Ortodoksisten radiojumalanpalvelusten historiaa

Kun ortodoksinen jumalanpalvelus tuli radioon

Helsinki mereltä nähtynä vuonna 1931. Uspenskin katedraali kohoaa Katajanokan ylle aikana, jolloin ortodoksinen kirkko Suomessa oli astumassa myös uuden tekniikan aikakauteen. Vain vuotta aiemmin oli Helsingistä lähetetty ensimmäinen Suomessa toimitettu ortodoksinen radiojumalanpalvelus.
(Kuva: Viljo ja Helmi Tuomikosken kokoelma / Pielisen museo. CC BY 4.0. Kuvakäsittely: Ortodoksi.net)

Aamun Koitto kirjoitti uudesta ilmiöstä jo vuonna 1930

Aamun Koiton numerossa 49, joka ilmestyi 5. joulukuuta 1930, julkaistiin sivulta 4 alkaen kirjoitus otsikolla ”Kreikkalaiskatolisten jumalanpalvelusten radioiminen Suomessa”. Lehden käyttämä vanha nimitys kreikkalaiskatolinen on tässä tekstissä korvattu nykyisellä sanalla ortodoksinen. Kyseinen lehtinumero on luettavissa Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa.

Kirjoitus ilmestyi hyvin kiinnostavana ajankohtana. Radio oli Suomessa vielä uusi väline, mutta siitä oli nopeasti tulossa osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Jumalanpalvelusten lähettäminen radion kautta oli aloitettu jo Yleisradion toiminnan alkuvuosina. Ensimmäinen Yleisradion välittämä (luterilainen) jumalanpalvelus kuultiin Tampereen tuomiokirkosta 12. syyskuuta 1926, vain muutama päivä Yleisradion lähetystoiminnan käynnistymisen jälkeen.

Ortodoksit tulivat radioon nopeasti

Ortodoksisen kirkon kohdalla kehitys eteni nopeasti. Ensimmäinen Suomessa kuultu ortodoksinen radiojumalanpalvelus lähetettiin vuonna 1929 Tallinnasta. Palvelus oli kirkkoslaavinkielinen. Yleisradion myöhempien historiatietojen mukaan ensimmäinen Suomessa toimitettu ortodoksinen radiojumalanpalvelus lähetettiin vuonna 1930.

Aamun Koiton 5. joulukuuta 1930 julkaisema kirjoitus osoittaa kuitenkin, ettei ortodoksisten jumalanpalvelusten radiointia Suomessa ollut vielä tuolloin saatu pysyvästi ratkaistuksi. Lehdessä käsiteltiin nimenomaan sitä, millä tavoin radiointi voitaisiin tulevaisuudessa järjestää tyydyttävästi. Asia oli ollut esillä myös vuoden 1930 kirkolliskokouksessa, joka oli yksimielisessä lausunnossaan toivonut hankkeen saamista onnelliseen ratkaisuun.

Näin vuoden 1930 ensimmäinen suomalainen radiojumalanpalvelus on nähtävä vielä uuden toiminnan alkuvaiheena, ei säännöllisen ortodoksisen radiojumalanpalvelustoiminnan alkamisena.

Aamun Koiton joulukuussa 1930 julkaisema artikkeli osuu siis aivan ortodoksisten radiojumalanpalvelusten suomalaisen historian alkuvaiheeseen. Radio oli jo osoittanut mahdollisuutensa, mutta ortodoksisten palvelusten radioimisesta Suomessa ei ollut vielä muodostunut vakiintunutta käytäntöä. Kirjoituksessa etsittiin käytännöllistä ja teknisesti toimivaa ratkaisua siihen, miten jumalanpalveluksia voitaisiin tulevaisuudessa välittää säännöllisesti suomalaisista ortodoksisista kirkoista.

Nykyihmiselle asia saattaa kuulostaa itsestään selvältä. Vuonna 1930 se ei sitä ollut. Radio oli uusi viestintäväline, jonka mahdollisuuksia vasta opeteltiin käyttämään.

Helsingin seurakunta ei aluksi lähtenyt hankkeeseen

Ortodoksisten jumalanpalvelusten radiointia yritettiin saada Suomessa käyntiin jo vuoden 1929 alkupuolella. Hanke eteni arkkipiispan siunauksella, ja Suomen Yleisradion johdolta saatiin maaliskuussa myönteinen vastaus. Teknisistä syistä lähetys olisi kuitenkin pitänyt toteuttaa Helsingistä.

Aamun Koiton mukaan hanke raukesi tuolloin siihen, ettei Helsingin ortodoksinen seurakunta ”myötävaikuttanut hankkeen toteuttamiseksi”. Lehti ei kerro tarkemmin, mistä seurakunnan pidättyväinen suhtautuminen johtui, joten sitä ei ole syytä tulkita suoranaiseksi radion tai radiojumalanpalvelusten periaatteelliseksi vastustamiseksi.

