Ortodoksinen uskonnonopetus ja tekoäly

UO-opettaja Ain mielestä
(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen / Ai)

Kokeilu ja kutsu keskusteluun

OPS-lähtökohta: 9. luokan UO – Ortodoksinen ihmiskäsitys ja elämän tarkoitus

Keskeiset opetussisällöt:

• Miksi ihminen on luotu?
• Jumalan kuva ja kaltaisuus
• Vapaus, rakkaus ja vastuu
• Elämän tarkoitus ortodoksisen uskon mukaan

Lähteet: Luomiskertomus, psalmit, kirkkoisien opetuksia ihmisestä

Oppilastehtävät:

• Esseepohdinta: ”Miksi minut on luotu?”
• Keskusteluharjoitus: ”Voiko ihminen olla hyvä ilman Jumalaa?”
• Kuvataidetehtävä: symbolinen piirros ihmisestä Jumalan kuvana

---

Esseeteksti opetuksen pohjaksi

Kuka olen – missä on paikkani?

Ortodoksinen usko, elämän tarkoitus

Ortodoksisen kirkon uskon mukaan jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaisuuteen, ei sattumalta tai turhaan, vaan tarkoitusta varten. Tämä tarkoittaa, että ihmisessä on jo olemassa jotakin syvästi pyhää, vaikka se ei aina heti näy ulospäin. Jumalan kuva ihmisessä ei ole jokin ulkoinen muoto, vaan hengellinen kyky rakastaa, valita hyvä, tavoitella totuutta ja elää yhteydessä Luojaansa.

Miksi ihminen on luotu?

Raamatun luomiskertomus kertoo, että Jumala loi kaiken hyväksi ja päätti lopuksi luoda ihmisen "omaksi kuvakseen" (1.Moos.1:26–27). Tämä merkitsee valtavaa luottamusta: ihminen sai tehtävän viljellä ja varjella luomakuntaa, hallita sitä ei tuhoten vaan hoitaen – Jumalan edustajana maailmassa. Samalla ihminen sai vapauden, jota mikään muu luotu olento ei saanut.

Pyhittäjä Basileios Suuri (300-luvulla) opetti, että ihminen on mikrokosmos, pieni maailma, jossa yhdistyvät aineellinen ja hengellinen todellisuus. Hänen mukaansa "ihminen on kutsuttu tulemaan Jumalan kaltaiseksi – ei luonteeltaan, vaan elämällään". Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka me emme koskaan tule Jumalaksi, me voimme muuttua Jumalan kaltaisiksi rakkaudessa, nöyryydessä ja pyhyydessä. Tämä prosessi ortodoksisessa teologiassa tunnetaan nimellä theosis, jumalallistuminen.

Jumalan kuva ja kaltaisuus

Jumalan kuva meissä on kuin liekin kipinä, joka ei koskaan sammu kokonaan – vaikka me eksyisimme, eläisimme väärin tai sulkisimme sydämemme. Kirkkoisät, kuten pyhä Gregorios Nyssalainen, puhuvat siitä, kuinka Jumalan kuva on kuin peili, joka on sumentunut mutta ei rikkoutunut. Ortodoksinen elämä on matka, jolla tuo peili puhdistetaan: rukouksella, katumuksella, rakkaudella ja osallistumalla Jumalan elämään kirkon kautta.

Ihminen ei siis ole vain älykäs eläin tai biologinen olento, vaan hän kantaa sisällään jotakin, joka tekee hänestä ainutlaatuisen ja ikuisesti arvokkaan: hän voi vastata Jumalan rakkauteen vapaudella ja tietoisuudella. Juuri tämä tekee ihmisestä Jumalan kuvan.

Vapaus, rakkaus ja vastuu

Ortodoksisen ihmiskäsityksen ytimessä on vapaus – ei vapaus tehdä mitä tahansa, vaan vapaus valita hyvä. Jumala ei pakota ketään rakastamaan Häntä tai elämään Hänen yhteydessään. Siksi ihmisellä on mahdollisuus myös kieltäytyä Jumalasta, elää vain itselleen. Mutta samalla ihminen voi vastata rakkauteen rakkaudella, ja juuri siinä vapaus toteutuu täydesti.

Kirkkoisien mukaan aidosti vapaa on se, joka valitsee Jumalan, ei se, joka vain seuraa hetken halujaan. Vapaus ilman rakkautta muuttuu itsekkääksi vallaksi. Ortodoksinen etiikka lähtee siitä, että vapaus ja vastuu kuuluvat yhteen: ihminen on vastuussa paitsi omasta elämästään myös lähimmäisistään ja koko luomakunnasta.

Psalmissa 8 kysytään: "Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen." – ja vastaus kuuluu, että Jumala on tehnyt ihmisen, "lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella". Ihmisen arvo ei riipu kyvyistä tai suorituksista, vaan siitä, että hän on rakkauden olento, luotu rakastamaan ja tulemaan rakastetuksi.

Elämän tarkoitus ortodoksisen uskon mukaan

Elämän tarkoitus ortodoksisessa uskossa ei ole menestys, valta tai nautinto. Sen sijaan elämä on matka Jumalan yhteyteen, kasvua pyhyydessä, ja toisten ihmisten palvelemista rakkaudessa. Elämä ei ole valmis rakennelma, vaan kutsumus tulla siksi, joksi meidät on luotu.

Tämän vuoksi ortodoksinen kirkko ei kysy: "Oletko onnistunut?" vaan: "Kasvatko rakkaudessa?" Se antaa tilaa epäonnistumisille, sillä katumus, rukous ja sakramentit avaavat aina tien uuteen alkuun. Ihminen ei ole koskaan Jumalalle arvoton.

