Lähdekoodi sivulle Jumalanpalveluksen päätössanat

<h2>Jumalanpalveluksen päätössanat: Jumalansynnyttäjän ylistys, Kolminaisuuden kunnia ja armon pyyntö</h2>

<p>''Jumalanpalveluksen lopussa kirkon rukous ei hiljene vaan tiivistyy. Siihen kootaan kolme ortodoksisen rukouselämän keskeistä asiaa: Jumalansynnyttäjän kunnioitus, Kolminaisen Jumalan kunnia ja ihmisen armonpyyntö. Seuraavassa nämä kolme kohtaa käydään läpi järjestyksessä.''</p>

<h3>1. Jumalansynnyttäjän ylistys</h3>

<blockquote>
<p>''”Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät!”''</p>

<p>''”Me ylistämme Sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi, Sinua, puhdas Neitsyt, Sanan synnyttäjä, Sinua, totinen Jumalansynnyttäjä.”''</p>
</blockquote>

<p>Jumalansynnyttäjän hymni kuuluu ortodoksisen jumalanpalveluksen vakiintuneeseen rukousperinteeseen. Sen sanat ovat tiiviitä, ja jokainen lause kantaa mukanaan opillista sisältöä. Tämä vuoropuhelu sisältää ainakin neljä toisiinsa kietoutuvaa ulottuvuutta.</p>

<p><b>a) Kaanan häiden malli: esirukous pelastuksen asiassa.</b><br>
Johanneksen evankeliumin toisessa luvussa kerrotaan Galilean Kaanan häistä. Viini loppuu, ja Jumalansynnyttäjä kääntyy Poikansa puoleen sanoen: ''”Heillä ei ole viiniä.”'' Hän tuo puutteen Kristuksen eteen ja sanoo palvelijoille: ''”Mitä hän teille sanoo, se tehkää.”'' Samaa mallia noudattaa kirkko, kun se huutaa: ''”Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät!”'' Rukoilija turvautuu Jumalansynnyttäjän esirukouksiin, mutta ei pidä häntä Kristuksesta riippumattomana pelastajana. Pelastus tulee Kristukselta. Maria on se, joka tuo ihmisen hädän Poikansa eteen. Sana ”pelasta” ymmärretään tässä esirukouksen yhteydessä: hän auttaa rukouksensa kautta, ei omasta, Jumalasta riippumattomasta voimastaan.</p>

<p><b>b) Jumalansynnyttäjä (Theotokos): opetuksen ydin.</b><br>
Nimitys <i>Theotokos</i>, ''”Jumalan synnyttänyt”'', ei ole ensisijaisesti Mariaa koskeva vaan Kristusta koskeva oppi. Kolmannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Efesossa vuonna 431 vahvistettiin, että Marian poika on yksi ja sama persoona: Jumalan Poika, joka on tullut ihmiseksi. Jos Maria olisi synnyttänyt vain ihmisen, jonka yhteyteen Jumala olisi myöhemmin liittynyt, Kristuksen persoonan ykseys olisi rikottu ja lihaksitulon salaisuus olisi menetetty. Siksi Jumalansynnyttäjä-nimi suojaa Kristus-opin eheyttä. Kun kirkko sanoo ”totinen Jumalansynnyttäjä”, se tunnustaa samalla Kristuksen todelliseksi Jumalaksi ja todelliseksi ihmiseksi.</p>

<p><b>c) Turmeltumaton synnytys.</b><br>
Hymnin englanninkielisessä muodossa sanotaan, että Jumalansynnyttäjä synnytti Jumalan Sanan ”ilman turmelusta”. Suomenkielisessä rukoustekstissä vastaava kohta kuuluu: ”puhdas Neitsyt, Sanan synnyttäjä”. Kirkon perinteessä Marian neitsyys ennen synnytystä, synnytyksessä ja sen jälkeen on merkki siitä, että Jumala toimii luomakunnassa omalla vapaalla ja uutta luovalla tavalla. Kyse ei ole siitä, että ruumiillisuus tai avioliitto olisivat alempiarvoisia, eikä siitä, että Kristuksen ihmisyys olisi ollut näennäistä. Tässä syntymässä Jumalan Poika tulee todella ihmiseksi. Kirkon vanhassa kuvastossa Mariaa verrataan palavaan pensaaseen, joka ei kulunut tulessa: hän kantoi sisimmässään Jumalan läsnäoloa tuhoutumatta.</p>

<p><b>d) Ennustuksen toteutuminen.</b><br>
Hymnin sanat ''”me ylistämme Sinua”'' toteuttavat Marian oman profetian. Luukkaan evankeliumissa hän sanoo Marian kiitosvirressä: ''”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.”'' Kun kirkko ylistää Jumalansynnyttäjää, se ei lisää evankeliumiin mitään vierasta. Se täyttää sen, mitä Maria itse ennusti. Jokainen sukupolvi, joka laulaa tämän hymnin, on osa tuota toteutumista. Marialle osoitettu kunnioitus liittyy erottamattomasti siihen, mitä Jumala on hänessä tehnyt. Hymni vertaa häntä kerubeihin ja serafeihin, taivaan korkeimpiin voimiin, koska hän sai tulla ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan äidiksi.</p>

<h3>2. Kolminaisuuden kunnia</h3>

<blockquote>
<p>''”Kunnia olkoon Sinulle, Kristus, meidän Jumalamme, meidän toivomme, kunnia Sinulle!”''</p>