Käytännön vaikeuksiakin oli. Helsingissä ei ollut täysin suomen kieltä hallitsevia ortodoksisia pappeja eikä tarkoitukseen valmista suomenkielistä kirkkokuoroa. Papit olisi pitänyt lähettää Karjalasta ja kuoro palkata erikseen, mikä lisäsi radioinnin kustannuksia.

Tilanne muuttui vuoden 1930 kirkolliskokouksen jälkeen. Kirkolliskokous päätti yksimielisesti tukea radiointia sekä periaatteellisesti että taloudellisesti ja osoitti hankkeeseen vuosittaisen määrärahan Pyhän Sergein ja Hermanin veljeskunnan käytettäväksi. Tämän jälkeen myös Helsingin seurakunta suhtautui yritykseen Aamun Koiton sanoin ”myötämielisemmin” ja luovutti Pyhän Kolminaisuuden kirkon radiointia varten, tosin erinäisin ehdoin.

Kuoronjohtaja F. Mironov kokosi noin kymmenhenkisen kuoron ja harjoitti sen suomenkielisiä jumalanpalveluksia varten. Ensimmäinen Suomessa toimitettu ortodoksinen radiojumalanpalvelus lähetettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkosta 21. marraskuuta 1930, Jumalansynnyttäjän temppeliintuomisen juhlapäivänä. Palveluksen toimitti Suomen ortodoksisen kirkon päämies.

Kirkko tuli kotiin

Radiojumalanpalveluksen merkitys oli huomattava etenkin niille, jotka eivät itse päässeet kirkkoon. Jumalanpalvelus saattoi nyt kuulua sairaiden, vanhusten ja kaukana kirkosta asuvien koteihin.

Samalla syntyi uudenlainen kokemus osallistumisesta. Kuulija ei nähnyt ikonostaasia, papistoa, suitsutusta eikä kirkkokansaa, mutta hän kuuli rukoukset, lukukappaleet ja ennen kaikkea ortodoksisen kirkkolaulun.

Radion alkuaikoina vastaanottimia ei myöskään ollut jokaisessa kodissa. Ylen historiakatsauksen mukaan 1920- ja 1930-luvuilla kokonainen kyläkunta saattoi kokoontua sellaisen talon radioapparaatin ympärille, jossa vastaanotin oli. Jumalanpalvelusta ei siis välttämättä kuunneltu yksin, vaan radiosta saattoi muodostua eräänlainen yhteinen ”kotikirkko”.

Suomen kieli sai radiossa erityisen merkityksen

Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkko vuonna 1890. Juuri tästä kirkosta lähetettiin 21. marraskuuta 1930 ensimmäinen Suomessa toimitettu ortodoksinen radiojumalanpalvelus – tapahtuma, joka avasi uuden vaiheen Suomen ortodoksisen kirkon viestinnässä.
(Kuva: Daniel Nyblin / Helsingin kaupunginmuseo. Public Domain. Kuvakäsittely: Ortodoksi.net)

Ortodoksisten radiojumalanpalvelusten historia liittyy myös suomalaisen ortodoksisuuden kielihistoriaan. Tallinnasta vuonna 1929 välitetty jumalanpalvelus oli kirkkoslaavinkielinen, mutta pian Suomesta alettiin lähettää ortodoksisia jumalanpalveluksia suomeksi.

Tämä ei ollut pieni asia. Suomen ortodoksinen kirkko eli 1920- ja 1930-luvuilla vaihetta, jossa suomen kielen asema kirkon jumalanpalveluselämässä vahvistui voimakkaasti.

Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkko ja sen kuoro saivat tässä tärkeän tehtävän. Helsingin ortodoksisen seurakunnan historiatietojen mukaan ensimmäisten radioitavien ortodoksisten jumalanpalvelusten alettua 1930-luvulla Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoron vastuulle tuli niiden laulaminen myös suomen kielellä. Kuoroa johti vuodesta 1929 lähtien Feodor Mironov.

Radio ei siis ainoastaan levittänyt ortodoksista jumalanpalvelusta laajemmalle. Se oli samalla yksi niistä välineistä, joiden kautta suomenkielinen ortodoksinen jumalanpalvelus ja kirkkolaulu tulivat tunnetummiksi.

Uutta välinettä myös epäiltiin

Jumalanpalvelusten radioimiseen ei suhtauduttu alkuvaiheessa pelkästään innostuneesti. Kysymys koski kaikkia radioitavia jumalanpalveluksia, ei vain ortodoksisia.

Pelättiin esimerkiksi, että ihmiset jäisivät radion vuoksi pois kirkosta. Pohdittiin myös, voitiinko jumalanpalveluksen pyhyys säilyttää kotioloissa, joissa kukaan ei valvonut kuulijoiden käyttäytymistä. Aikalaiskeskustelussa kerrottiin jopa huhuista, joiden mukaan joissakin kodeissa pelattiin korttia samalla kun jumalanpalvelus kuului radiosta.

