Lähdekoodi sivulle Patriarkan puhe papiston kokouksessa 1.10.2025

== Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan Bartholomeoksen puhe Thessalonikin hiippakunnan papiston kokouksessa ==

1. lokakuuta 2025<br>
<br>
Kunnianarvoisa Thessalonikin metropoliitta '''Filotheos''', tämän Jumalan varjeleman hiippakunnan paimen, rakkaat arvoisat hierarkit, kunnioitetut papit ja diakonit, sekä siunatut lapset Herrassa.<br>
<br>
Sydämemme täyttyy ilosta ja liikutuksesta saadessamme tänään osallistua tähän Thessalonikin hiippakunnan papiston kokoukseen. Kasvokkain tapahtuva kohtaaminen ja yhteys on aina lähde hengelliselle ilolle. Kiitämme teitä, arvoisa isä, kutsusta ja siitä mahdollisuudesta, että saamme isällisesti puhutella teidän arvokasta papistoanne.

=== Pappeuden kutsu ja yhteinen tehtävä ===

On suuri siunaus ja erityinen etuoikeus kuulua ortodoksisen kirkon papiston joukkoon. Papiston identiteetti, aina vanhasta piispasta vastikään vihittyyn diakoniin, on yhteinen: Kristus itse kutsuu meidät pappeuden suureen ja ihmeelliseen armoon, joka toimitetaan maan päällä mutta kuuluu enkelten joukkoihin taivaassa.<br>
<br>
Emme kuulu itsellemme vaan Herralle. Olemme ristin ja ylösnousemuksen julistajia, hänen ihmisrakkauden ja uhrinsa todistajia, hänen kauttaan avautuvan jumalallistumisen ja iankaikkisen elämän tien kulkijoita.

=== Ihmisen arvo ja papiston palvelu ===

Kristinusko on antanut ihmiselämälle korkeamman arvon, vapauden ja iankaikkisuuden näkymän kuin mikään muu. Pyhä '''[[Nikolaos Kabasilas]]''', suuri Thessalonikin teologi, ilmaisi tämän totuuden syvästi: 
<blockquote>''“Mikään ei ole niin pyhää kuin ihminen, jonka luonnon Jumala itse otti omakseen.”''</blockquote>
Papisto palvelee tätä Jumalaa, joka on rakkaus, ja tätä ihmistä, joka on Jumalan rakastama. Papin elämä on kokonaan omistettu Kristukselle ja hänen pyhälle kirkolleen, uskollisena ortodoksisen perinteen aarteille ja valmiina palvelemaan lähimmäistä.

=== Aidon pappeuden olemus ===

Ei ole Jumalalle eikä ihmisille mieleistä pappeus, joka etsii enemmän näkyvyyttä kuin olemusta, enemmän näyttäytymistä kuin uhrautumista, enemmän nautintoa kuin palvelua. Todellinen pappi ei etsi nimeään historian kirjoihin, vaan että hänen nimensä merkittäisiin Jumalan valtakunnan kirjaan.

=== Paimenena kansan keskellä ===

Papin hengellinen ja pastoraalinen työ tapahtuu hienotunteisuudella ja myötätunnolla, viisaudella ja herkkyydellä. Pappi on ihmisten rinnalla jo ennen kuin he ehtivät häntä kaivata. Hänen olemuksensa ja toimintansa kautta kirkastuu kristillisen rakkauden voima – rajaton mutta samalla henkilökohtaisesti lähimmäiseen kohdistuva.

=== Teologia ja nylyaika ===

On sanottu, että papin tulee pitää toisessa kädessä Raamattua ja toisessa sanomalehteä. Tämä tarkoittaa, että teologian rinnalla papille on välttämätöntä seurata yhteiskunnallisia, poliittisia ja kulttuurisia muutoksia ja tuntea nykyihmisen tarpeet. Tänään sanomalehden rinnalle on tullut älypuhelin ja digitaalisen tiedon valtameri.

=== Teknologia ja kirkon todistus ===

Ihmisen ongelmat ja eksistentiaaliset kysymykset muodostavat haasteen, jossa kirkon on annettava todistus arvojensa ajankohtaisuudesta. Niin kuin kreikkalainen filosofia haastoi kirkon isät 300-luvulla, niin teknologian valtava kehitys haastaa kirkkoa nykyajassa. Teknologia on suuri voima, jonka vaikutus ulottuu kaikkeen elämään ja kulttuuriin.<br>
<br>
Kirkko ei voi sivuuttaa tätä todellisuutta, vaan sen on hyödynnettävä aikamme tarjoamat mahdollisuudet. Siksi on merkittävää, että äskettäin Australiassa järjestetyn papiston kokouksen teemana oli ''sosiaalisen median käyttö papiston elämässä''.

=== Teologinen ja inhimillinen sivistys ===

Kirkon papisto tarvitsee hyvän teologisen koulutuksen ja jatkuvaa perehtymistä ajankohtaiseen teologiaan. Samalla myös yleissivistys, kulttuurin ja nykyihmisen tunteminen, vahvistavat papin palvelutehtävää. Kirkko tarvitsee pappeja, jotka ovat hurskaita ja älykkäitä, perinteitä kunnioittavia mutta myös ''nykyajassa eläviä'', Jumalaa rakastavia ja ihmisiä rakastavia.<br>
<br>
Jokainen pappi palvelee aina konkreettisia ihmisiä, ei koskaan abstraktisti “ihmistä”. Pastoraalinen työ on aina suunnattua, ei yleisluontoista.

