulla?''<br>
<br>
Huono kilvoittelija ei ole se, joka elää tavallista arkea. Huono kilvoittelija on se, joka ei koskaan pysähdy kysymään, mihin hänen sydämensä on kiinnittynyt.

=== Kärsivällisyys arjen koettelemuksissa ===

Pyhä Efraim nostaa ''kärsivällisyyden'' hyveiden perustaksi. Tämä on erityisen ajankohtaista maailmassa eläville.<br>
<br>
Arki tuo mukanaan kiireen, väärinymmärrykset, epäonnistumiset ja rasituksen. Hyvä kilvoittelija ei ole se, joka välttää nämä, vaan se, joka oppii elämään niiden keskellä kristillisesti.<br>
<br>
Kärsivällisyys näkyy siinä, miten suhtaudumme perheenjäseneen, joka ärsyttää, työtoveriin, joka toimii epäoikeudenmukaisesti, tai tilanteeseen, joka ei muutu toivotuksi. Se näkyy siinä, osaammeko olla kiittämättä loukkauksesta loukkauksella ja puolustamatta itseämme jokaisessa pienessä asiassa.<br>
<br>
Kärsivällisyys ei ole heikkoutta. Se on sisäistä voimaa, joka syntyy siitä, että ihminen luottaa Jumalan toimivan myös silloin, kun asiat eivät suju hänen tahtonsa mukaan.

=== Paheen tilalle hyve ===

Pyhä [https://fi.wikipedia.org/wiki/Dorotheos_Gazalainen '''Dorotheos Gazalainen'''] opettaa, ettei riitä, että lakkaamme tekemästä pahaa. Meidän tulee harjoittaa hyvettä sen tilalla.<br>
<br>
''Jos huomaan olevani taipuvainen katkeruuteen, minun on opeteltava tietoisesti kiitollisuutta.''<br>
''Jos huomaan puhuvani pahaa toisista, minun on opeteltava vaikenemaan ja siunaamaan.''<br>
''Jos huomaan olevani ylpeä, minun on harjoiteltava nöyryyttä teoissa, ei vain ajatuksissa.''<br>
<br>
Maailmassa elävä kristitty ei ehkä paastoa yhtä ankarasti kuin munkki, mutta hän voi paastota kielestään, reaktioistaan ja halustaan olla aina oikeassa.<br>
<br>
Kilvoitus ei ole äärimmäisiä tekoja, vaan pieniä, toistuvia valintoja.

=== Oman tahdon murtuminen ===

Pyhä '''[[Johannes Siinailainen]]''' kirjoittaa kuuliaisuudesta oman tahdon hautaamisena. Maailmassa elävälle tämä ei tarkoita hengellisen isän jokapäiväistä ohjausta kaikissa asioissa, vaan syvempää kysymystä: ''olenko valmis luopumaan omasta itsepäisyydestäni?''<br>
<br>
Oman tahdon murtuminen voi tarkoittaa anteeksipyynnön lausumista silloinkin, kun kokee olevansa osittain oikeassa. Se voi tarkoittaa sitä, että hyväksyy elämäntilanteen, jota ei itse olisi valinnut. Se voi tarkoittaa, että kuuntelee toista ihmistä aidosti eikä vain odota omaa vuoroaan puhua.<br>
<br>
Huono kilvoittelija pitää kiinni oikeuksistaan. Hyvä kilvoittelija oppii luopumaan niistä rakkauden tähden.

=== Hengellinen kilpailu myös maailmassa ===

Hengellinen kilpailu ei rajoitu luostareihin. Myös seurakuntaelämässä voi syntyä vertailua: kuka paastoaa tarkemmin, kuka tuntee paremmin kirkolliset perinteet, kuka on aktiivisempi.<br>
<br>
Tällainen vertailu syö hiljaa sisäisen rauhan. Kilvoitus muuttuu suoritukseksi ja hengellinen elämä identiteetiksi, jota puolustetaan.<br>
<br>
Hyvä kilvoittelija ei mittaa itseään toisiin, vaan tarkastelee sydäntään Jumalan edessä. Hän tietää, että pelastus ei ole kilpailu.

=== Katumus – maailman keskellä ===

Pyhä Efraim on ennen kaikkea katumuksen opettaja. Hänen rukouksensa muistuttaa, että hengellinen elämä alkaa siitä, että ihminen näkee omat syntinsä.<br>
<br>
Maailmassa elävälle katumus voi tarkoittaa iltarukouksessa tehtävää rehellistä tilintekoa: missä olin tänään itsekäs? Missä loukkasin? Missä jätin hyvän tekemättä?<br>
<br>
Hyvä kilvoittelija ei ole täydellinen ihminen. Hän on ihminen, joka katuu ja nousee yhä uudelleen.

