Juudas Iskariot

Juudas Iskariot – kavaltaja, katumus ja vaikeat kysymykset

Juudas kavaltaa Jeesuksen
(© Pyykkönen)

Juudas kavaltaa Jeesuksen
(© Pyykkönen)

Juudas Iskariot oli yksi Jeesuksen opetuslapsista.

Juudas Iskariotin nimi on jäänyt kristilliseen muistiin ennen kaikkea kavaltamisen symbolina. Hänen tekonsa, Jeesuksen luovuttaminen kolmellakymmenellä hopearahalla, tunnetaan kaikkialla kristillisessä maailmassa. Ortodoksisessa perinteessä Juudaksen hahmoa ei kuitenkaan tarkastella vain historian henkilönä tai petoksen vertauskuvana, vaan myös vakavana hengellisenä varoituksena: ihminen voi joutua pois totuudesta, vaikka olisi ollut aivan Kristuksen lähellä.

Yksi kahdestatoista

Evankeliumit kertovat, että Juudas kuului kahdentoista apostolin joukkoon. Hän eli Jeesuksen seurassa, kuuli Hänen opetuksensa ja näki Hänen tekonsa. Juuri siksi hänen lankeemuksensa näyttäytyy erityisen traagisena. Kavallus ei tullut ulkopuolelta, vaan läheltä. Tämän vuoksi Juudaksen nimi on kristillisessä perinteessä saanut synkän kaiun, joka liittyy uskottomuuteen, rahanhimoon ja sydämen kovettumiseen.

Kolmekymmentä hopearahaa ja kavalluksen hetki

Evankeliumeissa kerrotaan, että Juudas meni ylipappien luo ja sopi Jeesuksen luovuttamisesta rahaa vastaan. Tämä tapahtuma on jäänyt pysyvästi osaksi kristillistä muistia. Juudaksen teko ei ollut vain yksittäinen rikkomus, vaan se liittyi syvempään hengelliseen lankeemukseen, jossa ahneus, pettymys tai pimentynyt mieli saivat vallan. Ortodoksisessa ymmärryksessä Juudaksen tarina muistuttaa siitä, että synti alkaa usein sydämen sisäisestä liikkeestä ennen kuin se näkyy ulkoisina tekoina.

Juudaksen katumus Matteuksen evankeliumissa

Matteuksen evankeliumissa Juudaksen loppu kuvataan syvän katumuksen ja epätoivon kautta. Kun hän näki, mihin hänen tekonsa oli johtanut, hän palautti hopearahat ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi tehneensä syntiä kavaltamalla viattoman veren. Kun hän ei saanut lohdutusta eikä tietä takaisin, hän lähti pois ja hirttäytyi. Hopearahoilla ostettiin savenvalajan pelto, jota alettiin kutsua Veripelloksi.

Tämä kuvaus on vakava ja murheellinen. Juudas ymmärsi syntinsä, mutta hänen murtumisensa ei johtanut toivoon eikä anteeksiannon etsimiseen, vaan epätoivoon.

Apostolien tekojen kuvaus Juudaksen lopusta

Apostolien teoissa tapahtumat kerrotaan toisin. Siinä Juudaksen sanotaan hankkineen pellon vääryyden palkalla, ja hänen kuolemansa kuvataan järkyttävällä tavalla: hän suistui maahan, ja hänen ruumiinsa halkesi. Myös tässä kertomuksessa paikka yhdistyy nimeen Akeldama, Veripelto.

Nämä kaksi Uuden testamentin kuvausta ovat herättäneet paljon keskustelua. Kristillinen tulkintaperinne on usein nähnyt ne toisiaan täydentävinä eikä välttämättä täysin ristiriitaisina: Juudas on voinut ensin hirttäytyä, minkä jälkeen hänen ruumiinsa on pudonnut. Kaikkia yksityiskohtia ei kuitenkaan voida varmuudella tietää.

Katumus vai epätoivo

Olennaisinta ei lopulta ole kuolintavan tarkka rekonstruointi, vaan se hengellinen sanoma, jonka kertomukset välittävät. Juudaksen loppu on murheellinen, koska hänen katumuksensa ei johtanut toivoon ja paluuseen, vaan epätoivoon.

