Lähdekoodi sivulle Lohduta minua surussani (kertomus)

 '''[[Jumalanäiti Lohduta minua surussani]]'''<br>
<br>
Tässä yksi pyhä kertomus tuosta ikonista.<br>
<br>
([https://www.ortodoksi.net/images/a/ae/Lohduta_minua_surussani-on3.mp3 '''Kuuntele''' artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona], avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)<br>
<br>
[[Kuva:Ja_lohduta_minua_surussani_net.jpg|thumb|400 px|<center>Jumalanäiti . Lohduta minua surussani -ikoni<br></center>]]
<br>
Ennen jokaista [[Jumalansynnyttäjä]]n ikonin maalaamista, ikonimaalari rukoilee taivaan kuningatarta auttamaan häntä hengellisissä ja ajallisissa tarpeissaan; myös me rukoillessamme Jumalanäidin ikonin edessä usein pyydämme häntä lohduttamaan meitä vastoinkäymisissämme ja antamaan meille hengellistä iloa. Lukuisien Jumalanäidin ikonien joukossa on kuitenkin yksi, jota kutsutaan nimellä "Lohduta minua surussani".<br>
<br>
Yksi vanhimmista tämän nimisistä ikoneista oli Šklovissa Mogilevin läänissä. Missä tämä ihmeitätekevä ikoni aikanaan maalattiin, sitä ei tiedetä: ehkä se oli jossain luostarissa [[Athos]]-vuorella tai ehkä jossain muualla. Vuonna 1640 Šklovin lähellä käydyssä taistelussa tsaari Mikael Fjodorovitšin sotilaat voittivat puolalaiset. Tämän voiton kunniaksi kasakat veivät kopion ihmeitätekevästä ikonista Moskovaan ja sijoittivat sen Pyhän Nikolauksen kirkkoon Zamoskvoretšjessa (joka on sittemmin purettu).<br>
<br>
Ilmeisesti sekä kirkossa olleen tulipalon että kirkon monien kunnostusten vuoksi ikoni unohdettiin joksikin aikaa. Suuresti laiminlyötynä se jätettiin huolimattomasti makaamaan kellotorniin. Mutta Jumalanäidin kautta ilmenneet runsaat armot pakottivat ihmiset muistamaan unohdetun ikonin.<br>
<br>
Perimätieto kertoo, että ensimmäisen kerran tämä ikoni tuotiin merkittävämmin esille 1700-luvun jälkipuoliskolla. Silloin Jumalansynnyttäjän "Lohduta minua surussani" -ikonin ihmeellinen voima ilmeni seuraavalla tavalla: Eräs aatelissukuinen nainen oli pitkään kärsinyt käsien ja jalkojen heikkoudesta. Lääkärit eivät osanneet auttaa. Näyssä hänelle kerrottiin, että hänen tulisi mennä Moskovaan ja rukoilla Jumalanäidin ikonin edessä, jossa oli kirjoitus "Lohduta minua surussani". Samassa näyssä hänelle näytettiin tuo ikoni. Koska hän ei löytänyt tätä ikonia kirkosta, hän kääntyi papin puoleen saadakseen apua, ja pappi toi kaikki vanhat ikonit alas kellotornista. Yhdessä ikoneista oli todella kirjoitus "Lohduta minua surussani". Heti kun nainen näki ikonin, hän huudahti: "Se se on! Se on hän!"<br>
<br>
Rukouspalveluksen jälkeen sairas nainen tunsi itsensä niin paljon vahvemmaksi, että hän pystyi seisomaan ja poistumaan kirkosta omin avuin.<br>
<br>
Tämä ihme tapahtui juliaanisen kalenterin mukaisesti 25. tammikuuta 1760. Siitä lähtien "Lohduta minua surussani" -ikonin kunniaksi on tuolloin vietetty juhlapäivää. Pyhän Nikolauksen kirkossa ikoni sijoitettiin sopivampaan paikkaan ja sille omistettiin alttari.<br>
<br>
Kaikkialta kaupungista uskovaiset ja kärsivät tulivat Zamoskvoretšjeen kumartamaan vastikään esille laitettua ikonia, ja Jumalan voima ilmeni monien muiden ihmeiden kautta. Erityisen paljon ihmeitä tapahtui vuoden 1771 ruttoepidemian aikana. Ihmeitätekevästä ikonista tehtiin monia kopioita, joita levitettiin kaikkialle Venäjälle.<br>
<br>
Ikonityyppi on hyvin tunnettu myös Suomessa ja sellainen ikoni löytyy mm. Ortodoksi.netin perussivuilla olevasta virtuaalisesta ikoninäyttelystä [[Jumalanäiti -Taivaallinen suojelijamme (ikoninäyttely)|'''”Jumalanäiti – Taivaallinen suojelijamme”''']].<br>
<br>
Saman tyylinen ikoni – aiheeltaan, mutta myös nimeltään – löytyy tuosta samasta Ortodoksi.netin neljännestä virtuaalisesta ikoninäyttelystä. Ikoni on nimeltään ”[[Lohdutuksen Jumalanäiti]]”.<br>
<br>
[[Luokka:Ikonit]]