Kysymys kuulostaa yllättävän nykyaikaiselta. Nykyisin keskustelemme siitä, onko jumalanpalveluksen seuraaminen televisiosta, verkosta tai suorasta striimistä sama asia kuin kirkossa oleminen. Lähes sata vuotta sitten kysymys esitettiin radion kohdalla.

Vastaus on edelleen pitkälti sama: radio tai verkkolähetys ei korvaa fyysistä osallistumista kirkon yhteiseen jumalanpalvelukseen, mutta se voi tuoda kirkon rukouksen sellaisen ihmisen luo, joka ei jostakin syystä pääse itse paikalle.

Kokeilusta muodostui perinne

Vuosi 1931 merkitsi ratkaisevaa muutosta. Ortodoksisia jumalanpalveluksia alettiin silloin radioida Suomessa säännöllisesti, ja ensimmäisenä säännöllisen toiminnan vuonna lähetyksiä oli viisi. Vuosina 1932–1939 ortodoksisia jumalanpalveluksia lähetettiin radiossa vuosittain jo kahdeksasta kymmeneen.

Vuoden 1930 kokeiluista ja vielä saman vuoden lopulla käydystä keskustelusta oli näin varsin nopeasti edetty vakiintuneeseen toimintaan. Radioinnista tuli pysyvä osa Suomen ortodoksisen kirkon elämää.

Samalla koko suomalainen radiojumalanpalvelusperinne vakiintui. Radiojumalanpalvelus on nykyisin Yleisradion vanhin yhtäjaksoisesti jatkunut ohjelmatyyppi.

Ortodoksinen kirkko on edelleen mukana tässä lähes satavuotisessa perinteessä. Yle Radio 1 lähettää ortodoksisia liturgioita, ehtoopalveluksia ja akatistoksia eri puolilta Suomea, ja lähetykset ovat kuunneltavissa myös verkossa. Suomen ortodoksisen kirkon mukaan ortodoksinen jumalanpalvelus kuullaan radiossa nykyisin noin joka toinen sunnuntai.

Vuoden 1930 artikkeli näyttää nyt lähes profeetalliselta

Kun Aamun Koitto joulukuussa 1930 käsitteli ortodoksisten jumalanpalvelusten radioimista, kukaan tuskin saattoi vielä nähdä, kuinka pitkäikäiseksi tämä uusi kirkollisen viestinnän muoto muodostuisi.

Radion jälkeen tulivat televisio, internet, suoratoisto ja sosiaalisen median lähetykset. Peruskysymys on kuitenkin säilynyt samana: miten kirkon rukous voidaan välittää myös niiden luo, jotka eivät pääse kirkon ovesta sisään?

Vuonna 1930 vastaukseksi alkoi hahmottua radio.

Lähes sata vuotta myöhemmin välineitä on paljon enemmän, mutta radion silloin avaama ovi on edelleen auki.

---

Lähteitä

• Aamun Koitto nro 49, 5.12.1930, s. 4 alkaen: ”Kreikkalaiskatolisten jumalanpalvelusten radioiminen Suomessa”. Kansalliskirjaston digitoitu lehti
• Yle Elävä arkisto: radiojumalanpalvelusten historia ja vuosien 1929–1930 ortodoksiset merkkipaalut.
• Yle: ensimmäinen ortodoksinen lähetys Tallinnasta vuonna 1929 ja Suomessa alkaneet suomenkieliset lähetykset.
• Helsingin ortodoksinen seurakunta: Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoro ja 1930-luvun radiojumalanpalvelukset.
• Elina Rautio: Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän tuottamien radio-ohjelmien kuuntelututkimus. Tampereen yliopisto 2006, erityisesti luku 2.1.2 ”Ortodoksiset ja vapaakirkolliset jumalanpalvelukset”. Tutkimuksessa tiedot perustuvat tässä kohdassa mm. Lyytisen radiojumalanpalvelusten historiaa käsittelevään tutkimukseen.

Aikajana

• 1929: Yleisradio pyysi Viron yleisradioyhtiötä välittämään pääsiäisyön ortodoksisen jumalanpalveluksen Tallinnasta Suomeen.
• 1930: Ylen historiatiedon mukaan ensimmäinen Suomessa toimitettu ortodoksinen radiojumalanpalvelus. Samana vuonna radioinnin pysyvää järjestämistä kuitenkin vielä valmisteltiin, mistä Aamun Koiton 5.12.1930 artikkeli ja kirkolliskokouksen kannanotto kertovat.
• 1931: säännöllinen ortodoksisten jumalanpalvelusten radiointi alkaa; 5 lähetystä.
• 1932–1939: vuosittain 8–10 ortodoksista radiojumalanpalvelusta.

Ortodoksi.net
7.9.2026