Lähdekoodi sivulle Kun kone jäljittelee ihmistä

<!--'''Kun kone jäljittelee ihmistä – missä on ihmisen minä?'''

''Tekoäly oppii jäljittelemään yhä useampia ihmisen kykyjä. Samalla vanha kysymys ruumiista, sielusta ja minuudesta palaa uudessa muodossa. Piispa Isidoros Katsoksen tutkimukset johdattavat pohtimaan, mitä oikeastaan tarkoitamme puhuessamme ihmisestä – ja miksi ruumiillisuus saattaa olla paljon olennaisempi osa minuuttamme kuin helposti ajattelemme.''

== Kun kysymys ihmisestä tuli henkilökohtaiseksi ==

Tämän kirjoituksen aihe löytyi alun perin sivupolulta. Ortodoksi.netissä on viime aikoina seurattu [[tekoäly]]ä, sen käyttöä kirkollisessa elämässä sekä ennen kaikkea kysymystä siitä, mitä tekoälyn nopea kehitys merkitsee ihmiskäsityksellemme. Tätä aineistoa etsittäessä vastaan tuli Andidan piispa [https://bokforlagetstolpe.com/en/forfattare/isodoros-katsos/ '''Isidoros Katsos'''] ja hänen osallistumisensa syyskuussa 2026 Engelsbergissä järjestettyyn monitieteiseen konferenssiin ''What Does It Mean to Be Human in the Age of Artificial Intelligence?'' – ''Mitä merkitsee olla ihminen tekoälyn aikakaudella?'' Konferenssissa oli tarkoitus tarkastella ihmisälyä, kokemusta, etiikkaa ja mielikuvitusta tekoälyn muovaamassa maailmassa.<br>
<br>
Mutta tekoälyn rinnalla kysymykseen ihmisestä liittyi myös toinen, paljon henkilökohtaisempi tausta.<br>
<br>
Ortodoksi.netin ylläpitäjä joutui jokin aika sitten viettämään vakavan sairauden vuoksi noin kaksi kuukautta sairaalassa. Jaksoon sisältyi myös pitkä aika voimakkaasti lääkittynä ja lääkityksellä ylläpidetyssä koomassa. Tuolta ajalta jäi mieleen katkonaisia kokemuksia, joissa tavalliset ajan ja paikan rajat eivät aina tuntuneet pätevän.<br>
<br>
Välillä oli vaikea hahmottaa, missä oikeastaan oli. Oliko tässä sairaalahuoneessa ja tässä hetkessä – vai siinä toisessa ympäristössä, jossa mieli tuntui hetki sitten olleen? Kokemuksissa saattoi olla kaukana sairaalasta ja kohdata ihmisiä, joista jotkut olivat edelleen elossa ja toiset jo kuolleet. Jotkin tilanteet tuntuivat kokemisen hetkellä yhtä todellisilta kuin ympärillä oleva sairaalamaailma.<br>
<br>
'''Mitä se oli?'''<br>
<br>
Kysymykseen on myös lääketieteellisiä näkökulmia. Vakavan sairauden, tehohoidon, sedaation, lääkityksen sekä rikkoutuneen uni-valverytmin yhteydessä voi esiintyä deliriumia, hyvin todentuntuisia unia, harha-aistimuksia sekä kokemuksia olemisesta jossakin muualla kuin todellisessa ympäristössä. Tehohoidossa nämä ilmiöt eivät ole harvinaisia.<br>
<br>
Mutta tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ratkaista, olivatko juuri nuo kokemukset lääkityksen ja sairauden synnyttämiä harhoja, hengellisiä kokemuksia vai jotakin, jolle ei löydy yksinkertaista nimitystä. Olennaisempaa on toinen kysymys: mitä tällainen kokemus paljastaa oman minuuden, ruumiin ja koetun todellisuuden suhteesta?<br>
<br>
Jos ruumis on sairaalasängyssä mutta koettu minä tuntuu olevan jossakin aivan muualla, missä ihminen silloin kokemuksessaan on? Ja mikä oikeastaan tekee tuosta kokemuksesta juuri ''minun'' kokemukseni?<br>
<br>
Siinä vaiheessa Isidoros Katsoksen tutkimukset eivät enää näyttäneet vain kiinnostavalta antiikin filosofian sivupolulta.

