Lähdekoodi sivulle Orjantappurapensaan alla (opetuspuhe)

Tämä teksti on julkaistu 10.12.1925 julkaistussa Aamun Koitto lehden numerossa 23 sivulla 7-8. Kirjoittajaa ei ole merkitty, päätöoimittajana oli rovasti Sergei Okulov. Tektiin on lisätty väliotsikoita ja oikeinkirjoitusta on korjattu tekoälyllä.
<hr>
== Orjantappurapensaan alla ==

Ahdistavissa olosuhteissa ja halpa-arvoisessa paikassa syntyi Vapahtajamme.<br>
<br>
Kuvitelkaamme.<br>
<br>
Taivaan ja maan, kaiken olevaisen ja koko maailman Herra ilmestyy maailmaan paimenluolassa. Elämänsä ensihetket hän makaa seimessä, luolan kolkkojen seinien sisällä, keskellä yön hämärää. Ainoastaan viisaat tietäjät kaukaisesta maasta rientävät häntä tervehtimään maailman Pelastajana. Muu maailma ei häntä sellaisena tunne.<br>
<br>
Jo lapsena hän kohtaa vihan. Jeesuslasta vihaavat juutalaiset ja heidän kuninkaansa. Häntä tahdotaan surmata jo pienokaisena, mutta maailman pelastuksen tähden hänen on elettävä vielä tulevia aikoja varten.

=== Jumalallinen rakkaus ihmistä kohtaan ===

Hän syntyi ihmiskunnan lunastajaksi. Hänessä oli jumalallinen rakkaus ja taivaallinen laupeus jokaista maailman ihmistä kohtaan. Jo lapsuutensa ja nuoruutensa vuosina hän näki, kuinka kurjaa ja raskasta elämää me ihmiset elämme. Hän näki, kuinka huokaillen etsimme sielun rauhaa, vapautusta syntien aiheuttamasta kärsimyksestä ja pysyvää onnellisuutta.<br>
<br>
Hän näki myös jokaisen syntimme, jotka täytyi sovittaa taivaallisen Isän edessä, jotta voisimme tulla Jumalan lapsiksi ja osallisiksi taivaan valtakunnasta enkelien joukossa.

=== Kärsimysten tie ===

Pelastajamme näki jo varhain myös sen, mitä lunastustyö vaati. Nuoruudessaan hänelle avautui koko kärsimysten tie. Orjantappurainen kruunu oli ihmisten hänelle antama kuninkuuden merkki. Sen terävien piikkien pistokset hän tunsi kirvelevinä otsallaan.<br>
<br>
Synti, joka kokonaisuudessaan oli meidän ja jonka hän tahtoi ottaa kannettavakseen Jumalan edessä, oli niin raskas, että syvien huokausten ja tuskien keskellä hiki putosi verikarpaloina hänen otsaltaan. Tämä kärsimys ei ollut vain ruumiillista, vaan se kosketti koko hänen olemustaan.

=== Golgatan varjo ===

Kristus oli jo varhaisessa nuoruudessaan tietoinen Golgatan uhrista. Hän tiesi, että sinne pystytetään risti, jolle ylennetään hänet, joka tahtoi olla ihmisten välittäjä ja pelastaja. Ristinkuoleman tuskan hän tunsi jäsenissään. Se oli kuin peto olisi murskannut hänen luunsa.<br>
<br>
Näihin sanomattomiin ruumiin tuskiin liittyivät myös sielulliset murheet ja ahdistukset. Hän kantoi koko ihmiskunnan pimeyden ja kivun.

=== Kärsimysten takana oleva ilo ===

Ja kuitenkin, kaikkien näiden kärsimysten, orjantappurakruunun ja ristin takana oli ilo ja rauha. Vapahtajamme sydän iloitsi niiden ihmisten tähden, jotka hänen kauttaan löytäisivät taivaan rauhan ja todellisen onnen.<br>
<br>
Tämän ilon synnytti rakkaus, rakkaus meitä kohtaan. Tämä rakkaus oli hänessä jo silloin kuvaamattoman suuri, ja yhtä suuri se on aina, muuttumaton ja sammumaton.

=== Kysymys sydämelle ===

Eikö meillä ole syytä kunnioittaa ja rakastaa Kristusta?<br>
<hr>
[[Luokka:Opetuspuheet]]
[[Luokka:Aamun Koitto]]