Suuri perjantai (opetuspuhe)

Kärsimyksen huipentuma: Suuri ja pyhä perjantai ortodoksisessa perinteessä

Johdanto

Suurena ja pyhänä perjantaina ortodoksinen kirkko muistelee Kristuksen kuolemaa ristillä. Tämä on Hänen kärsimyksensä muistelun huipentuma, jonka kautta meidän Herramme kärsi ja kuoli meidän syntiemme tähden. Tämä muistelu alkaa torstai-iltana suureen perjantain aamupalveluksella ja päättyy perjantai-iltapäivän ehtoopalvelukseen, jossa muistellaan Kristuksen ottamista ristiltä ja Hänen ruumiinsa hautaamista.

Suuren ja pyhän perjantain muistelu

Tänä päivänä me muistelemme Kristuksen kärsimyksiä: pilkkaa, orjantappurakruunua, ruoskintaa, nauloja, janoa, viinietikkaa ja sappea, epätoivon huutoa ja kaikkea, mitä Vapahtaja ristillä kesti. Kristuksen kuolinpäivä on synnin päivä. Synti, joka saastutti Jumalan luomakunnan ajan aamuhämärästä asti, saavutti kauhistuttavan huippunsa Golgatan kukkulalla. Siellä synti ja paha, tuho ja kuolema pääsivät valtaan. Jumalattomat miehet naulitsivat Hänet ristille tuhotakseen Hänet. Hänen kuolemansa kuitenkin tuomitsi peruuttamattomasti langenneen maailman paljastamalla sen todellisen ja epänormaalin luonteen.

Kristuksessa, joka on uusi Aadam, ei ole syntiä. Siksi ei ole kuolemaakaan. Hän hyväksyi kuoleman, koska Hän otti kantaakseen koko elämämme tragedian. Hän valitsi vuodattaa elämänsä kuolemaan tuhotakseen sen ja murtaakseen pahan otteen. Hänen kuolemansa on Hänen täydellisen kuuliaisuutensa ja rakkautensa lopullinen ja perimmäinen ilmoitus. Hän kärsi meidän puolestamme äärimmäisen yksinäisyyden ja vieraantumisen tuskallisen tuskan – "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Mark.15:34). Sitten Hän hyväksyi kuoleman äärimmäisen kauhun tuskallisella huudolla: "Se on täytetty" (Joh.19:30). Hänen huutonsa oli samanaikaisesti osoitus siitä, että Hän hallitsi kuolemaansa ja että Hänen lunastustyönsä oli saavutettu, päätetty, täytetty. Kuinka outoa! Siinä missä meidän kuolemamme on radikaalia epätäyttymystä, Hänen kuolemansa on täydellistä täyttymystä.

Kristuksen kuolinpäivästä on tullut meidän todellinen syntymäpäivämme. "Kuolleen ja ylösnousseen Kristuksen salaisuudessa kuolema saa myönteisen arvon. Vaikka fyysinen, biologinen kuolema näyttääkin yhä hallitsevan, se ei enää ole pitkän tuhoisan prosessin viimeinen vaihe. Siitä on tullut välttämätön ovi sekä varma merkki meidän perimmäisestä pääsiäisestämme, meidän siirtymisestämme kuolemasta elämään, eikä elämästä kuolemaan."

Alusta alkaen Kirkko vietti vuosittaista muistoa pyhän historian ratkaisevista ja keskeisistä kolmesta päivästä, eli suuresta perjantaista, suuresta lauantaista ja pääsiäisestä. Suurta perjantaita ja lauantaita on kristillisestä muinaisuudesta asti vietetty syvän surun ja tiukan paaston päivinä.

Suuri perjantai ja lauantai kohdistavat huomiomme Kristuksen oikeudenkäyntiin, ristiinnaulitsemiseen, kuolemaan ja hautaamiseen. Meidät asetetaan kärsivän Jumalamme äärimmäisen nöyryyden valtavan salaisuuden keskelle. Siksi nämä päivät ovat samanaikaisesti syvän synkkyyden sekä valppaan odotuksen päiviä. Elämän Tekijä on työssä muuttaen kuoleman elämäksi: ”Tulkaa, katsokaamme Elämäämme, joka tehdäkseen eläviksi haudoissa olevat makaa itse haudassa.” (Suuren lauantain aamupalveluksen stikiira).