== Vanha kysymys ihmisen kaksinaisuudesta ==

Keväällä 2026 ilmestyi monitieteinen teos ''The Double Self in Religious Experience''. Se tarkastelee hyvin vanhaa ja eri kulttuureissa esiintyvää ajatusta ihmisen eräänlaisesta kaksinaisuudesta. Kirjan aihepiiriin kuuluvat esimerkiksi ekstaasi, transsi ja ruumiista irtautumisen kokemukset sekä käsitykset ihmisen maallisesta ja jumalalliseen suuntautuvasta puolesta. Samalla kysytään, miten tällaiset kokemukset pitäisi ymmärtää ja voidaanko niitä selittää kokonaan psykologisesti.<br>
<br>
Teoksen kirjoittajiin kuuluu piispa Isidoros Katsos. Hänen artikkelinsa ruotsinkielinen otsikko on ''Dubbelsjälen i den religiösa erfarenheten: en pythagoreisk läsning genom Plotinos ögon'' – vapaasti suomentaen ''”Kaksoissielu uskonnollisessa kokemuksessa – pythagoralainen tulkinta Plotinoksen silmin”''. Se on sijoitettu kirjan ensimmäiseen osaan, jossa tarkastellaan kaksinaisuuden kokemuksia antiikissa.<br>
<br>
Sanaa ”kaksoissielu” on kuitenkin käytettävä ortodoksisessa yhteydessä varoen. Ortodoksinen kirkko ei opeta, että ihmisellä olisi kaksi erillistä sielua, toinen maallinen ja toinen jumalallinen. Käsite voidaan tässä ymmärtää pikemminkin kuvaukseksi ihmisen kokemasta jännitteestä: hän kuuluu kokonaan aineelliseen maailmaan ja on ruumiillinen olento, mutta kykenee samalla suuntautumaan oman välittömän olemassaolonsa ulkopuolelle – kohti totuutta, ikuisuutta ja Jumalaa.

== Mitä piispa Isidoros itse sanoo? ==

Katsoksen vuoden 2026 luvun koko teksti ei tällä hetkellä näytä olevan avoimesti verkossa. Siksi olisi liian pitkälle menevää väittää tarkasti, millaisen lopullisen tulkinnan hän siinä Plotinoksesta ja ”kaksoissielusta” esittää. Otsikko ja kirjan rakenne osoittavat kuitenkin, että hän lähestyy kysymystä pythagoralaisen perinteen sekä Plotinoksen kautta.<br>
<br>
Katsoksen ajattelun taustaa voidaan sen sijaan tarkastella huomattavasti varmemmin hänen aiemmasta tutkimuksestaan.<br>
<br>
Vuonna 2023 hän esitti kansainvälisen ortodoksisen teologisen yhdistyksen IOTA-konferenssissa tutkimuksen ''Self – Soul – Body: What the Church Fathers Saw but We Might Miss'' – ''”Minä – sielu – ruumis: mitä kirkkoisät näkivät, mutta me saatamme jättää huomaamatta”''. Tutkimus julkaistiin myöhemmin kokonaisuudessaan. Sen lähtökohtana on kysymys siitä, miten kreikkalainen patristinen perinne voisi auttaa nykyistä ortodoksista keskustelua minuuden, ihmispersoonan sekä sielun ja ruumiin suhteesta.<br>
<br>
Katsos tarkastelee kriittisesti kahta tapaa kuvata ihmistä. Toisessa ihminen ymmärretään ennen kaikkea ruumiin ja sielun muodostamaksi kokonaisuudeksi aristoteelisen hylomorfismin hengessä, toisessa taas sielun ja ruumiin välinen ero korostuu kartesiolaisen dualismin tavoin. Katsoksen mukaan kumpikaan malli ei sellaisenaan tavoita riittävästi sitä, mitä kirkkoisät tarkoittivat ihmisellä ja persoonalla. Ratkaisevaksi nousee '''ruumiillisuus'''.<br>
<br>
Hänen johtopäätöksensä on hämmästyttävän voimakas. Katsoksen tulkinnassa ruumis ei ole ihmisen persoonaan vain satunnaisesti liittyvä kuori. Ruumiillisuus on välttämätön ehto sille, että ihmissielu voi ilmetä juuri tiettynä, yksilöllisenä persoonana. Hän päätyy ajatukseen, että ilman ruumista ei ole samalla tavalla tätä yksilöllistä minää – juuri minua tai juuri sinua.<br>
<br>
Tässä ruumis ja sielu eivät siis muodosta kahta itsenäistä olentoa, jotka vain sattuvat olemaan jonkin aikaa yhdessä. Ihminen on paljon vaikeammin ja syvemmin ruumiillinen persoona.<br>
<br>
Tämä on merkittävä näkökulma myös kristillisen ylösnousemususkon kannalta. Kristillinen päämäärä ei ole vapauttaa ”todellista ihmistä” ruumiin vankilasta ja jättää ruumis lopullisesti taakse. Kirkon usko on ''ruumiin ylösnousemisen uskoa''. Ihmisen ruumiillisuus ei siten ole hengellisen elämän vastakohta vaan osa hänen luotua olemassaoloaan.<br>
<br>
Katsoksen toinen laaja tutkimus ''The Metaphysics of Light in the Hexaemeral Literature'' osoittaa samalla, kuinka läheisesti hänen ajattelussaan fyysinen ja metafyysinen todellisuus voivat liittyä toisiinsa. Hän tarkastelee siinä varhaiskristillistä luomisteologiaa Filon Aleksandrialaisesta [[OrigenesOrigeneksen]] kautta [[Basileios Suuri|Basileios Suureen]] ja [[Gregorios Nyssalainen|Gregorios Nyssalaiseen]] ja osoittaa, ettei aineellisen maailman tutkiminen jää kristillisessä ajattelussa pelkäksi fysiikaksi: näkyvä voi johdattaa kohti ymmärrettävää ja hengellistä todellisuutta.<br>
<br>
Tässä valossa myös vuoden 2026 ”kaksoissielua” käsittelevä kirjoitus tulee erityisen kiinnostavaksi. Ihmisen kaksinaisuutta ei ehkä olekaan tarpeen nähdä ihmisen jakamisena kahdeksi, vaan yrityksenä ymmärtää, kuinka samassa ruumiillisessa ihmisessä kohtaavat näkyvä maailma ja kaipaus sen rajojen yli.