=== Taivaallinen helmi arjen keskellä ===

Efraim puhuu taivaallisesta helmestä, Kristuksesta, jonka tähden kaikki muu myydään.<br>
<br>
Maailmassa elävälle tämä ei tarkoita omaisuuden kirjaimellista myymistä, vaan ''arvojärjestyksen muuttumista''. Kristus ei ole yksi osa elämää muiden joukossa, vaan sen keskus.<br>
<br>
Kun ihminen etsii Jumalaa rukouksessa, pyrkii rakastamaan lähimmäistään ja suostuu muuttumaan, hän on todellinen kilvoittelija, vaikka hän ei koskaan astuisi luostarin portista sisään.<br>
<br>
Huonon ja hyvän kilvoittelijan ero ei ole asuinpaikassa. Se on sydämessä.<br>
<br>
''Toinen elää itselleen ja käyttää myös hengellisyyttä oman minänsä vahvistamiseen.''<br>
''Toinen etsii Kristusta – ja suostuu siihen, että Kristus muuttaa häntä.''<br>
<br>
Tämä kutsu kuuluu meille kaikille.<br>

=== Autuuden tie – myös maailmassa eläville ===

Pyhän Efraim Syyrialaisen opetuksen huipennuksena ovat hänen autuudenjulistuksensa. Ne on lausuttu ensisijaisesti munkeille, mutta niiden hengellinen sisältö kuuluu koko kirkolle.<br>
<br>
Efraim kirjoittaa:<blockquote>

''Autuas on se, joka vihaa lihallista elämää ja keskustelee Jumalan kanssa yksinäisyydessä.''<br>
''Autuas on se, joka elää maan päällä kuin enkeli ja säilyttää mielensä puhtaana.''<br>
''Autuas on se, joka muistaa tuomiopäivän ja pesee syntinsä katumuksen kyynelillä.''<br>
''Autuas on se, joka vapautuu turhasta maailmallisuudesta miellyttääkseen Herraa.''<br>
''Autuas on se, joka menestyy pidättyväisyydessä ja luostarielämän kilvoituksessa.''<br>
''Autuas on se, joka vartioi suunsa.''<br>
''Autuas on se, joka vihaa syntiä ja rakastaa hyvettä.''<br>
''Autuas on se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken.''<br>
''Autuas on se, joka voittaa himot kyynelillä.''<br>
''Autuas on se, joka myy kaiken ja ostaa taivaallisen helmen – Kristuksen.''</blockquote>

Ensisilmäyksellä nämä sanat näyttävät kuuluvan vain luostarille. Miten maailmassa elävä voisi “vihata lihallista elämää” tai “menestyä luostarielämän kilvoituksessa”?<br>
<br>
Kirkon perinne on kuitenkin aina ymmärtänyt, että kyse ei ole elämäntilanteesta vaan sydämen suunnasta.<br>
<br>
''“Lihallisen elämän vihaaminen”'' ei tarkoita ruumiin halveksimista, vaan itsekeskeisen, himojen ohjaaman elämän torjumista.<br> ''“Yksinäisyydessä keskusteleminen Jumalan kanssa”'' voi toteutua myös perheellisen ihmisen hiljaisessa rukoushetkessä.<br> ''“Luostarielämän kilvoitus”'' tarkoittaa maailmassa eläville pidättyväisyyttä, paaston harjoittamista kirkon ohjeen mukaan ja tietoista hengellistä kurinalaisuutta.<br>
<br>
Efraimin autuudenjulistuksissa piirtyy edelleen ero huonon ja hyvän kilvoittelijan välillä. Toinen etsii itseään, toinen Jumalaa. Toinen karttaa ristiä, toinen kantaa sen kärsivällisesti. Toinen käyttää hengellisyyttä oman identiteettinsä vahvistamiseen, toinen suostuu muuttumaan.<br>
<br>
Lopulta ratkaisevaa ei ole se, elääkö ihminen luostarissa vai kaupungissa. Ratkaisevaa on, kuka on hänen aarteensa.<br>
<br>
''“Taivaallinen helmi”'' on Kristus. Kun Hänestä tulee elämän keskus, kaikki muu asettuu oikeaan mittaansa. Silloin myös maailmassa elävä kristitty kulkee samaa autuuden tietä, josta pyhä Efraim kirjoittaa.<br>
<br>
Kristus, tuo taivaallinen helmi, on kaiken kilvoituksen päämäärä. Hänelle olkoon kunnia, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.<br> 
<br>
Aamen.<br>
<br>
'''Ortodoksi.net'''<br>
20.2.2026

=== Lähteet ===
* Pyhä Efraim Syyrialainen. Askeettisia opetuksia ja katumusrukouksia. (Useita englanninkielisiä kokoelmia ja verkkoversioita, mm. saarna “Admonition and Repentance”, New Advent -kokoelma.)
* Pyhä Efraim Syyrialainen. [[Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous]]
* Pyhä Dorotheos Gazalainen. Opetuksia (Discourses). 500-luku. (Engl. käännöksiä mm. Holy Transfiguration Monastery; yleisesittelyt ja artikkelit Dorotheoksen opetuksista.)
* Pyhä Johannes Siinailainen. [[Paratiisin portaat]] (Klimaks, The Ladder of Divine Ascent). 600-luku. Useita suomennoksia ja englanninkielisiä laitoksia.
* Pyhä Benedictus Nursialainen. Regula Benedicti ([https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n_Benedictuksen_luostaris%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6 Pyhän Benedictuksen luostarisääntö]). 500-luku. (Vertailukohtana lännen luostariperinteeseen.)
* Lisäksi hyödynnetty yleisesittelyjä ja artikkeleita ortodoksisesta askeesista, katumuksesta ja luostariperinteestä (mm. kirkolliset julkaisut ja teologiset verkkosivustot, jotka käsittelevät Efraim Syyrialaista, Dorotheos Gazalaista ja Johannes Siinailaista osana ortodoksisen kirkon hengellistä perinnettä).

[[Luokka:Artikkelit]]