Liturgisesti Jumalan lihassa tapahtuneen kuoleman ja hautaamisen syvällistä ja valtavaa tapahtumaa merkitsee erityinen hiljaisuus, eli eukaristisen juhlallisuuden puuttuminen. Suuri perjantai ja suuri lauantai ovat ainoat kaksi päivää vuodessa, jolloin eukaristista kokoontumista ei pidetä. Ennen kahdettatoista vuosisataa oli kuitenkin tapana viettää esipyhitettyjen lahjojen liturgiaa suurena perjantaina.

Suuren perjantain jumalanpalvelukset runsaalla raamatuntekstillään, ylevällä hymnirunoudellaan ja eloisilla liturgisilla toimillaan tuovat Kristuksen kärsimyksen ja sen kosmiset merkitykset terävästi esiin. Tämän päivän palvelusten hymnit auttavat meitä näkemään, kuinka Kirkko ymmärtää ja juhlii Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman valtavaa salaisuutta.

Suuren ja pyhän perjantain muistoikonit

Suurena ja pyhänä perjantaina ortodoksiset kirkot asettavat näytteille ikonin, joka tunnetaan nimellä "Axra Tapeinosis – Äärimmäinen Nöyryys". Tämä ikoni kuvaa Kristuksen ristiinnaulitun kuolleen ruumiin pystyssä haudassa, risti taustalla. Se yhdistää suuren perjantain kaksi valtavaa tapahtumaa – Kristuksen ristiinnaulitsemisen ja hautaamisen.

Kirkolla on myös Kristuksen ristiinnaulitsemisen ikoni. Hänet kuvataan naulittuna ristille. Hänen oikea kylkensä on lävistetty, ja haavasta virtaa verta ja vettä. Ristin juurella on pääkallo. (Golgata, ristiinnaulitsemisen vuori, tarkoittaa "pääkallon paikkaa".) Perimätieto kertoo, että Kristuksen risti seisoi suoraan esi-isämme Aadamin haudan yläpuolella. Ristin yläosassa on kirjoitus "I.N.B.I.", lyhenne kreikankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas". Kristuksen vasemmalla puolella kuvataan usein Jumalansynnyttäjää ja Pyhää Maria Magdaleenaa; nuori rakastettu opetuslapsi Johannes ja sadanpäämies Longinus (Mark.15:39) näytetään oikealla puolella, jos heidät on kuvattu.

Toinen ikoni, joka kuvaa suuren perjantain tapahtumia, tunnetaan nimellä Epitafios Thrinos. Tässä ikonissa Kristus on otettu ristiltä, ja Hänen ruumistaan valmistellaan hautaamista varten. Ruumiin ympärillä ja Hänen kuolemaansa surevat Hänen äitinsä, Jumalansynnyttäjä ja Neitsyt Maria, rakastettu opetuslapsi Johannes, Arimatialainen Joosef ja Maria Magdaleena.

Näiden lisäksi ortodoksit kulkevat ristisaatoissa ja asettavat näytteille suuren puisen ristin, jossa on Kristuksen kuva kiinnitettynä. Perjantain ehtoopalveluksessa Kristuksen kuva irrotetaan ristiltä ja kääritään valkoiseen liinaan. Toinen ikoni, joka kuvaa ristiltä otettua Kristuksen ruumista, laitetaan hautakuvalle, jota kannetaan ja joka asetetaan hautaan tämän palveluksen aikana.

Ortodoksinen suuren ja pyhän perjantain vietto

Pyhän perjantain muistelemiset alkavat päivän aamupalveluksella, joka toimitetaan torstai-iltana. Palvelus on hyvin ainutlaatuinen aamupalvelus, jossa luetaan kaksitoista evankeliumitekstiä. Ne alkavat Kristuksen puheesta viimeisellä ehtoollisella ja päättyvät kertomukseen Hänen hautaamisestaan: Joh.13:31–18:1, Joh.18:1–2, Matt.26:57–75, Joh.18:28–19:16, Matt.27:3–32, Mark.15:16–32, Matt.27:33–54, Luuk.23:32–49, Joh.19:38–42, Mark.15:43–47, Joh.19:38–42, Matt.27:62–66.

Nämä lukukappaleet kertovat Kristuksen viimeisistä ohjeista opetuslapsilleen, ennustuksen ristin draamasta, Kristuksen dramaattisen rukouksen ja Hänen uuden käskynsä. Viidennen evankeliumin lukemisen jälkeen seuraa ristin kantaminen saatossa kirkon ympäri, samalla kun pappi laulaa viidettätoista antifonia:
"Tänään ripustetaan puuhun Hän, joka ripusti maan vetten keskelle. Orjantappurakruunu kruunaa Hänet, joka on enkelien Kuningas. Pilkan purppuraan kääritään Hän, joka kääri taivaat pilviin. Hän sai iskuja, joka vapautti Aadamin Jordanissa. Hänet lävistettiin nauloilla, Hän, joka on Kirkon Ylkä. Hänet lävistettiin keihäällä, Hän, joka on Neitsyen Poika. Me palvomme Sinun kärsimystäsi, oi Kristus. Osoita meille myös Sinun kirkastettu ylösnousemuksesi."

