Lähdekoodi sivulle Kyriakos ja hänen äitinsä Julitta

== Pyhät marttyyrit Kyriakos ja hänen äitinsä Julitta ==
[[Kuva:02_mli171225_hap.jpg|thumb|400 px|<center>Pyhä Kyriakos<br><small>(kuva &copy; Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
Pyhät marttyyrit '''Kyriakos''' (myös Kirikos / Kyrikos) ja hänen äitinsä '''Julitta''' ovat kirkon varhaisia todistajia Kristuksen uskosta, jotka kukistivat kuolemalla vapaudesta ja totuudesta nousevan rakkauden ja tunnustuksen. Heidän muistopäivänsä ortodoksisessa kirkossa on 15. heinäkuuta. 

=== Julitta ja Kyriakos: alku ===

Pyhä Julitta oli kristitty nainen Ikonionin kaupungista Lykaionian maakunnassa Aasian Vähässä-Aasiassa, joka kuului kristilliseen perheeseen ja oli jäänyt leskeksi varhain. Hän kasvatti yksin pientä poikaansa Kyriakosta, jonka hän oli opettanut rakastamaan Kristusta ja rukoilemaan jo varhaisessa iässä.<br>
<br>
Keisari '''Diocletianuksen''' laajojen kristittyjen vainojen aikana Julitta lähti kolmivuotiaan pojansa kanssa aluksi Seleukiaan, mutta koska vainot saavuttivat pian myös sinne, hän jatkoi matkaansa Kilikian Tarsokseen.

=== Vangitseminen ja kärsimys ===

Tarsoksessa käskynhaltija '''Aleksanteri''' tunnisti Julittan kristityksi ja hänet vietiin piinattavaksi oikeuden eteen. Koska Julitta pysyi lujana uskossaan, käskynhaltija määräsi hänet ruoskittavaksi ja kidutettavaksi.<br>
<br>
Pieni Kyriakos reagoi nähtyään äitinsä kärsimyksen. Kun käskynhaltija koetti lohdutella ja painaa lasta syliinsä, Kyriakos kutsui äänekkäästi Kristuksen nimeä ja tunnusti uskonsa lapsen äänellä: ”Minä olen kristitty.” Tämä tunnustus oli niin vahva, että hän raastoi käskynhaltijan kasvoja ja potkaisi häntä vatsaan kertoen samalla: ”Minä rakastan Kristusta.” 

=== Kyriakoksen marttyyrikuolema ===

Käskynhaltija suuttui lapsen rohkeudesta ja heitti hänet portaille, missä Kyriakos loukkasi päänsä kuolemaksi asti. Näin pieni lapsimarttyyri luovutti puhtaan sielunsa Kristukselle ja sai autuaan marttyyrikruunun.

=== Julittan lopullinen tunnustus ja kuolema ===
[[Kuva:M t Kirikos ja hanen aitinsa Julitta.jpg|400px|thumb|<center>''Pyhät marttyyrit Kyriakos <br>ja hänen äitinsä Julitta''<br>ikoni n. 1680<br><small>''Kuva Wikipedia''</small></center>]]
Julitta ei paennut eikä horjunut lapsensa menetyksestä huolimatta. Hän jatkoi uskon tunnustamista, sanoen yhä: ”Minä olen kristitty enkä palvo muita jumalia.” Hänen jäsentensä kehoa raastettiin ja kidutettiin monin tavoin, mutta hän pysyi lujana. Lopulta hänet mestattiin miekaniskulla ja näin hänkin sai marttyyrikruunun Jumalan edessä.

=== Hautaaminen ja reliikit ===

Pyhien reliikit löydettiin myöhemmin uudelleen, ja niiden kautta tehtiin monia ihmeitä. Pyhän keisari [[Konstantinos Suuri|'''Konstantinos Suuren''']] aikana heidän reliikkiensä ympärille rakennettiin luostari Konstantinopolin lähelle, ja kirkko myös Jerusalemissa. Useiden luostarien ja kirkkojen yhteydessä eri puolilla ortodoksista maailmaa kunnioitetaan näitä pyhiä marttyyreja, ja niissä on säilynyt heidän jäännöksiään esirukousta ja parantumista varten.

=== Kunnioitus kirkossa ja perinteessä ===

Pyhien Julittan ja Kyriakoksen kunnioitus on levinnyt laajalle niin itäisessä kuin läntisessä kirkossa. Heitä pidetään esimerkkeinä siitä, kuinka myös pienestä voi nousta suuri uskon todistus ja kuinka äidin ja lapsen rakkaus Kristukseen voi voittaa kaiken pelon ja vallan tässä maailmassa.

=== Hengellinen merkitys ===

Pyhät marttyyrit Kyriakos ja Julitta muistuttavat meitä siitä, että todellinen vapaus ja elämä eivät ole sidottuja kehon turvaan tai maalliseen valtaan, vaan ne löytyvät Kristuksen yhteydestä. Heidän rohkea tunnustuksensa kutsuu meitä kaikkia kantamaan ristiämme ja pysymään lujina uskossa, kaikissa elämämme vaiheissa.

=== Muistopäivä ===

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhiä marttyyreja 15. heinäkuuta jokavuotisessa kirkollisessa kalenterissa.

=== Katso myös ===
* [[Kerykos ja hänen äitinsä Julitta]]

[[Luokka:Pyhät]]