Lähdekoodi sivulle Radonitsa

== Radonitsa – Iloinen vainajien muistopäivä ortodoksisessa kirkossa ==
[[Kuva:Radonitsa_1881_wik.jpg|thumb|400 px|<center>Vanha venäläinen piirros vuodelta 1881:<br>Smolenskojen hautausmaa, hautajaiset<br><small>(kuva: История России в живописи .Обычаи,традиции,празднества)</small></center>]]
'''Radonitsa''' (venäjäksi ''Ра́доница'', valkovenäjäksi ''Ра́даўніца'', merkitykseltään "ilon päivä") on Venäjän ortodoksisessa kirkossa vietettävä vainajien muistelupäivä. Sitä vietetään pääsiäisen jälkeisenä toisena tiistaina, mutta joillakin alueilla Lounais-Venäjällä jo toisena maanantaina. Ukrainassa päivän nimi on Provody (ukrainaksi ''Прóводи).<br>
<br>
=== Slaavilaiset juuret ja kristillinen muoto ===
<br>
Slaavilaisilla kansoilla, kuten monilla muillakin muinaisilla kulttuureilla, oli keväinen perinne vierailla perheenjäsenten haudoilla ja juhlia yhdessä heidän muistolleen. Kristinuskoon kääntymisen myötä tämä tapa siirtyi Venäjän ortodoksiseen kirkkoon Radonitsa-juhlana. Juhlan nimi juontuu slaavilaisesta ''"radost'"''-sanasta, joka merkitsee iloa. Venäjällä tunnetaan myös paikallinen nimitys "Krasnaja Gorka" (''Кра́сная го́рка''), joka niin ikään tarkoittaa "kaunista kukkulaa". Serbiassa päivää kutsutaan nimellä "Pobusani ponedeonik" (''Побусани понедеоник''), eli "hautojen lakaisun maanantai". Sana "ponedeonik" on vanhahtava muoto, sillä nykyisesssä serbiassa maanantai on "ponedeljak".<br>
<br>
=== Ylösnousemuksen ilo vainajien muistossa ===
<br>
Vainajien muistopäivän kutsuminen "iloiseksi" voi tuntua yllättävältä. Kristillisen uskon mukaan tämän ilon taustalla on kuitenkin Jeesuksen ylösnousemuksen muisto ja sen tuoma ilo sekä toivo kaikille.<br>
<br>
=== Liturginen sijoittuminen pääsiäisen jälkeen ===
<br>
[[Suuri viikko|Suuren viikon]] viimeisten päivien merkityksen ja ylösnousemuksen riemun vuoksi kirkollinen ohjesääntö [[Typikon]] (ven. Ustav) kieltää, kuten muutkin juhlapyhät, erityiset vainajien rukoukset, kuten [[panihida]]n (hautajaisia lukuun ottamatta, joita ei luonnollisestikaan voi siirtää) [[Suuri torstai|suuresta ja pyhästä torstaista]] [[Tuomaan sunnuntai|Tuomaan sunnuntaihin]] saakka (yhteensä yksitoista päivää). Näin ollen ensimmäinen tilaisuus pääsiäisen jälkeen muistaa kuolleita on pääsiäisen toisena maanantaina. Kuitenkin monissa ortodoksisissa maissa useat luostarit noudattavat maanantaisin paastoamisen perinnettä, minkä vuoksi Radonitsaa vietetään usein tiistaina, jotta kaikki voisivat osallistua pääsiäismunan nauttimiseen.<br>
<br>
=== Juuret varhaisessa kirkossa ===
<br>
Ajatus kuolleiden tervehtimisestä ylösnousemuksella ei ole pelkästään pakanallisten tapojen "kristillistämistä", vaan sillä on juurensa varhaisessa kirkossa. '''[[Sergei Bulgakov]]''' on kirjannut seuraavaa:<br>
