Ero sivun ”Floros ja Lauros” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
(Ak: Uusi sivu: Pyhät marttyyrit '''Floros''' ja '''Lauros''' olivat kaksospojat, joista on sanottu, että he olivat veljekset myös hengellisiltä ominaisuuksiltaan. He elivät toisella vuosisadall...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Pyhät marttyyrit '''Floros''' ja '''Lauros''' olivat kaksospojat, joista on sanottu, että he olivat veljekset myös hengellisiltä ominaisuuksiltaan. He elivät toisella vuosisadalla ensin [[Bysantti|Bysantiumissa]] ja myöhemmin heidän opettajiensa Proklosin ja Maksimoksen kuoltua marttyyrikuoleman, he asettuivat asumaan Ulpianaan Illyriaan (suunnilleen entinen Jugoslavian alue Länsi-Balkanilla), jossa he toimivat kivenhakkaajina. Illyyrian kuvernööri Likaion palkkasi heidät rakentamaan temppelin epäjumalien palvontaa varten. Työstä saamansa palkan he jakoivat kuitenkin köyhille. Kerrotaan, että pakanapapin Mamertinin poika oli kerran kävelemässä hieman huolimattomasti temppelissä ja kivensiru iskeytyi pojan silmään haavoittaen häntä vakavasti. Floros ja Lauros vakuuttivat järkyttyneelle isälle, että poika paranee. Kun poika tuli Floroksen ja Lauroksen avulla tajuihinsa, he kertoivat hänelle uskovansa [[Jeesus|Jeesukseen Kristukseen]] ja poika tunnusti tämän jälkeen oman uskonsa Jeesukseen Kristukseen totiseen Jumalaan. Pyhät rukoilivat hänen puolestaan ja silmä parani täysin terveeksi. Nähdessään tällaisen ihmeen myös pojan isä kääntyi kristityksi. |
Pyhät marttyyrit '''Floros''' ja '''Lauros''' olivat kaksospojat, joista on sanottu, että he olivat veljekset myös hengellisiltä ominaisuuksiltaan. He elivät toisella vuosisadalla ensin [[Bysantti|Bysantiumissa]] ja myöhemmin heidän opettajiensa Proklosin ja Maksimoksen kuoltua marttyyrikuoleman, he asettuivat asumaan Ulpianaan Illyriaan (suunnilleen entinen Jugoslavian alue Länsi-Balkanilla), jossa he toimivat kivenhakkaajina. Illyyrian kuvernööri Likaion palkkasi heidät rakentamaan temppelin epäjumalien palvontaa varten. Työstä saamansa palkan he jakoivat kuitenkin köyhille. Kerrotaan, että pakanapapin Mamertinin poika oli kerran kävelemässä hieman huolimattomasti temppelissä ja kivensiru iskeytyi pojan silmään haavoittaen häntä vakavasti. Floros ja Lauros vakuuttivat järkyttyneelle isälle, että poika paranee. Kun poika tuli Floroksen ja Lauroksen avulla tajuihinsa, he kertoivat hänelle uskovansa [[Jeesus|Jeesukseen Kristukseen]] ja poika tunnusti tämän jälkeen oman uskonsa Jeesukseen Kristukseen totiseen Jumalaan. Pyhät rukoilivat hänen puolestaan ja silmä parani täysin terveeksi. Nähdessään tällaisen ihmeen myös pojan isä kääntyi kristityksi. |
||
Kun temppeli oli sitten valmis, Floros ja Lauros pyysivät köyhiä kristittyjä avukseen ja vetivät epäjumalat köysillä alas ja sisustivat pakanatemppelit kirkoiksi. Itäpäähän laitettiin pyhä risti ja ihmiset rukoilivat kirkossa koko yön taivaallisen valon valaisemina |
Kun temppeli oli sitten valmis, Floros ja Lauros pyysivät köyhiä kristittyjä avukseen ja vetivät epäjumalat köysillä alas ja sisustivat pakanatemppelit kirkoiksi. Itäpäähän laitettiin pyhä risti ja ihmiset rukoilivat kirkossa koko yön taivaallisen valon valaisemina. |