Voiko ihminen olla hyvä ilman Jumalaa?

Tätä kysymystä on pohtinut moni – sekä kirkon sisällä että sen ulkopuolella. Ortodoksinen vastaus ei ole yksiselitteinen. Kyllä, ihminen voi tehdä hyviä tekoja ilman tietoista uskoa Jumalaan, sillä jokaisessa ihmisessä Jumalan kuva vaikuttaa – halu hyvään, oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen kumpuaa syvältä luomisen todellisuudesta.

Mutta ortodoksinen kirkko sanoo myös, että ihmisen täydellinen hyvyyden lähde on Jumala itse. Ilman yhteyttä Jumalaan ihminen voi eksyä, käyttää hyvyyttä väärin tai tehdä hyvää vain itsensä tähden. Siksi usko tuo suunnan, syvyyden ja ikuisuuden näkökulman hyvään elämään.

Pyhä Johannes Damaskolainen sanoi: "Ihminen ilman Jumalaa voi toimia oikein, mutta vain Jumalan kanssa hän voi tulla kokonaiseksi."

---

Symbolinen kuva: ihminen Jumalan kuvana

Jos piirrät ihmisen Jumalan kuvana, voit yhdistää seuraavia symboleja:

• Sydän – rakkauden keskus, Jumalan kuva ihmisessä
• Silmä – hengellinen katse, joka etsii totuutta
• Käsi – toiminta maailmassa, palveleva ja luova
• Ympyrä tai sädekehä – pyhyyden mahdollisuus, Jumalan kirkkaus
• Kasvot peilissä – heijastus, joka voi sumentua mutta ei katoa
• Risti – merkki rakkaudesta ja vapaasta valinnasta

---

Yhteenveto: Miksi minut on luotu?

Minut on luotu, koska Jumala rakastaa. Olen luotu Jumalan kuvaksi – kannan itsessäni Hänen valoa ja kutsua. Olen vapaa, mutta en irrallinen. Elämäni tarkoitus on kasvaa kohti Häntä, joka loi minut – rakastaa Häntä ja lähimmäistäni. En ole valmis, mutta olen matkalla. Ja vaikka kompastuisin, Jumalan kuva minussa ei sammu. Olen kutsuttu elämään todeksi sen, mitä jo olen: ihminen, Jumalan rakastama.

---

Oppitunnin runko

• Kesto: 1 × 75 min tai 2 × 45 min
  
• Tavoitteet:
  • Oppilas ymmärtää ortodoksisen ihmiskäsityksen perusperiaatteet
  • Oppilas tunnistaa käsitteet: Jumalan kuva, vapaus, rakkaus, vastuu
  • Oppilas soveltaa uskon näkemyksiä omaan elämäänsä
  • Oppilas käyttää ja tulkitsee uskonnollisia lähteitä (Raamattu, psalmit, kirkkoisät)

1. Johdanto (10–15 min)

Avauskysymyksiä:

• Kuka minä olen?
• Miksi ihmiset kysyvät elämän tarkoitusta?
• Voiko elämä olla arvokasta ilman uskoa Jumalaan?

Opettajan johdanto:

• Ortodoksinen näkökulma elämään lahjana
• Käsitteet: Jumalan kuva ja kaltaisuus, vapaus ja vastuu, theosis

2. Sisältöosuus: Ortodoksinen ihmiskäsitys (20–25 min)

• Raamatun luomiskertomus (1.Moos.1:26–27)
• Psalmien ihmiskuva (esim. Ps.8)
• Kirkkoisät: Basileios Suuri, Gregorios Nyssalainen, Johannes Damaskolainen

Keskeiset käsitteet:

• Jumalan kuva = rakkauden, totuuden ja hyvyyden mahdollisuus
• Vapaus valita hyvä, vastuu valinnoista
• Theosis: elämän päämäärä, Jumalan kaltaisuus

3. Keskustelu (10–15 min)

Kysymyksiä:

• Miksi minut on luotu?
• Miten Jumalan kuva näkyy minussa?
• Voiko ihminen olla hyvä ilman Jumalaa?

Opettaja ohjaa keskustelua pitäen teeman ortodoksisena.

4. Tehtävä (20–25 min)

Vaihtoehto A: Symbolinen piirros

• Piirrä kuva ihmisestä Jumalan kuvana. Käytä esim. seuraavia symboleja:
  • Sydän, silmä, käsi, peili, sädekehä, risti
• Liitä mukaan lyhyt selitys: Mitä halusit kuvallasi kertoa?

Vaihtoehto B: Kirjoitustehtävä

• Kirjoita lyhyt teksti (½ sivua):
  • Miksi minut on luotu?
  • Mikä tekee ihmisestä arvokkaan ortodoksisen uskon mukaan?

5. Päätös ja koonti (5–10 min)

• Yhteenveto tunnista
• Luetaan psalmeja (esim. Ps.8 tai Ps.139)
• Mahdollinen hiljentyminen tai rukous:

”Herra, auta minua näkemään Sinun kuvasi minussa ja lähimmäisessäni. Auta minua kulkemaan kohti sitä, joksi Sinä olet minut tarkoittanut.
Aamen.”

Tarvittavat materiaalit

• Raamattu tai katkelmat (1.Moos.1:26–27; Ps.8; Ps.139)
• Kuvia/dioja kirkkoisistä tai symboleista
• Piirtämisvälineet
• (Halutessa) oppilaan aiemmat tekstit tai esseet