Vainajien muistaminen pääsiäisen jälkeen oli yleistä jo varhain. Pyhä '''[[Ambrosius Milanolainen]]''' (340–397) toteaa yhdessä saarnassaan: "On todella soveliasta ja oikein, veljet, että pääsiäisen juhlan jälkeen, jota olemme viettäneet, jaamme ilomme pyhien marttyyrien kanssa ja heidän välityksellään, osallisina Herran kärsimyksestä, julistaaksemme Herran ylösnousemuksen kunniaa." Vaikka pyhän Ambrosiuksen sanat viittaavat marttyyreihin, ne saattavat valaista tapaamme muistaa vainajia pääsiäisen jälkeen Tuomaan viikon maanantaina tai tiistaina. Uuden testamentin kirkossa vakiintui hurskaaksi tavaksi muistaa marttyyreita, niin muinoin haudattuja kuin muitakin kuolleita.<br>
<br>
Myös pyhä '''[[Johannes Krysostomos]]''' (349–407) todistaa saarnassaan hautausmaasta ja rististä, että hänen aikanaan vietettiin iloista vainajien muistojuhlaa pyhän Tuomaan viikon tiistaina.<br>
<br>
=== Radonitsan liturginen vietto ===
<br>
Vaikka Typikon ei määrääkään erityisiä rukouksia vainajien puolesta näinä päivinä, muistojuhlaa pidetään hurskaana perinteenä. Toisin kuin vuoden muut [[sielujen lauantai]]t, ehtoopalvelukseen, aamupalvelukseen tai jumalalliseen liturgiaan ei tehdä muutoksia, jotka osoittaisivat tämän olevan vainajien muistopäivä.<br>
<br>
Radonitsana, jumalallisen liturgian jälkeen, pappi toimittaa panihidan kirkossa. Tämän jälkeen hän siunaa pääsiäisruoat, jotka ihmiset ovat tuoneet mukanaan. [[Papisto]] kulkee suitsukkeineen ja kynttilöineen ristin johdolla saatossa, jota seuraavat muut ihmiset, vieraillakseen poisnukkuneiden uskovien haudoilla joko kirkkotarhoissa tai hautausmailla. Haudoilla lauletaan pääsiäisvirsiä yhdessä tavanomaisten vainajien [[Litania|litanioiden]] kanssa, ja tilaisuus päättyy koskettavaan "Ikuiseen muistoon" (''Вѣчнаѧ памѧть'', Vjetshnaja pamjat).<br>
<br>
Poisnukkuneiden ystävät ja sukulaiset nauttivat pääsiäisruoat ilolla. On yleistä asettaa [[pääsiäismuna]], Kristuksen haudasta nousemisen symboli, poisnukkuneiden haudoille ja tervehtiä heitä perinteisellä pääsiäistervehdyksellä: '''"Kristus nousi kuolleista!"''' Tämä tapa muistuttaa uskovaisia kuolleiden yleisestä ylösnousemuksesta ja "julistaa Kristuksen ylösnousemusta" poisnukkuneille.<br>
<br>
=== Radonitsan perinteitä ===
<br>
Radonitsan ympärille on kehittynyt useita perinteitä, joista seuraavat ovat merkittävimpiä:<br>
* Radonitsana perinteisesti syötyjä ruokia ovat hautajais[[koliva]], värjätyt munat, [[kulitsa]], pannukakut, dracheni (eräänlainen munakasleipä), hunajapiparkakut ja pikkuleivät.
* Radonitsa aloittaa hääkauden. Koska häät ovat kiellettyjä suuren paaston aikana (joka tulisi omistaa katumukselle ja itsetutkiskelulle eikä ilonpidolle) sekä kirkkaan viikon aikana (jolloin muistamme ainoastaan ylösnousemusta), Radonitsan myötä koittaa hääaika.
* Miehet ja naiset antavat perinteisesti lahjoja appivanhemmilleen (joita kutsutaan myös ystävällisemmin "Jumalan antamiksi" perheenjäseniksi) Radonitsana, jotta iloa olisi jokaisessa kodissa.
<br>
(''Lähde: Wikipedia ja ON'')<br>
<br>
=== Katso myös ===
<br>
* Suomalainen käytäntö: [[Tuomaan tiistai]]
* [[Tuomaan pikkuleivät]]
[[Luokka:Pääsiäinen]]