== Ja siinä vieressä kulkee tekoäly ==

Katsoksen kirjoitus ei ole tekoälytutkimus. Juuri sen vuoksi sen sijoittaminen tekoälykeskustelun rinnalle on kiinnostavaa.<br>
<br>
Kun tekoäly kirjoittaa tekstiä, keskustelee, analysoi kuvia, tuottaa musiikkia ja ratkaisee ongelmia, se jäljittelee yhä useampia sellaisia toimintoja, joita olemme tottuneet pitämään ihmiselle ominaisina. Jos ihmisen erityisyyttä etsitään vain hänen kyvyistään, raja ihmisen ja koneen välillä näyttää jatkuvasti liikkuvan.<br>
<br>
Ensin kone laski ihmistä paremmin. Sitten se voitti peleissä. Nyt se kirjoittaa, tulkitsee kuvia ja käy pitkiä keskusteluja.<br>
<br>
Siksi ehkä pitäisi vaihtaa kysymystä.<br>
<br>
Sen sijaan, että kysymme vain, ''mitä ihminen osaa tehdä sellaista, mitä kone ei vielä osaa'', voisimme kysyä, ''mitä merkitsee olla ihminen''.<br>
<br>
Katsoksen ruumiillisuutta koskeva ajattelu tekee tästä erityisen kiinnostavan. Ihminen ei pelkästään käsittele maailmaa koskevaa tietoa. Hän on maailmassa ruumiillisesti. Hän syntyy tiettyyn paikkaan ja aikaan, tarvitsee toisia ihmisiä, tuntee kipua ja mielihyvää, väsyy, vanhenee ja kuolee. Hänen muistonsa liittyvät ruumiiseen, paikkoihin, ääniin, kosketuksiin ja ihmisiin.<br>
<br>
Ja joskus vakava sairaus voi hetkeksi horjuttaa tätä tuttua yhteyttä niin voimakkaasti, että ihminen joutuu kysymään: missä minä juuri olin – ja missä minä olen nyt?<br>
<br>
Tekoäly voi tuottaa tästä kokemuksesta vakuuttavan kuvauksen. Mutta se ei vielä tarkoita, että tekoälyllä olisi sama kokemus.<br>
<br>
Eron voi havaita myös rukouksessa. Tekoäly pystyy kirjoittamaan kielellisesti kauniin rukoustekstin. Se voi käyttää Raamatun ja jumalanpalvelusten kieltä sekä jäljitellä hengellistä kirjoitustyyliä. Mutta rukoustekstin tuottaminen ja rukoileminen eivät ole sama asia.<br>
<br>
''Rukous on suhde.'' Siinä ruumiillinen, ajallinen ja kuolevainen ihminen suuntautuu Jumalaan.<br>
<br>
Samalla tavoin kone voi kirjoittaa kärsimyksestä ilman että se kärsii, kuolemasta olematta kuolevainen ja ikävästä joutumatta kaipaamaan ketään.<br>
<br>
Tästä ei vielä seuraa lopullista vastausta siihen, voisiko jonkinlainen tulevaisuuden tekoäly joskus olla tietoinen. Se on erillinen ja vaikea filosofinen kysymys. Sen sijaan se muistuttaa, ettei tietoisuus, persoona ja ihmisyys ehkä avaudu meille pelkästään luettelemalla ihmisen älyllisiä kykyjä.