Saaton aikana ortodoksikristityt polvistuvat ja kunnioittavat ristiä sekä rukoilevat hengellistä hyvinvointiaan, jäljitellen ristillä ollutta varasta, joka tunnusti uskonsa ja antaumuksensa Kristukselle. Uskolliset lähestyvät sitten ja kunnioittavasti suutelevat ristinnaulittua Kristusta esittävää ikonia, joka on asetettu kirkon etuosaan. Perjantaiaamuna toimitetaan kuninkaalliset hetkipalvelukset. Nämä palvelukset koostuvat pääasiassa rukousten, hymnien ja Vanhan testamentin, epistoloiden ja evankeliumien lukemisesta. Näiden palvelusten raamatunlukukappaleet ovat: Ensimmäinen hetki: Sak. 11:10–13, Gal. 6:14–18, Matt. 27:1–56; Kolmas hetki: Jes. 50:4–11, Room. 5:6–10, Mark. 15:6–41; Kuudes hetki: Jes. 52:13–54:1, Hepr. 2:11–18, Luuk. 23:32–49; Yhdeksäs hetki: Jer. 11:18–23, 12:1–5, 9–11, 14–15, Hepr. 10:19–31, Joh. 18:28–19:37.

Perantai-iltapäivän ehtoopalvelus on kuninkaallisten hetkipalvelusten jatkoa. Tämän palveluksen aikana Kristuksen ruumiin irrottamista ristiltä muistellaan surun tuntein. Jälleen luetaan otteita Vanhasta testamentista yhdessä hymnien kanssa, ja jälleen koko tapahtumaketju kerrotaan, minkä jälkeen Kristus otetaan ristiltä ja Hänen ruumiinsa kääritään valkoiseen liinaan, kuten Joosef Arimatialainen teki.

Papin lukiessa evankeliumia: "Ja otettuaan ruumiin Joosef kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen", hän ottaa Kristuksen ruumiin ristiltä, käärii sen valkoiseen liinaan ja vie sen alttarille. Sitten pappi laulaa suruhymnin: "Kun Joosef Arimatialainen otti Sinut, kaiken elämän, kuolleena puusta alas, hän hautasi Sinut mirhalla ja hienolla liinalla... iloiten. Kunnia Sinun nöyryytyksellesi, oi Mestari, joka verhoat itsesi valolla ikään kuin vaatteella." Sitten pappi kantaa liinaa, jolle Kristuksen ruumis on maalattu tai brodeerattu, kirkon ympäri ennen kuin asettaa sen sepulkriin, veistettyyn paariin, joka symboloi Kristuksen hautaa. Meitä muistutetaan siitä, että Kristuksen hautaamisen aikana Hän laskeutui tuonelaan vapauttaakseen ennen Hänen ylösnousemustaan kuolleet.

Ehtoopalveluksen raamatunlukukappaleet ovat: 2. Moos. 33:11–23; Job 42:12–17; Jes. 52:13–54:1; 1. Kor. 1:18–2:2; ja evankeliumeista Matt. 27:1–38; Luuk. 23:39–43; Matt. 27:39–54; Joh. 19:31–37; ja Matt. 27:55–61.

Suuren ja pyhän perjantain hymnejä ja rukouksia

Aamupalveluksen viidestoista antifoni

Tänään riippuu ristinpuussa Hän, joka on maan ripustanut vesien päälle; orjantappuraseppeleellä kruunataan enkelein Kuningas; valepurppuraan puetaan Hänet, joka on taivaan pukenut pilviin; lyödään poskelle sitä, joka on Jordanissa Aadamin vapahtanut; nauloilla on kiinni lyöty seurakunnan Ylkä, keihäällä pistetty Neitseen Poika. Kumarramme kärsimyksillesi, oi Kristus! Ilmaise meille myös kunniallinen ylösnousemuksesikin!

Eksapostelarion

Viisaan ryövärin teit Sinä mahdolliseksi samana päivänä astumaan paratiisiin, oi Herra; valista myös minuakin ristilläsi ja pelasta minut!

---

Lähde: GOARCH