Tässä näkyy yksi ortodoksisen tulkinnan tärkeä painotus. Kirkko erottaa toisistaan katumuksen ja epätoivon. Juudas tunsi syyllisyyttä, mutta hän ei jäänyt odottamaan Jumalan armoa. Tämän vuoksi hänen rinnalleen asetetaan usein apostoli Pietari. Myös Pietari lankesi kieltämällä Kristuksen, mutta hän palasi kyynelin, katumuksessa ja toivossa. Juudaksen ja Pietarin ero ei siis ole siinä, että toinen olisi tehnyt virheen ja toinen ei, vaan siinä, että toinen suostui parannukseen ja toinen vajosi epätoivoon.

Juudaksen evankeliumi ja kirkon näkemys

Joskus Juudaksesta puhutaan myös niin sanotun Juudaksen evankeliumin valossa. Tämä teksti ei kuulu kirkon tunnustamiin pyhiin kirjoituksiin, vaan apokryfisiin ja gnostilaisiin teksteihin. Se on syntynyt myöhemmin kuin Uuden testamentin evankeliumit ja edustaa sellaista opetusta, joka poikkeaa olennaisesti kirkon uskosta. Siksi ortodoksinen kirkko ei pidä sitä luotettavana lähteenä apostolisen uskon tai Juudaksen todellisen roolin ymmärtämisessä. Vaikka tällaiset tekstit voivat olla historiallisesti kiinnostavia, ne eivät ohjaa kirkon opetusta.

Mitä Juudaksen elämä opettaa

Juudaksen viimeiseen kohtaloon liittyy myös vakava teologinen kysymys. Evankeliumissa Kristus sanoo kavaltajastaan, että tämän olisi ollut parempi, ettei hän olisi syntynytkään. Nämä sanat ovat ankaria, ja ne muistuttavat synnin todellisesta vakavuudesta. Silti kirkko ei rakenna opetustaan uteliaalle arvailulle siitä, mitä tarkasti tapahtui Juudaksen sielulle hänen kuolemansa jälkeen. Painopiste on siinä, mitä hänen tarinansa opettaa meille: läheisyys pyhään ei yksin pelasta, jos sydän kääntyy pois rakkaudesta, uskollisuudesta ja nöyryydestä.

Suomalaisessa ortodoksisessa kontekstissa Juudaksen elämästä puhuttaessa onkin tärkeää nähdä hänen hahmonsa ennen kaikkea hengellisenä varoituksena. Rakkaus rahaan, oma tahto, hengellinen sokeus ja epätoivo voivat viedä ihmisen kauas Jumalasta. Samalla kirkko kutsuu jokaista toisenlaiseen tiehen: parannukseen, kyyneliin, tunnustukseen ja toivoon. Juudaksen kertomus on järkyttävä juuri siksi, että se osoittaa, kuinka lähellä Kristusta voi olla ulkoisesti, mutta silti kadottaa sisäisen uskollisuuden.

Vakava muistutus jokaiselle kristitylle

Juudas Iskariotin elämä ja kuolema eivät siis ole vain kertomus yhdestä petturista. Ne ovat vakava muistutus ihmisen vapaudesta, vastuun painosta ja siitä, että todellinen katumus ei pääty epätoivoon, vaan etsii Jumalan armoa.

Lähteet

Raamatun kohdat

• Matt. 26:14–16
• Matt. 26:20–25
• Matt. 26:47–50
• Matt. 26:24
• Matt. 27:3–10
• Mark. 14:10–11
• Mark. 14:17–21
• Mark. 14:43–46
• Luuk. 22:3–6
• Luuk. 22:21–23
• Luuk. 22:47–48
• Joh. 12:4–6
• Joh. 13:2
• Joh. 13:21–30
• Joh. 17:12
• Joh. 18:1–5
• Apt. 1:16–20

Muita lähteitä

• Pyhä Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos.
• The Gospel of Judas, editio princeps ja siihen liittyvä tutkimuskeskustelu gnostilaisista teksteistä.
• Yleiset Uuden testamentin eksegeettiset tutkimukset Juudas Iskariotista, hänen kavalluksestaan, kuolemastaan sekä Matteuksen evankeliumin ja Apostolien tekojen kertomusten suhteesta.
• Orthodoxwiki