Radonitsa

Radonitsa – Iloinen vainajien muistopäivä ortodoksisessa kirkossa

Vanha venäläinen piirros vuodelta 1881:
Smolenskojen hautausmaa, hautajaiset
(kuva: История России в живописи .Обычаи,традиции,празднества)

Radonitsa (venäjäksi Ра́доница, valkovenäjäksi Ра́даўніца, merkitykseltään "ilon päivä") on Venäjän ortodoksisessa kirkossa vietettävä vainajien muistelupäivä. Sitä vietetään pääsiäisen jälkeisenä toisena tiistaina, mutta joillakin alueilla Lounais-Venäjällä jo toisena maanantaina. Ukrainassa päivän nimi on Provody (ukrainaksi Прóводи).

Slaavilaiset juuret ja kristillinen muoto

Slaavilaisilla kansoilla, kuten monilla muillakin muinaisilla kulttuureilla, oli keväinen perinne vierailla perheenjäsenten haudoilla ja juhlia yhdessä heidän muistolleen. Kristinuskoon kääntymisen myötä tämä tapa siirtyi Venäjän ortodoksiseen kirkkoon Radonitsa-juhlana. Juhlan nimi juontuu slaavilaisesta "radost'"-sanasta, joka merkitsee iloa. Venäjällä tunnetaan myös paikallinen nimitys "Krasnaja Gorka" (Кра́сная го́рка), joka niin ikään tarkoittaa "kaunista kukkulaa". Serbiassa päivää kutsutaan nimellä "Pobusani ponedeonik" (Побусани понедеоник), eli "hautojen lakaisun maanantai". Sana "ponedeonik" on vanhahtava muoto, sillä nykyisesssä serbiassa maanantai on "ponedeljak".

Ylösnousemuksen ilo vainajien muistossa

Vainajien muistopäivän kutsuminen "iloiseksi" voi tuntua yllättävältä. Kristillisen uskon mukaan tämän ilon taustalla on kuitenkin Jeesuksen ylösnousemuksen muisto ja sen tuoma ilo sekä toivo kaikille.

Liturginen sijoittuminen pääsiäisen jälkeen

Suuren viikon viimeisten päivien merkityksen ja ylösnousemuksen riemun vuoksi kirkollinen ohjesääntö Typikon (ven. Ustav) kieltää, kuten muutkin juhlapyhät, erityiset vainajien rukoukset, kuten panihidan (hautajaisia lukuun ottamatta, joita ei luonnollisestikaan voi siirtää) suuresta ja pyhästä torstaista Tuomaan sunnuntaihin saakka (yhteensä yksitoista päivää). Näin ollen ensimmäinen tilaisuus pääsiäisen jälkeen muistaa kuolleita on pääsiäisen toisena maanantaina. Kuitenkin monissa ortodoksisissa maissa useat luostarit noudattavat maanantaisin paastoamisen perinnettä, minkä vuoksi Radonitsaa vietetään usein tiistaina, jotta kaikki voisivat osallistua pääsiäismunan nauttimiseen.

Juuret varhaisessa kirkossa

Ajatus kuolleiden tervehtimisestä ylösnousemuksella ei ole pelkästään pakanallisten tapojen "kristillistämistä", vaan sillä on juurensa varhaisessa kirkossa. Sergei Bulgakov on kirjannut seuraavaa:
Vainajien muistaminen pääsiäisen jälkeen oli yleistä jo varhain. Pyhä Ambrosius Milanolainen (340–397) toteaa yhdessä saarnassaan: "On todella soveliasta ja oikein, veljet, että pääsiäisen juhlan jälkeen, jota olemme viettäneet, jaamme ilomme pyhien marttyyrien kanssa ja heidän välityksellään, osallisina Herran kärsimyksestä, julistaaksemme Herran ylösnousemuksen kunniaa." Vaikka pyhän Ambrosiuksen sanat viittaavat marttyyreihin, ne saattavat valaista tapaamme muistaa vainajia pääsiäisen jälkeen Tuomaan viikon maanantaina tai tiistaina. Uuden testamentin kirkossa vakiintui hurskaaksi tavaksi muistaa marttyyreita, niin muinoin haudattuja kuin muitakin kuolleita.

Myös pyhä Johannes Krysostomos (349–407) todistaa saarnassaan hautausmaasta ja rististä, että hänen aikanaan vietettiin iloista vainajien muistojuhlaa pyhän Tuomaan viikon tiistaina.

Radonitsan liturginen vietto

Vaikka Typikon ei määrääkään erityisiä rukouksia vainajien puolesta näinä päivinä, muistojuhlaa pidetään hurskaana perinteenä. Toisin kuin vuoden muut sielujen lauantait, ehtoopalvelukseen, aamupalvelukseen tai jumalalliseen liturgiaan ei tehdä muutoksia, jotka osoittaisivat tämän olevan vainajien muistopäivä.

Radonitsana, jumalallisen liturgian jälkeen, pappi toimittaa panihidan kirkossa. Tämän jälkeen hän siunaa pääsiäisruoat, jotka ihmiset ovat tuoneet mukanaan. Papisto kulkee suitsukkeineen ja kynttilöineen ristin johdolla saatossa, jota seuraavat muut ihmiset, vieraillakseen poisnukkuneiden uskovien haudoilla joko kirkkotarhoissa tai hautausmailla. Haudoilla lauletaan pääsiäisvirsiä yhdessä tavanomaisten vainajien litanioiden kanssa, ja tilaisuus päättyy koskettavaan "Ikuiseen muistoon" (Вѣчнаѧ памѧть, Vjetshnaja pamjat).

Poisnukkuneiden ystävät ja sukulaiset nauttivat pääsiäisruoat ilolla. On yleistä asettaa pääsiäismuna, Kristuksen haudasta nousemisen symboli, poisnukkuneiden haudoille ja tervehtiä heitä perinteisellä pääsiäistervehdyksellä: "Kristus nousi kuolleista!" Tämä tapa muistuttaa uskovaisia kuolleiden yleisestä ylösnousemuksesta ja "julistaa Kristuksen ylösnousemusta" poisnukkuneille.

Radonitsan perinteitä

Radonitsan ympärille on kehittynyt useita perinteitä, joista seuraavat ovat merkittävimpiä:

• Radonitsana perinteisesti syötyjä ruokia ovat hautajaiskoliva, värjätyt munat, kulitsa, pannukakut, dracheni (eräänlainen munakasleipä), hunajapiparkakut ja pikkuleivät.
• Radonitsa aloittaa hääkauden. Koska häät ovat kiellettyjä suuren paaston aikana (joka tulisi omistaa katumukselle ja itsetutkiskelulle eikä ilonpidolle) sekä kirkkaan viikon aikana (jolloin muistamme ainoastaan ylösnousemusta), Radonitsan myötä koittaa hääaika.
• Miehet ja naiset antavat perinteisesti lahjoja appivanhemmilleen (joita kutsutaan myös ystävällisemmin "Jumalan antamiksi" perheenjäseniksi) Radonitsana, jotta iloa olisi jokaisessa kodissa.

(Lähde: Wikipedia ja ON)

Katso myös

• Suomalainen käytäntö: Tuomaan tiistai
• Tuomaan pikkuleivät