||
Kun Likaion kuuli tapahtumista hän määräsi 300 ihmistä sekä Mamertin ja hänen poikansa poltettavaksi elävältä uuneissa. Floroksen ja Lauroksen hän käski heittää syvään, tyhjään kaivoon, jossa he sitten kuolivat Herraansa luottaen. Kun heidän maatumattomat [[reliikki]]nsä kaivettiin esiin kaivosta vuosien kuluttua, ne vuosivat yhä mirhaa ja niiden kautta tapahtui useita ihmeitä, jotka kaikki kirjattiin ylös Konstantinopolissa. |
Kun Likaion kuuli tapahtumista hän määräsi 300 ihmistä sekä Mamertin ja hänen poikansa poltettavaksi elävältä uuneissa. Floroksen ja Lauroksen hän käski heittää syvään, tyhjään kaivoon, jossa he sitten kuolivat Herraansa luottaen. Kun heidän maatumattomat [[reliikki]]nsä kaivettiin esiin kaivosta vuosien kuluttua, ne vuosivat yhä mirhaa ja niiden kautta tapahtui useita ihmeitä, jotka kaikki kirjattiin ylös Konstantinopolissa. |
Versio 17. elokuuta 2009 kello 15.55
Pyhät marttyyrit Floros ja Lauros olivat kaksospojat, joista on sanottu, että he olivat veljekset myös hengellisiltä ominaisuuksiltaan. He elivät toisella vuosisadalla ensin Bysantiumissa ja myöhemmin heidän opettajiensa Proklosin ja Maksimoksen kuoltua marttyyrikuoleman, he asettuivat asumaan Ulpianaan Illyriaan (suunnilleen entinen Jugoslavian alue Länsi-Balkanilla), jossa he toimivat kivenhakkaajina. Illyyrian kuvernööri Likaion palkkasi heidät rakentamaan temppelin epäjumalien palvontaa varten. Työstä saamansa palkan he jakoivat kuitenkin köyhille. Kerrotaan, että pakanapapin Mamertinin poika oli kerran kävelemässä hieman huolimattomasti temppelissä ja kivensiru iskeytyi pojan silmään haavoittaen häntä vakavasti. Floros ja Lauros vakuuttivat järkyttyneelle isälle, että poika paranee. Kun poika tuli Floroksen ja Lauroksen avulla tajuihinsa, he kertoivat hänelle uskovansa Jeesukseen Kristukseen ja poika tunnusti tämän jälkeen oman uskonsa Jeesukseen Kristukseen totiseen Jumalaan. Pyhät rukoilivat hänen puolestaan ja silmä parani täysin terveeksi. Nähdessään tällaisen ihmeen myös pojan isä kääntyi kristityksi.
Kun temppeli oli sitten valmis, Floros ja Lauros pyysivät köyhiä kristittyjä avukseen ja vetivät epäjumalat köysillä alas ja sisustivat pakanatemppelit kirkoiksi. Itäpäähän laitettiin pyhä risti ja ihmiset rukoilivat kirkossa koko yön taivaallisen valon valaisemina.
Kun Likaion kuuli tapahtumista hän määräsi 300 ihmistä sekä Mamertin ja hänen poikansa poltettavaksi elävältä uuneissa. Floroksen ja Lauroksen hän käski heittää syvään, tyhjään kaivoon, jossa he sitten kuolivat Herraansa luottaen. Kun heidän maatumattomat reliikkinsä kaivettiin esiin kaivosta vuosien kuluttua, ne vuosivat yhä mirhaa ja niiden kautta tapahtui useita ihmeitä, jotka kaikki kirjattiin ylös Konstantinopolissa.
Arkkipiispa Leon Pielavedelle 60-vuotisjuhliensa yhteydessä rakennuttama tšasouna on pyhitetty pappismarttyyri Blasios Sebastialaisen (karjalaksi Valassi) (muistopv. 11.2.) lisäksi marttyyreille Florokselle ja Laurokselle (muistopv. 18.8.), jotka muistuttavat arkkipiispaa omien vanhempien kotiseudusta Salmin Manssilasta (Valassi) sekä oman äidin kotikylän pyhistä (Floros ja Lauros).