== Ihminen ei ole vain sitä, mitä hän tekee ==

Tekoälyn ehkä merkittävin vaikutus teologiseen ihmiskäsitykseen saattaa lopulta olla se, että se pakottaa ihmisen katsomaan itseään tarkemmin.<br>
<br>
Kristillisessä ihmiskäsityksessä ihmisarvo ei perustu älykkyysosamäärään, muistin tehokkuuteen, fyysiseen suorituskykyyn eikä kykyyn tuottaa jotakin hyödyllistä. Muuten sairaus, vammautuminen, vanhuus tai muistin heikkeneminen merkitsisivät samalla ihmisarvon vähenemistä.<br>
<br>
Ortodoksinen ihmiskäsitys lähtee aivan toisesta suunnasta. Ihminen on [[Jumalan kuva|Jumalan kuvaksi]] luotu ja Jumalan kaltaisuuteen kutsuttu persoona.<br>
<br>
Siksi tekoälyn kehittymisen ei tarvitse vähentää ihmisen arvoa edes silloin, jos kone jonakin päivänä suoriutuu lähes kaikista mitattavista älyllisistä tehtävistä ihmistä paremmin.<br>
<br>
Se ei myöskään tee ruumiillisuudesta vanhentunutta ihmisyyden piirrettä. Päinvastoin. Mitä helpommaksi inhimillisen ajattelun ulkoisten muotojen jäljitteleminen käy, sitä kiinnostavammaksi nousee kysymys siitä, mitä merkitsee olla ruumiillinen, ajallinen, suhteissa elävä ja kuolevainen persoona.<br>
<br>
Ehkä juuri siksi tekoälyä tutkittaessa päädyttiin yllättäen antiikin filosofiaan, Plotinokseen ja piispa Isidoros Katsoksen pohdintaan ihmisen ”kaksoissielusta”.<br>
<br>
Ja ehkä myös siksi sairaalasängyssä joskus esiin noussut yksinkertainen kysymys osoittautuu yllättävän suureksi:<br>
''Missä minä olen?''<br>
Sen vierelle voidaan nyt asettaa toinen:<br>
''Kuka tämä minä on?''<br>
Ja vasta sen jälkeen ehkä kolmas:<br>
'''Mitä merkitsee olla ihminen tekoälyn aikakaudella?'''

== Lähteet ==

* [https://orthodoxtimes.com/visit-of-the-bishop-of-andida-to-the-metropolis-of-sweden/ Orthodox Times: ''Visit of the Bishop of Andida to the Metropolis of Sweden''], 7.9.2026.
* [https://bokforlagetstolpe.com/bocker/the-double-self-in-religious-experience/ Bokförlaget Stolpe: ''The Double Self in Religious Experience''], 2026.
* [https://bibliotek.varberg.se/en/grornuvarld/-/asset_publisher/WstZa6gH7ILB/document/id/undefined Varbergs bibliotek: ''Dubbelsjälen i religiös erfarenhet''] – teoksen tiedot ja sisällysluettelo.
* [https://deantheol.uoa.gr/fileadmin/depts/uoa.gr/deantheol/uploads/TELIKOS-TIM-TOMOS-SEL-1-920_opt.pdf Isidoros C. Katsos: ''Self – Soul – Body: What the Church Fathers Saw but We Might Miss''].
* [https://academic.oup.com/book/45674 Isidoros C. Katsos: ''The Metaphysics of Light in the Hexaemeral Literature: From Philo of Alexandria to Gregory of Nyssa'']. Oxford University Press, 2023.
*[https://www.fhft.nhs.uk/patients-and-visitors/patient-information-library/delirium-management-icu Frimley Health NHS Foundation Trust: ''Delirium Management on ICU''].

[[Luokka: Tekoäly]]
[[Luokka: Artikkelit]]-->