Kiistanalaisia kirkollisia kuvia 1

Kolme kasvoa, yksi pää- Miksi tämä kuva ei ole ortodoksinen ikoni?

Pyhä Kolminaisuus (Vultus trifrons). Tuntematon serbialainen mestari. Ajoitus 1500-luvun puolivälin ja 1700-luvun välille. Tempera puulle.
(kuva: Serbian kansallismuseo, Belgrad)

Miksi julkaisemme tämän kuvan?

Ortodoksi.net julkaisee tämän kuvan tiedon ja ymmärryksen lisäämiseksi. Emme esitä sitä ortodoksisena ikonina emmekä suosittele sitä rukouskäyttöön tai ikonimaalauksen malliksi. Uskonnollinen aihe, perinteinen maalaustekniikka tai alkuperä ortodoksisessa kulttuurissa ei yksin tee kuvasta kirkon opetuksen mukaista ikonia.

Myös tällaisia kuvia on hyvä tuntea. Niitä tulee vastaan museoissa, kirjoissa ja verkossa – toisinaan ikoneiksi nimitettyinä. Niiden taustan ja teologisten ongelmien selittäminen auttaa ymmärtämään, millaisia vaatimuksia ortodoksinen ikoniperinne asettaa kuvan sisällölle. Kuva voi välittää kirkon uskoa, mutta se voi myös synnyttää siitä virheellisen käsityksen.

Mitä kuva yrittää esittää?

Tuntemattoman serbialaisen mestarin puulle temperalla maalaama teos edustaa harvinaista vultus trifrons -kuvatyyppiä eli kolmikasvoista esitystä. Siinä kolme kasvoa yhdistyy yhdeksi pääksi, jolla on neljä silmää: vierekkäiset kasvot jakavat silmät keskenään.

Kuvatyyppi on pyrkinyt havainnollistamaan Pyhän Kolminaisuuden salaisuutta: Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme persoonaa mutta yksi Jumala. Yhteisellä päällä ja toisiinsa liittyvillä kasvoilla on tavoiteltu Jumalan ykseyden näkyväksi tekemistä. Juuri tämä ratkaisu synnyttää kuitenkin teologisen ongelman.

Mitä ei-kanonisuus tarkoittaa?

Ortodoksisessa ikoniteologisessa merkityksessä teosta ei tule pitää kirkon uskon mukaisena ikonina. Se on uskonnollinen kuva, jonka esitystapa poikkeaa ikoniperinteen teologisista periaatteista. Ei-kanonisuus ei tässä tarkoita vain epätavallista maalaustyyliä tai erikoista ulkonäköä.

Kirkon opetuksessa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme toisistaan erottuvaa persoonaa, joilla on yksi ja sama jumalallinen olemus. Persoonat eivät sulaudu toisiinsa eivätkä ole yhden persoonan kolme erilaista ilmenemismuotoa. Yhteen päähän yhdistetyt kasvot voivat kuitenkin ohjata katsojaa juuri tällaiseen käsitykseen. Kuvan pyrkimys selittää Kolminaisuutta uhkaa siten vääristää sitä, mitä sen on tarkoitus ilmaista.

Toinen ongelma liittyy kaikkien kolmen persoonan esittämiseen ihmiskasvoisina. Kristuksen kuvaaminen ikonissa perustuu hänen ihmiseksi tulemiseensa: Jumalan Poika tuli todella ihmiseksi ja nähtäväksi. Isä ja Pyhä Henki eivät ole tulleet ihmisiksi, joten heidän kuvaamiselleen ihmishahmossa ei ole samaa perustetta. Kolmen Kristusta muistuttavan kasvon yhdistäminen ei ratkaise tätä eroa.

Vastustettu myös läntisessä kirkossa

Kolmikasvoiset Kolminaisuuden kuvat herättivät vastustusta myös läntisessä kirkossa. Paavi Urbanus VIII kielsi kuvatyypin vuonna 1628 ja määräsi tällaisia kuvia hävitettäviksi. Kielloista huolimatta esitystapa säilyi paikoin uskonnollisessa kansantaiteessa.

Kieltojen historiaa on syytä tarkastella kirkkoperinteittäin. Kyse ei ollut yhdestä kaikkia kirkkoja koskeneesta yhteisestä kirkolliskokouspäätöksestä, vaan eri aikoina esitetyistä teologisista arvioista ja kirkollisista määräyksistä.

Historiallinen arvo ja ikonin tehtävä

Teos on kiinnostava todistus siitä, kuinka vaikeaa Kolminaisuuden salaisuutta on yritetty havainnollistaa kuvallisesti. Sen tarkastelu ei edellytä tekijän vilpittömyyden tai teoksen taidehistoriallisen arvon kiistämistä. Hyvä tarkoitus ei kuitenkaan yksin takaa, että kuva välittää kirkon opetuksen oikein.

Ortodoksinen ikoni kuuluu kirkon uskon ja rukouksen yhteyteen. Siksi sillä, mitä kuva kertoo Jumalasta, on ratkaiseva merkitys. Tämän teoksen paikka esittelyssämme on uskonnollisen taiteen historiaa ja ikonien teologiaa valaisevana esimerkkinä.

Ortodoksi.net
2026

---

Kuvatiedot: Pyhä Kolminaisuus (Vultus trifrons). Tuntematon serbialainen mestari. Ajoitus 1500-luvun puoliväli