<p>''”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.”''</p>
</blockquote>

<p>Rukous palaa jälleen Jumalan ylistykseen. Tämä liike on tärkeä: Jumalansynnyttäjän ylistys ei jää itseensä sulkeutuneeksi, vaan se johtaa takaisin Jumalaan. Kaikki Marian kunnioitus liittyy lopulta Kristuksen kunnioitukseen.</p>

<p>Ylistys alkaa Kristuksesta, joka on ”toivomme”. Hänen kauttaan olemme oppineet tuntemaan Isän ja saaneet Hengen. Kristus on se ovi, jonka kautta ihminen pääsee Kolminaisen Jumalan yhteyteen. Siksi ylistys alkaa hänestä ja laajenee sitten koko Kolminaisuuteen: ''”Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.”''</p>

<p>Sanat ''”nyt, aina ja iankaikkisesti”'' ulottavat ylistyksen yli ajan rajojen. Kirkon rukous ei ole vain tämän hetken tunnelmaa, vaan osallistumista siihen ylistykseen, jota taivaassa ei koskaan lopeteta. Päätössana ''”Aamen”'', ”totisesti, olkoon niin”, on koko seurakunnan vahvistus: se tekee rukouksesta yhteisen.</p>

<h3>3. Armahduksen pyyntö</h3>

<blockquote>
<p>''”Herra, armahda. Herra, armahda. Herra, armahda. Siunaa, isä.”''</p>
</blockquote>

<p>Tässä palataan kirkon ektenioiden sanoihin, joissa pyydetään Jumalaa olemaan armollinen. Kolminkertainen pyyntö saa myös kolminaisuusopillisen merkityksen. Toisto ei ole mekaanista, vaan siinä rukoillaan Kolminaisen Jumalan puoleen.</p>

<p>Ilmauksen <i>Kyrie eleison</i>, ''”Herra, armahda”'', merkitystä on helppo ymmärtää liian kapeasti, jos armo käsitetään vain anteeksiannoksi ja rangaistuksen välttämiseksi. Ortodoksisessa ajattelussa armahtaminen tarkoittaa myös Jumalan parantavaa ja eläväksi tekevää toimintaa. Jumala on rakkaus, ja hänen armonsa ilmaisee tätä palavaa, horjumatonta rakkautta. Kun rukoilemme ''”Herra, armahda”'', emme taivuta vastahakoista Jumalaa, vaan pyydämme, että hänen rakkautensa saisi vaikuttaa meissä ja koko maailmassa.</p>

<p>Viimeinen pyyntö, ''”Siunaa, isä”'', johtaa loppusiunaukseen. Siunauksessa kirkko lähettää ihmisen takaisin arkeen: jumalanpalveluksen yhteys jatkuu, kun seurakunta hajaantuu.</p>

<h3>Kokonaisuus</h3>

<p>Nämä kolme osaa muodostavat yhtenäisen liikkeen. Rukous lähtee Jumalansynnyttäjän luota, jonka esirukous tuo ihmisen hädän Kristuksen eteen. Siitä se nousee Kolminaisen Jumalan ylistykseen, ja lopulta se palaa ihmisen armonpyyntöön ja siunaukseen. Marian paikka on tässä liikkeessä aina sama kuin Kaanan häissä: hän osoittaa Poikaansa ja sanoo meille, mitä hän sanoi palvelijoille: ''”Mitä hän teille sanoo, se tehkää.”''</p>

<hr>

<p>''Tämä Ortodoksi.netin toimittaman teksti perustuu OCA:n nettisivuilla olevaan tekstiin: [https://www.oca.org/liturgics/outlines/concluding-dialogue Concluding Dialogue]. Liturgics / Outlines. Rukoustekstit ovat suomenkielisestä liturgiasta.''</p>

<h3>Lähteet</h3>

<ul>
* <li>Orthodox Church in America (OCA): [https://www.oca.org/liturgics/outlines/concluding-dialogue Concluding Dialogue]. Liturgics / Outlines. Englanninkielinen pohjateksti, jota suomenkielisessä artikkelissa on laajennettu.</li>
* <li>Ortodoksi.net: [https://www.ortodoksi.net/index.php/Totisesti_on_kohtuullista Totisesti on kohtuullista]. Jumalansynnyttäjän ylistysveisun suomenkielinen teksti.</li>
* <li>Ortodoksi.net: [https://www.ortodoksi.net/index.php/Jeesuksen_rukous_%28rukouspalvelus%29 Jeesuksen rukous (rukouspalvelus)]. Suomenkielisiä rukouslauselmia ja palveluksen päätösrukouksia.</li>
* <li>Suomen ortodoksinen kirkko, ortodoksinen seminaari: [https://ort.fi/seminaari/wp-content/uploads/2016/03/Hetket-ja-EPL.pdf Suuren paaston hetket ja ennenpyhitettyjen lahjojen liturgia], s. 4. Jumalansynnyttäjän avuksihuutamisen ja sitä seuraavan ylistysveisun järjestys hetkipalveluksen päätöksessä.</li>
* <li>Raamattu, vuoden 1992 suomennos: Joh. 2:1–11 (Kaanan häät); Luuk. 1:46–55 (Marian kiitosvirsi); 1. Joh. 4:8, 16 (Jumala on rakkaus).</li>
</ul>

[[Luokka:Artikkelit]]