=== Nuoret ja kirkon tulevaisuus ===

Olemme aiemmin julistaneet paimennuksen uudistamisen ja nuorisotyön vuoden. Olemme kutsuneet papistoa ja kansaa auttamaan nuoria ymmärtämään liturgisen elämän merkitystä kristillisen olemassaolon perustana.<br>
<br>
Niinpä kutsumme myös teitä ottamaan käyttöön nuoria varten ''dialogisen paimennuksen'', jonka keskiössä on Kristuksessa löydettävä vapaus – kaiken hyvän synteesi, jonka Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen lahjoitti ihmiselle.

=== Kohtaaminen eri uskontojen ja kirkkojen kanssa ===

Ortodoksinen perinne sisältää syvää ihmisymmärrystä ja kokemusta erilaisuuden kohtaamisesta. Kun elämme yhdessä muiden uskontojen edustajien kanssa, meiltä vaaditaan rauhanomaista rinnakkaiseloa ja vuoropuhelua sekä vastarintaa uskonnollista fundamentalismia vastaan.<br>
<br>
Samalla myös kirkkojen välinen vuoropuhelu on todellisuutta. Sen päämääränä on kristikunnan ykseyden palauttaminen. Kuten isä '''[[Georges Florovski]]''' totesi: ''kirkon hajaannus on kristinuskon historian suurin tragedia''.<br>
<br>
Ortodoksinen kirkko on selvästi todennut, että kristittyjen ykseys voi perustua vain täydelliseen yksimielisyyteen uskossa. Tämä pysyy muuttumattomana lähtökohtana kaikessa kirkkojen välisessä dialogissa.

=== Ekumeenisen patriarkaatin todistus ja tehtävä ===

Kunnioitettavat papit ja diakonit,<br>
<br>
Ekumeeninen patriarkaatti ei ole koskaan ollut välinpitämätön ortodoksian suhteen yhteiskunnassa, kulttuurissa tai kulloisessakin historiallisessa tilanteessa. Se ei myöskään ole koskaan kääntänyt katsettaan menneisyyteen konservatiivisesti, sillä perintö eli Traditio on kirkon elämä itse, sen katkeamattomassa jatkuvuudessa ja eheydessä. Patriarkaatti on aina julistanut evankeliumia ajankohtaisesti, horjumattoman uskollisena totuuden talletukselle, ja samalla kuunnellen tarkasti ajan merkkejä.<br>
<br>
Ilman Suuren Kirkon rohkeita aloitteita ortodoksialla ei olisi aktiivista osuutta nykyisessä ekumeenisessa liikkeessä, ei olisi pidetty Kreetan pyhää ja suurta synodia, eikä ortodoksinen ääni soisi voimallisesti aikamme suurten ongelmien keskellä.<br>
<br>
Ekumeeninen patriarkaatti jatkaa hyvän todistuksen antamista “meissä olevasta toivosta” maailmassa, joka näyttää unohtavan kristilliset juuret humanistisille arvoille ja sen, ettei ilman viittausta Jumalaan ole mahdollista perustaa ehdotonta kunnioitusta ihmisarvoa kohtaan. Toistamme myös teidän edessänne: ilman “avointa taivasta” ihminen “ei voi pysyä uskollisena maan päällä”.

=== Henkinen kulttuuri kaiken ytimessä ===

On elintärkeää, että uusi sukupolvemme tuntee Kristuksen Pyhän Suuren Kirkon korvaamattoman palvelun kansallemme ja sen ratkaisevan roolin identiteettimme säilyttämisessä. On tärkeää nähdä sen merkitys matkallamme tulevaisuuteen sekä sen panortodoksinen, pankristillinen ja yleisinhimillinen tehtävä. Teknologinen osaaminen, tieteellinen tieto, taloudellinen kehitys ja modernit ideat eivät riitä identiteettimme rakentamiseen ja säilyttämiseen. Sen ytimenä on ''henkinen kulttuurimme''.<br>
<br>
Siksi, rakkaimmat Herrassa, kirkon tradition ehdoton uskollinen seuraaminen, Pyhän Ehtoollisen pöydän palvelu, huolenpito veljistä, maailman muuttamiseen osallistuminen eikä siitä vetäytyminen, vastaanottavaisuus eikä hedelmätön torjuminen, vuoropuheluun perustuva paimenuus ja luottamus Jumalan kaitselmukseen, 
<blockquote>''“joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”'' (1.Tim.2:4),</blockquote> ovat meidän kutsumuksemme.

=== Loppusiunaus ===

Tässä hengessä välitämme kaikille ja jokaiselle teistä henkilökohtaisesti Konstantinopolin Äitikirkon siunauksen. Kaikkivaltias, kaikkea katsova ja laupias Jumala suojatkoon teitä, rakkaita leeviläisiä perheitänne ja kaikkia läheisiänne, ja vahvistakoon kirkollista palvelustanne.<br>
<br>
Olkaa vahvoja, kunnioitettavat ja rakastetut Korkeimman papit ja diakonit!<br>
<br>
'''Kristus keskellämme!'''
<hr>
(''Lähde: [https://ec-patr.org/omilia-tis-a-th-panagiotitos-toy-oiko-17/ Ekumeeninen patriarkaatti]

[[Luokka:Opetuspuheet]]