Jouluevankeliumi savoksi

Jouluevankeliumi savon kielellä

(Kääntänyt Unto Eskelinen)

Annapaha ollakkaa, niin siihe aekaa anto keisraj Aakustus semmosen ukkaasin, että koko mualima on pantava verolle.

Tämä olj sillonj ensmäenen kerta ja se sattu Kuiriniuksen toemiissa Syyrijan piätoplokkaana.

Kaekki lähtivättii ihan sillä töen verokirjaan täntättäviks itekuhhii ommaan kaapuntiisa.

Niimpähän lähti Joosehvikkii Kalilejasta Nasaretin kaapunnista ja mänj ilimottaatummaan veroherroelle Juuteaan, Tuavetin kaapuntiin Peetlehemmii, se ku olh niät sen Tuavetin sukukieppiä.

Reissun piälle se lähti yhessä morsijamensa Marijan kansa, jokolh jo pieniin päe.

Marijan synnyttämise aeka tuljlii heijjän siellä ollessa,

Ja niimpä hiän tehhä pyöräätti poeja, esikoesesa, kiäräsj hänet kapaloo ja panj elukkae aperuuhee, koskapa kievarjtalo olh jo tikaten täännä.

Sillä seovulla olh paemenia vahtimassa yöllä katraetaa.

Siinä silimäänkuvvaemassa heijjä eissään seiso Herran enkelj, ja Herran kirkkaas levittiin loestamaa iha ympäriisä. No sehän panj paemenet pelekeemää,

Mutta enkeljpä raohottelj heitä;” Elekee tok veikkoset pelätä tyhjee! Minähä ilimotan teille oekestaa ilosanoman, ison ilon kaekelle kansalle.

Tänäpäevänä on teille tuolla Tuavetin kaapunnissa syntynnä Vapahtaja, jokon Ristus, Herra.

Ja tämmöse osviita annan nyt teille: työ löyvättä lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa.”

Siinä samassa olh enkeli ympärillä emä joukko taevaallista sotaväkkee, joka ylisti Jumaloo sanomalla:

”Jumalan on kunnija korkeoksissa, muan piällä raoha immeisillä, joehen kansa hiän ei vihhoo pie.”

Ja kun enkelit olivat palastanneet takasi taevaaseesa, paemneet piättivät kekenää:” Nyt piätäpahkoo Peetlehemmii! Sielläpä nähhää, mittee toennii on tapahtunna ja mittee Herra tuassa äskö ilimotti.”

Niin hyö lähtivättii kiireen vilikkoo ja löytivät Marijan ja Joosehvin ja lapsen, joka aperuuhessa muata köllötti.

Tätä katellessaa hyö nyt kertasivat, mittee heille tästä poejasta olj jo puhuttu.

Kaekki olivat paementen tarinoeta kuullessaa ihan ällistyksissää.

Mutta Marija panj nämä kuulopuhheet tapahtunneesta tamalikkoon mieleesä ja vatvo niitä sitte iteksee aejan kansa.

Paemenet palasivat takasi työmualleen kiitellen ja ylistellen Jumaloo nyt siitä, mittee olivat suanna kuulla ja nähhä. Kaekki olh ihan rikulleen niin kun heille olj iliminierattu.